Näkymä avajaisnäyttelyyn. Etualalla Pink Elements -veistossarja. Kuva: Ahmed Alalouisi / Chappe
KUVATAIDE | Tavattoman suosituksi nousseen Chappe-museon Ilmastotiede-näyttely on ajan hermolla ja kaikkea muuta kuin tylsä.
Ilmastotiede – Vaihtoehtoisia näkökulmia ja Barösund 1870 –> 2023. Chappe-museo, Tammisaari. Avoinna 3.9.2023 asti.
Suomen uusin nykytaiteen museo Chappe on tavattoman suosittu. Edes päänäyttelyn tylsä nimi Ilmastotiede – Vaihtoehtoisia näkökulmia ei ole karkottanut kävijöitä. Hyvä niin. Näyttely on ajan hermolla ja kaikkea muuta kuin tylsä.
Mutta ensin itse talosta. Kolmikerroksinen Chappe näyttää ulkoa päin korkealta vinolta laatikolta. Sen julkisivua peittää tummaksi sävytetty kuusiparruverhous. Tilaa on 1210 n eliötä ja rakennus sulautuu yllättävän luontevasti pienelle kulmatontille puutalomiljööseen Tammisaaren kaupungin keskustassa torin kulmilla. Toisenlaisiakin ääniä on tosin paikallisilta kuultu.
Museohankkeen pani alulle lääketieteen tohtori ja geenitutkija Albert de la Chapelle (1933–2020). Raaseporin Tenholasta kotoisin ollut mesenaatti perusti vuonna 2017 nimeään kantavan säätiön, joka varoilla museo rakennettiin.
Chappen suunnitteli JKMM Arkkitehdit, joka voitti vuonna 2019 järjestyn arkkitehtuurikilpailun. Kuva: Seppo Metso
Arkkitehtuurin lähtökohtana oli perinteisen kaksikerroksisen ja harjakattoisen kaupunkitalon moderni tulkinta. Katseleepa Chappea ulkoa tai sisältä, näkee että se on luontevassa vuoropuhelussa korttelin muiden museorakennusten, museopihan ja Galleria Elverketin kanssa.
Chappe on noteerattu myös maailmalla. Se löytyy brittilehti The Spectatorin listalta, jossa on 10 tämän vuoden kiinnostavinta uudisrakennusta ympäri maailmaa.
Alakerran näyttely esittelee mesenaatin ja museon rakentamisen vaiheita. Kellarikerroksen maanalainen käytävä johtaa viereiseen Raaseporin museoon, jossa on pieni kattaus Helene Schjerfbeckin vähemmän tunnettuja teoksia.
Päänäyttelyn kantava teema on ihmisten välisen yhteyden kautta tapahtuva symbioottisemman suhteen edistäminen muihin lajeihin ja planeettaan. Tämän mittaluokan kysymyksiin vastauksia myös taiteen kontekstissa haetaan yhä useammin monen alan osaajan yhteenliittymissä. Myös tässä näyttelyssä mukana on toistakymmentä taiteilijaa ja ryhmittymää, joissa on taiteilijoita, muotoilijoita ja tutkijoita.
Tulevaisuuden ratkaisuja haetaan biopohjaisten materiaalien, myös orgaanisten jätteiden kierrätyksen ja ekologisten tekniikoiden kautta. Tästä yksi esimerkki on Julia Lohmannin Kombu Ahtola -teos. Muuallakin esillä olleesta monimetrisestä rakennelmasta on mukana nyt vain osa. Se on rakennettu merilevästä, rottingista ja vanerista. Aalto-yliopistossa opettavan Lohmannin perustama taide- ja tiedeyhteisö kehittää nimenomaan merilevää kestävänä ja ekosysteemiä uudistavana materiaalina.
Julia Lohmannin Kombu Ahtola -teos (yksityiskohta) leijuu avarassa tilassa. Kuva: Seppo Metso
Pääkuvassa keskellä museon lattiaa jököttää sarja abstrakteja saviveistoksia. Pink Elements -sarjan teki tanskalainen SUPERFLEX-kollektiivi, joka on tutkinut vuodesta 2018 ilmastonmuutosta ja siirtymää kohti symbioottisempia suhteita muihin lajeihin. Yksi sen tavoitteista on kuvitella tulevaisuuteen sijoittuva vedenalainen maailma. Valjujen veistosten idea paljastuu seinällä pyörivällä videolla: teokset upotetaan meren pohjaan, jossa vesieliöt ottavat ne kodikseen. Rakennelmien sisäosien orgaaniset muodot tukevat vedenalaista elämää. Pinkki väri puolestaan edistää korallipolyyppien kasvua.
Jos kesän ilmastonmuutosuutiset ovat olleet varsin pessimistisiä, tässä näyttelyssä on sentään pieni toivon pilkahdus, ja pieniä tekoja paremman huomisen puolesta voi tehdä jokainen. Näyttelystä saa opastusta vaikkapa kodin rakentamiseen erakkomehiläiselle.
Tanja Marjaana Heikkilän teos sarjasta Syötävä kuvataide. Heikkilä hankki kuviensa materiaalia paikallisilta viljelijöiltä ja jakoi ne yleisölle.
De la Chapelle keräsi modernia suomalaista taidetta ja hopeaesineitä erityisesti barokin ajalta. Ne muodostavat Chappen kokoelman rungon. Näyttelyohjelmisto sisältää näyttelysarjan, jossa nykytaiteilijat tutkailevat taide- ja hopeakokoelmaa eri näkökulmista. Ensimmäisenä on vuorossa Barösund 1870 –> 2023 -näyttely.
Kokoelman ensimmäisiin hankintoihin kuului Hjalmar Munsterhjelmin merellinen maalaus Ilta Barösundissa vuodelta 1870. Valittu joukko nykytaiteilijoita sai tehdä teoksesta tulkintansa. Esimerkiksi Sandra Kantanen yhdistää raikkaasti valokuvaa ja maalausta. Ripustus panee miettimään, mitä oikeastaan katsomme, kun katsomme maisemaa, ja miten monin tavoin sen voikaan nähdä.
Sandra Kantasen kuvaseinä Nimetön (munsterhjelm_v5) 2022. Koko 112 cm x 158 cm.
Chappen tuleva näyttelyohjelmisto painottuu erityisesti Pohjoismaisen ja Itämeren alueen taiteeseen. 27. lokakuuta avautuvaa seuraavaa näyttelyä odotellessa.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.
