Kuva: Teemu Ojala
LEVYT | Faarao Pirttikankaan raaka ja tyly bluessaarnaus korostuu entisestään uraa kertaavalla soololevyllä. Tomumaja toimii musiikillisen uran läpileikkauksena, ytimekkäänä ”tomumajana” siitä mistä artistin maailmassa on kyse.
”Pirttikankaalla on oikeastaan alusta asti ollut vahva oma juttu ja soundi. Tällä levyllä mies ammentaa siihen itselleen keskeisimpiä elementtejä.”
Pekka Faarao Pirttikangas on vuosikymmeniä tallannut niin persoonallista bluespohjaista polkua, ettei sille ole kotimaassa juuri haastajia. Lähimmät verrokit lienevät Tuomari Nurmio ja jouhikkotaiteilija Pekko Käppi, molemmat bluesisimmillaan. Pirttikankaan persoonallisen karhea laulu, ajattoman oloinen tulkinta ja omintakeisen omasoundiset soittimet laatikkokitarasta lähtien ovat soineet muun muassa bluesrockyhtye Cosmo Jones Beat Machinen, avaruusjazz-orkesteri Astro Can Caravanin ja moninaisten yhteistyö- tai taustabändien keulilla Kuhmalahden Nubialaisista Talmud Beachiin.
Alkujaan Varpaisjärveltä Tampereen suunnalle kotiutunut Faarao tiivistää nyt keskeisimpiä omia ja tulkitsemiaan biisejä riisuttuun yhden miehen orkesterin sovitusasuun. Tomumaja (Helmi Levyt, 2020) ei siis tuo varsinaisesti uutta ainesta miehen nuoliviineen, vaan toimii musiikillisen uran läpileikkauksena, ytimekkäänä ”tomumajana” siitä mistä Faarao Pirttikankaan musiikillisessa maailmassa on kyse.
Heti avausraita Kahvilaulu alleviivaa soundimaailman. Pelkistetyn viipyilevä ja humisevan särisevä kitara, savuinen blueslaulu ja riisutut lyömät. Vain se mitä tarvitaan. Tummasti tuima ja intiimin uskonnollinen kahvinjuomalaulu käy päälle ja irrottaa hikeä enemmän fundamentalismillaan kuin vauhdilla. Hallelujaa ja kuppi täyteen mustaa!
Tasapainoilu hengellisyyden ja uskonnollisuuden välillä jatkuu myös toisella Jeesus siivoaa jälkeni -kansanlaulutulkinnalla, jossa hikoillaan selkeästi kasvavalla vauhdilla ja sovituksen leveydellä. Pirttikankaan laulutapa on melkoisen tyrni, tumman synkeä ja päällekäyvän lopullinen. Saarnamies syytämässä tulta ja tulikiveä. Siihen sopii oivallisesti tällainen pelkistetyn soololevyn riisuttu ytimekäs maisema.
AJ Buchananin ikivanha Death Is Only A Dream on kasvanut Pirttikankaan leppoisan kauniina Unta se vain on -tulkintana yhdeksi miehen tunnusomaisimmista kappaleista. Kuhmalahden Nubialaisissa Pirttikankaan kanssa soittaneen Arttu Tolosen suomennos on hieno. Hienosti riisuttu ja komeasti kaikuva spirituaali.
Kun päästään ihan Faaraon oman materiaalin pariin, ei meininki hirveästi poikkea alkulevyn hienoista tulkinnoista. Se raapii maata -kappale on ihan yhtä lailla pirullisen maiseman äärellä, samoilla musiikillisilla eväillä. Kuorolaulun hyödyntäminen duettoparina on toimiva lisä. Kitarakin lähtee murisemaan paikoin isommin ja julmemmin. Aihepiirihän on sama saarnamiehen lempialue: ”Sun kaikki teot punnitaan”.
Uinu nyt -tuutulaulu on selkeästi lempeämpi ja kaihoisampi. Avarasti kaikuva ja hienon viipyilevällä askeleella asteleva pohdiskelu soi Tomumajalla yhtä hienosti soolona kuin Talmud Beachin kanssa tehdyn yhteislevyn päätöksenä. Jälleen yksi kansanlaulu Yks’ haamu seisoi Marjaanan ovella tuo mukanaan leppoisaa keinutusta, jossa hehkuu hymy, vaikka tarina on makaaberi.
Ville Pirisen ja kumppaneiden Black Audio teki A Million Stars Are Burning -albumilleen (2004) hienosti värisevän hautajaisblues-luennan Blind Lemon Jeffersonin laulusta See That My Grave Is Kept Clean, josta puolestaan Faarao tekee oman väkevän luentansa nimellä Ethän tanssi haudallain. Kitara murisee ja vonkuu sen verran mureasti, että oksat pois!
Pilkille on jälleen hilpeämpi traditionaali, jossa Pirttikangas virnuilee ja tamppaa letkeästi, vaikka kitaran särö onkin ihan yhtä multainen. Kissimirri tykkää muikuista ja maukkaista suolakurkuista, oi beibe!
Charley Pattonin Oh Death taipuu Faaraolla Esa Kirkkopellon sanoilla muotoon Oi kuolema. Myös Dock Reed -versiointi Vaikka hänet tuomitaan hyödyntää Kirkkopellon käännöstä. Ensin mainittu jumittaa viipyillen ja vaivihkaa kasvatellen. ”Kuulen kuoleman mua kutsuvan”, kähisee Faarao ja toteaa oman aikansa tulleen. Levyn parhaita luentoja. Päätösraita askeltaa ilmavammin ja kuiskailevammin, mikä toimii loppuluentana hyvin.
Pirttikankaalla on oikeastaan alusta asti ollut vahva oma juttunsa ja soundinsa. Tällä levyllä mies ammentaa siihen itselleen keskeisimpiä elementtejä. Vaikka Faarao asemoituu tässä enemmän vanhojen klassikoiden tulkitsijana kuin alusta asti uuden luojana, osaa hän väkevästi tehdä lauluista omiaan tavaramerkeillään. Siinä mielessä Tomumaja on oivallinen luenta siitä mitä Faarao Pirttikangas musiikillisesti on. Riisuttu yhden miehen tulkinta on myös erittäin toimiva asu vahvatunnelmaisille bluessaarnoille. Toimii.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
