Classroom, 2017/2025. Kuva: Tuomas Uusheimo / Amos Rex
KUVATAIDE | Argentiinalaisen installaatio- ja käsitetaiteilijan arkkitehtonisia ja tilallisia elementtejä käyttävät installaatiot ovat kuin lavasteita, jotka saavat epäilemään omaa aistikokemusta.
”Kun kaikki ihmeet on katsastanut, joutuu miettimään mitä tästä kaikesta jää käteen?”
Leandro Erlich Helsingin Amos Rexissä 6.4.2026 saakka.
Amos Rexin avajaisnäyttelyssä vuonna 2018 (teamLab) oli paikoin tunne kuin liikkuisi huvipuiston peilisalissa. Sama huvipuistomainen olotila valtasi mielen Leandro Erlichin näyttelyssä. Lähes pimeissä saleissa voi seurata maisemien – myös äänimaisemien – vaihtumista lentokoneen tai junan ikkunasta, kävellä katua sateen jälkeen talorivistön kuvastuessa katuojaan, siis kokea aivan arkisia asioita. Voi myös istahtaa eteerisenä henkenä vanhaan pulpettiin lapsuuden koululuokassa.
Argentiinalainen Leandro Erlich on installaatio- ja käsitetaiteilija, joka asuu ja työskentelee Buenos Airesissa, Montevideossa ja Pariisissa. Hän edusti kotimaataan Venetsian biennaalissa vuonna 2001. Sen jälkeen hänen töitään on esitelty eri puolilla maailmaa ja niitä on muun muassa Tate Modernin kokoelmissa Lontoossa ja Pariisin Centre Pompidoussa.
The Cloud, 2018–2022. Kuva: Tuomas Uusheimo / Amos Rex
Erlichin arkkitehtonisia ja tilallisia elementtejä käyttävät installaatiot ovat kuin lavasteita, jotka saavat epäilemään omaa aistikokemusta. Hän leikittelee painovoimalla ja perspektiivin vääristelyllä ja käyttää silmänkääntötemppuihinsa muun muassa valoja ja peilejä. Installaatioita ei vain katsota vaan niihin mennään mukaan, ja ne pakottavat miettimään, mistä kumpuaa epävarmuuden tunne nähdyn ja koetun arvoituksen edessä.
Kun ratkaisu löytyy, katsoja tuntee iloa. Ehkä hyvän mielen tuottaminen on Erlichin perimmäinen tavoite. Hän ei ole ainoa lajissaan. Samalla illuusiotaiteen areenalla erilaisin välinein ja eri mittakaavoissa toimivat muun muassa saksalainen Carsten Höller ja brittitaiteilija Es Devlin.
Näyttelyn kaikkien silmänkääntötemppujen huipennus eli teos Bâtiment (Rakennus,2004/2025). Siinä katsojat pääsevät kiipeämään Helsingin katukuvasta tunnistettavan jugendtalon seinää pitkin kaikkia luonnonlakeja uhmaten. Elämys syntyy tutun oloisen rakennuksen ja oudon kokemuksen liitosta. Rakennelma on toisinto jo vuonna 2004 Pariisissa esitellystä installaatiosta; jokaisessa uudessa näyttelypaikassa Erlich rakentaa teokseensa seinän kyseisestä kaupungista löytyvän esikuvan mukaan. Tämä teos näkyy takuuvarmasti monen näyttelyvieraan somepäivityksissä lähikuukausina.
Näyttely on väljästi ripustettu, ja taidemuseo vaikuttaa olevan jopa liian suuri Erlichin teoksille. Autius näkyy erityisesti suuressa keskushallissa, jonka vitriinirivistössä on illuusioita valkoisista pilvenhattaroista.
Kun kaikki ihmeet on katsastanut, joutuu miettimään mitä tästä kaikesta jää käteen? Jos unohdetaan muutama taidehistoriallinen (Magritte), poliittisesti ajankohtainen (Larissa Sansour) tai nuorten (Generation) näyttely, Amos Rex on koko olemassaolonsa tarjoillut etupäässä helppoja ja viihdyttäviä näyttelyspektaakkeleita kuin koko perheelle tarkoitettu elämyspuisto konsanaan. Erlichin näyttely solahtaa hyvin kokonaisuuteen – ja mikäs siinä, varsinkin jos vierailu houkuttelee avaamaan myös muiden taidepaikkojen ovia.
Silti odotan kiinnostuneena, millaisen linjan helmikuussa aloittanut uusi johtaja Kieran Long museolle luo.
Seppo Metso
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tähtipölyä ja mustia aukkoja – Anish Kapoor on nykytaiteen supertähti, joka on kiintynyt väripigmentteihin ja väritiloihin
KUVATAIDE | Taidekriitikko Tiina Nyrhinen muistelee kohtaamisia Anish Kapoorin taiteen kanssa yli 40 vuoden ajalta. Brittitaiteilijan suurnäyttely saapuu Serlachiukseen ensi keväänä.
Vuoden nuori taiteilija Man Yau on kypsä – sanan monissa merkityksissä
KUVATAIDE | Suomalaisessa ympäristössä näkyvästi vähemmistöön identifioitavissa oleva taiteilija on kypsä muun muassa tapaan, jolla hänestä tehdään oletuksia.
Ars Fennica -palkintoehdokkaiden helposti lähestyttävä näyttely nyt ensimmäisen kerran HAMissa
KUVATAIDE | Entisessä tennishallissa nähdään kevääseen asti Ragna Bleyn, Roland Perssonin, Jani Ruscican ja Hanna Vihriälän teoksia.
Sateenkaarevia perhetarinoita -näyttely on helposti lähestyttävä katsaus sateenkaariperheiden arkeen
NÄYTTELY | Tampereen Työväenmuseo Werstaan näyttely esittelee kolmen suomalaisen sateenkaariperheen arkea valokuvien, esineiden ja tarinoiden kautta.