Kuva: Julius Töyrylä
LEVYT | Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla.
”Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat.”
Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla. Esikoisalbumi Eir (We Jazz, 2024) koostuu Kiviniemen sävellyksistä, jotka sisältävät erittäin paljon improvisaatiota. Hänen triossaan soittavat taitavat, nyanssit hallitsevat, monista yhteyksistä tunnetut Eero Tikkanen bassossa ja ilmeikkäästi soittava norjalaisrumpali Hans Hulbækmo.
Eero Tikkanen on nykyään erittäin kysytty basisti. Hän sai aikanaan mainetta Mopo-yhtyeen riveissä ja soittaa vakituisesti lukuisissa bändeissä, muun muassa Maxxxtetissa, Jorma Tapion Kaski-yhtyeessä, Pauli Lyytisen useammissa kokoonpanoissa ja Selma Savolaisen Horror Vacuissa.
Rumpali Hans Hulbækmo on yksi Norjan luovimmista rumpaleista, ja häntä kuullaan usein juuri siellä, missä esitetään luovaa musiikkia, olipa kyseessä kansanmusiikki, jazz tai näiden yhdistelmä.
Anni Kiviniemi Trio on siis perinteinen piano-basso-rummut-kokoonpano, jonka musiikissa kuuluu toki nykyaikainen pohjoismainen jazzperinne. Kiviniemi on tutustunut vapaan jazzin saloihin mutta myös klassiseen musiikkiin ja norjalaiseen kansanmusiikkiin. Eivätkä Lähi-idän tai pohjoisafrikkalaisenkaan musiikin perinteet ole hänelle vieraita. Näistä elementeistä hän ammentaa omaan musiikkiinsa tunnelmaa ja tulkintaa. Vahva trio tulkitsee Kiviniemen sävellyksiä kevyellä otteella. Tulos on seesteinen ja lyyrinen ja samalla hyvin intiimi ja elämänmakuinen.
Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat. Herkät sävellykset saavat hetkittäin myös hulvatonta ja täyteläistä särmää komppiryhmän pannessa parastaan. Kaksikko antaa triolle erityisen merkityksen.
Usea kappale jää mieleeni. Albumin avaus, Tiu Dropar, alkaa rumpujen ja basson rytmikkäällä yhteissoitolla, johon pianisti yhtyy vaivattomasti. Judy on rytmikäs ja leppoisan kujeilevaa tunnelmaa virittävä menobiisi. Arguably palauttaa hetkeksi maan pinnalle herkkyydellään, rauhallisuudellaan ja Kiviniemen klassisen pianismin otteella.
Hulbækmon ilmeikkäät kilistelyt taustalla värittävät hienostuneesti kappaletta. Eniten niin rytmiset kuin melodiset jazzin perinteet kuuluvat kappaleissa Atoms ja Mére. Albumin päättää Choral, jonka sävelkielessä kuulen vaikutteita Bachin musiikista.
Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että albumi Eir sai nimensä Kiviniemen tyttären mukaan, joka syntyi levyn äänitysten jälkeen.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokkuus kohtaa menevyyden sulavasti – arviossa Sonja Selenen debyytti Pimeä pää
LEVYT | Balkan- ja romanisävyjä, iskelmällisyyttä ja rockin maailmaa hengittävään moderniin folkpoppiin taitavasti yhdistelevä Sonja Selene onnistuu debyytillään nousemaan esille.
Rupisia riffejä, karkeita tapporokkeja – arviossa The Flaming Sideburns -kokoelma Rocket Science
LEVYT | Vuosituhannen vaihteen jälkeen suurinta suosiotaan nauttinut The Flaming Sideburns on julkaissut kokoelmalevyllisen uransa varhaisimpia äänityksiä.
Ville Leinonen syleilee kauhutraumojaan thrash metallin keinoin – arviossa SURF’S UP!
LEVYT | Ville Leinonen lausuu uudella levyllään kauhutematiikkaa raskaan jyrän tahdissa.
Joona Toivanen Trion tuore levy on eleetön ja vahvan maanläheinen – arviossa Gravity
LEVYT | Jo alakoulussa yhteen hitsautunut jazztrio improvisoi parissa päivässä kasaan pelkistetyn tyylikkään kokonaisuuden.
