Näyttelyarvio: Teemu Luodon keramiikkaveistokset ja Jukka Tuomisen maalaukset hakevat vuoropuhelua Haiharan taidekeskuksen Tallissa. Kuhmalahden taidepappilasta humoristiset Luodon veistokset ja naamiot ottavat tilaa haltuun Tuomisen mietiskeleviä maalauksia irtonaisemmin.
Haiharan Tallissa nähdään kaksi taiteilijanlaadultaan hyvin erilaista tekijää. Näyttelytilaa reunustavat Jukka Tuomisen maalaukset luovat rauhallisen, jopa vakavamielisen kehyksen Teemu Luodon ilmeikkäille keramiikkaveistoksille.
Luodon viistot ja satiirisen terävät havainnot ihmisten maailmasta kiteytyvät parhaimmillaan iältään jo melko varttuneisiin, sananmukaisesti kaksinaamaisiin veistoksiin, kuten Pikku Napoleon (2000) ja Isä ja poika (1992). Maailmankuva laajenee ihmiskeskeisyydestä oliomaiseen suuntaan Luodon tavaramerkiksi kehittyneissä naamioteoksissa, joiden lähtökohtana ovat olleet vanhat kuolinnaamiotekniikat.
Monen vuosikymmenen ilmeet
Näitä mainioita naamioteoksia on nähty jo lukuisissa näyttelyissä, ja parhaimmillaan ne ovat Luodon luonnollisessa luomisympäristössä, kesäisin myös yleisölle avoinna olevassa Kuhmalahden taidepappilassa. Ikimuistoinen on näky, jossa pappilan pihapuuhun ripustetut naamiot ovat jääneet tuomenkehrääjäkoin kasvattamien harsojen peittoon. Taidepappilassa luontokin on siis osallistunut Luodon taiteen tekemiseen.
Vaikka Luodon veistosten yleisilme on jo vuosikymmenien kaarelta tuttu, niiden joukossa on myös lukuisia tämän vuoden puolella valmistuneita. Näyttelyssä niin vanhat kuin uudetkin naamiot sulautuvat yhtä seinää hallitsevaksi moni-ilmeiseksi installaatioksi.
Hillitty harmaa ja maisemaa halkova graafisuus
Aiemmin teostensa graafisuuteen panostaneen Jukka Tuomisen maalauksissa korostuu nyt maisema. Väriskaala keskittyy hillityn harmaaseen, ja teoksen pinnanjakoon tuo useimmiten rytmiä jokin graafinen elementti, kuten suorakaide tai optisen tähtäimen tarkennusnäkymää, tähtäinristikkoa muistuttava muoto.
Oma kiinnostukseni Tuomisen teoksiin kasvaa niiden maalausten kohdalla, jotka irtaantuvat maisemasta abstraktimpaan, graafisempaan muotokieleen. Tällaisia ovat esimerkiksi Juuret (2018), Silta (2018) ja Red Wine (2018).
Monin paikoin Tuomisen taiteellisena hengenheimolaisena tulee mieleen nokialainen taiteilija Pia Feinik, joka myös yhdistää luontoa ja graafisuutta värisävyiltään hillittyihin maalauksiinsa. Hänellä puolestaan näyttäisi olevan paikoitellen vahvojakin vaikutteita Osmo Rauhalalta.
Tallin yläkerrassa Tuomisen maalaukset pääsevät jo eteenpäin harmaan vallasta. Värejä tulee lisää, mutta väripaletti ei ryöpsähdä käsistä, vaan pysyy kauniisti kasassa. Vaikka pelkillä harmaan sävyilläkin voi ilmaista todella paljon, laajentuvan väriskaalan avulla taiteilijan ilmaisuvoima saa lisää tuulta purjeisiinsa.
Jos yhteisnäyttelyssä ei saavuteta teosten välille oikeaa dialogia, usein viitataan luontoon yhdistävänä tekijänä. Niin tehdään nytkin, vaikka minä en sitä yhteyttä oikein löytänyt.
Teemu Luoto on satiirikko-kuvanveistäjä, Jukka Tuominen taas vakavahenkinen muotojen ja maisemien tutkija. He mahtuvat toki aivan hyvin samaan näyttelytilaan, mutta jos he soittaisivat samassa bändissä, toinen soittaisi samat biisit duurissa ja toinen mollissa.
Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat
Etsijät: Teemu Luodon keramiikkaa ja Jukka Tuomisen maalauksia. Haiharan taidekeskus, Talli, Haiharankatu 30, Tampere, 2.6. saakka ti–su 12–18.
Teemu Luoto
- Kuhmalahden taidepappilan isäntä vuodesta 1971.
- Pääkirjasto Metson pupuveistosten ja Kangasalan uimahallin Kuohun norppaveistosten tekijä.
- Kuhmalahden taidepappilan löydät osoitteesta Taidetie 19, Kuhmalahti, Kangasala.
- Lisätietoja taidepappilan Facebook-sivuilta.
Jukka Tuominen
- Kuvataiteilija ja sisustussuunnittelija, asuu ja työskentelee Pirkkalassa.
- Työhuoneena ja Pop up -galleriatilana toimivan Taidenavetan isäntä.
- On toiminut Kuhmalahden taidepappilan kuraattorina vuosina 1993–2002.
- Teoskuvia ja lisäinfoa löytyy Taidenavetan Facebook-sivulta.