Blanco White venyttää genrerajoja vähän samaan tapaan kuin Sting tai Paul Simon 1980-luvulla. Kuva: Yucatan Records
LEVYT | On the Other Side paketoi Josh Edwardsin idean siitä, millaista sielukkuutta ja rytmiä flamencosta sekä Andien ja Länsi-Afrikan musiikista voi ammentaa.
”Mystisissä, melankolisissa kappaleissa hiljennytään isompien asioiden äärellä.”
ARVOSTELU
Blanco White: On the Other Side
- Yucatan Records.
- 5.6.2020.
- Kuuntele: Spotify
Edwards nimesi soolokokoonpanonsa espanjalaiskirjailija José María Blanco Whiten mukaan ja ryhtyi julkaisemaan maailmanmusiikilla maustettua folkia. Parin ep:n jälkeen julkaistu Blanco Whiten debyyttialbumi On the Other Side paketoi Edwardsin idean siitä, millaista sielukkuutta ja rytmiä flamencosta sekä Andien ja Länsi-Afrikan musiikista voi ammentaa.
Blanco White venyttää genrerajoja vähän samaan tapaan kuin jazziksi pistänyt Sting tai afrikkalaiseen musiikkiin hurahtanut Paul Simon 1980-luvulla. On the Other Side johdattaa toisiin maailmoihin paitsi musiikillaan, myös teksteillään, joissa ollaan aavikoilla, vuorilla ja rajoilla katselemassa Euroopan viimeisestä nurkasta kohti Marokon salmia.
Mystisissä, melankolisissa kappaleissa hiljennytään isompien asioiden äärellä. Edwards kertoo muun muassa vuosikymmeniä sitten sukupuuttoon kuolleen linnun aavemaisen kauniista laulusta. Miltä tuntuu lajinsa viimeisestä edustajasta, jonka viserrystä ei kukaan ymmärrä? Lintu toimii katoavien kielten ja kulttuureiden vertauskuvana. Jo pari vuotta sitten julkaistu helmi Olalla haikailee autioituvien kylien ja kaupunkien perään. Tämä on nöyrää musiikkia hauraalla äänellä.
Pysähtyneen utuisissa, mystisen hartaissa kappaleissa ihmetellään, kun kaikki sanovat taistelevansa hyvän puolesta. Vaikkei Edwards omasta mielestään osaa espanjaa kunnolla, levyn päättävässä Mano a Manossa hän vaihtaa kieltä, koska ei löytynyt englannin kielestä tavoittelemaansa staccato-rytmiä.
Yli puolet On the Other Siden kappaleista on julkaistu parin vuoden aikana singleinä ja ep-levyillä. Uusista kappaleista lähinnä Kauai O’o nousee Blanco Whiten best of -soittolistalle, muut ovat enemmänkin liimaa, jotka tekevät debyytistä ehjän ja kypsän kokonaisuuden.
Suoratoistokuuntelijaa laulujen tunnelmaan johdattelevat aavikkomaisema- ja nuotiovideot, albumilla Luke Insectin upea kansitaide.
Tommi Liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
