Kuva: Julius Töyrylä
LEVYT | Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla.
”Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat.”
Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla. Esikoisalbumi Eir (We Jazz, 2024) koostuu Kiviniemen sävellyksistä, jotka sisältävät erittäin paljon improvisaatiota. Hänen triossaan soittavat taitavat, nyanssit hallitsevat, monista yhteyksistä tunnetut Eero Tikkanen bassossa ja ilmeikkäästi soittava norjalaisrumpali Hans Hulbækmo.
Eero Tikkanen on nykyään erittäin kysytty basisti. Hän sai aikanaan mainetta Mopo-yhtyeen riveissä ja soittaa vakituisesti lukuisissa bändeissä, muun muassa Maxxxtetissa, Jorma Tapion Kaski-yhtyeessä, Pauli Lyytisen useammissa kokoonpanoissa ja Selma Savolaisen Horror Vacuissa.
Rumpali Hans Hulbækmo on yksi Norjan luovimmista rumpaleista, ja häntä kuullaan usein juuri siellä, missä esitetään luovaa musiikkia, olipa kyseessä kansanmusiikki, jazz tai näiden yhdistelmä.
Anni Kiviniemi Trio on siis perinteinen piano-basso-rummut-kokoonpano, jonka musiikissa kuuluu toki nykyaikainen pohjoismainen jazzperinne. Kiviniemi on tutustunut vapaan jazzin saloihin mutta myös klassiseen musiikkiin ja norjalaiseen kansanmusiikkiin. Eivätkä Lähi-idän tai pohjoisafrikkalaisenkaan musiikin perinteet ole hänelle vieraita. Näistä elementeistä hän ammentaa omaan musiikkiinsa tunnelmaa ja tulkintaa. Vahva trio tulkitsee Kiviniemen sävellyksiä kevyellä otteella. Tulos on seesteinen ja lyyrinen ja samalla hyvin intiimi ja elämänmakuinen.
Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat. Herkät sävellykset saavat hetkittäin myös hulvatonta ja täyteläistä särmää komppiryhmän pannessa parastaan. Kaksikko antaa triolle erityisen merkityksen.
Usea kappale jää mieleeni. Albumin avaus, Tiu Dropar, alkaa rumpujen ja basson rytmikkäällä yhteissoitolla, johon pianisti yhtyy vaivattomasti. Judy on rytmikäs ja leppoisan kujeilevaa tunnelmaa virittävä menobiisi. Arguably palauttaa hetkeksi maan pinnalle herkkyydellään, rauhallisuudellaan ja Kiviniemen klassisen pianismin otteella.
Hulbækmon ilmeikkäät kilistelyt taustalla värittävät hienostuneesti kappaletta. Eniten niin rytmiset kuin melodiset jazzin perinteet kuuluvat kappaleissa Atoms ja Mére. Albumin päättää Choral, jonka sävelkielessä kuulen vaikutteita Bachin musiikista.
Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että albumi Eir sai nimensä Kiviniemen tyttären mukaan, joka syntyi levyn äänitysten jälkeen.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.
Matka avaruudelliseen äänimaailmaan – arviossa Heli Hartikaisen Chronovariations
LEVYT | Saksofoni paukkuu, naksuu, tuhisee ja puhisee, kun Heli Hartikainen luo avaruudellisia ääniä ja mietiskelevän maalauksellista äänimaisemaa.
