Rauno K. Rintasen debyyttinäyttely, Juhani Tuomen suorat kannanotot ja Timo Vuorikosken Venetsia-maalauksia

Rauno K. Rintasen sekatekniikkateoksia Himmelblaun Kutomosali 3:ssa. Kuvat: Katri Kovasiipi

Itseoppineen taiteilijan debyyttinäyttely

Erno Paasilinna kirjoitti aikoinaan: ”Itseoppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja.” Tätä viisautta on ehkä runsaastikin myös väärinkäytetty jopa moukkamaisena ylenkatseena opiskelua ja oppineisuutta kohtaan. Rauno K. Rintasen teosten äärellä lausahdus nousee kuitenkin mieleen voimakkaana ja oikeutettuna. Rintanen on esimerkki siitä, miten itseoppinut löytää omaäänisen, raikkaan ja muita jäljittelemättömän käsialansa taiteilijana.

Rintanen on 46-vuotias, vaikean ja mutkaisenkin polun kulkenut mies, jonka teoksia on nyt ensimmäistä kertaa julkisesti esillä. Rintasen elämäntarinaan ja kasvuun taiteilijaksi on voinut tutustua jo noin vuosi sitten julkaistussa, 250 kappaleen painoksena toteutetussa HÄKÄÄ-pienlehdessä, jonka tamperelainen toimittaja, Kulttuuritoimituksestakin tuttu Antti Lähde ja Rintanen yhdessä toteuttivat.

Lähde on myös kuratoinut nyt Himmelblaun kolmannen kerroksen perimmäisessä Kutomosalissa nähtävän Rintasen debyyttinäyttelyn. Sen yhteydestä voi vielä löytyä myös viimeisiä kappaleita HÄKÄÄ-lehteä, jonka sivuilla on laaja Rintasen haastattelu ja taustoitus näyttelyprojektille.

Lähde ja Rintanen ovat tutustuneet nelivuotiaina, lähteneet jo varhain aivan eri suuntiin ja kohdanneet uudelleen kymmeniä vuosia myöhemmin. Lähde on omilla viestintätaidoillaan ja kontakteillaan avannut outsider-taiteilijaksi omassa rytmissään kasvaneelle Rintaselle mahdollisuuden tulla myös muun maailman näkemäksi.

Näyttelyssä on esillä yli 80 teosta, joista valtaosa on syntynyt 2020-luvulla. Rintasen taiteilijanotetta hallitsee abstrakti, urbaani maailma. Viivakoodit ja QR-koodit ovat kasvaneet osaksi ilmaisultaan monikerroksisten teosten muotokieltä. Koodit ovat kuin leimoja, jotka ovat soluttautuneet vääjäämättömäksi osaksi teosten sommittelua maailmastamme, jota liukuhihnat, automaatio, tekoäly ja eräänlaisena vallan keskittymänä toimiva, salakielenä näyttäytyvä digitalisaatio ovat kyllästäneet.

Rauno K. Rintasen teoksia sarjasta Code Square, sekatekniikka kovalevylle (2023).

Rintanen on omaksunut erilaisten koodien esteettisyyden osaksi taiteilijan työkalupakkiaan ja välittää teoksillaan niiden rytmikästä kauneutta. Itse näen ne yhtä aikaa kiehtovina ja uhkaavina; niihin on potentiaalisesti pakattu hyvin runsaasti informaatiota, jota ei paljaalla silmällä ja perinteisellä lukutaidolla voi nähdä eikä ymmärtää. Erilaiset koodit ovat keskeinen osa todellisuutemme virtuaalisuutta, jonka keskellä ja jonka armoillakin jo elämme. Viivakoodit pitävät huolen, että kaupan kassoilla emme voi tinkiä hinnoista, QR-koodit vartioivat armotta, pääsemmekö läpi lähtöporteilta ja erilaisten tapahtumien ovilta. Koodit ovat tehokas järjestelmä massojen hallintaan.

Rintasen teosten kerroksellisuus rakentuu koodikuvaston ohella hyvin vapaasti liikkuvien, osin graffitien maailmasta muistuttavien muotojen ja suihkaisujen avulla. Kiehtovaa on rytmin tasapaino, joka syntyy kurinalaisen säntillisyyden ja vapaiden energianpurkausten välisistä jännitteistä. Taiteilijan läsnäolo teosten kädenjäljissä on syvä ja huomattava.

Jos Rintasen taiteilijuudelle lähdetään hakemaan sukulaissieluisuutta tunnetuista kuvataiteilijoista, mieleen voi tulla esimerkiksi Jani Hänninen. Rintanen on kuitenkin ennen kaikkea omalla tiellään, hän ei jäljittele ketään eikä ilmeisesti ole tehnyt taidetta alun perinkään muiden katseita tai odotuksia varten.

Kun Antti Lähde kysyy Rintasta haastatellessaan, mitä tämä haluaa kertoa teoksistaan, vastaus on:

”En tiedä, sallitaanko esikoistaiteilijalle mahdollisuus vastata hiljaisuudella. Mutta jos sallitaan, niin otan sen ja kiitän nöyrästi.”

Katsojana voin kiittää nöyrästi tilaisuudesta nähdä jotain aivan tuoretta, selittelemätöntä ja odottamatonta.

Rauno K. Rintanen: Ennen / Viimein. Galleria Himmelblau, Kutomosali 3, Finlaysoninkuja 9, kerros 3B, Tampere, 17.12. saakka ke–pe 11–18, la–su 12–16.

Samaan aikaan Rintasen näyttelyn kanssa Himmelblaun Kutomosaleissa 1 ja 2 on esillä ryhmänäyttely Toinen aika, jonka 16 taiteilijaa yhdistää työskentely Finlayson Art Area -tapahtumassa kesällä 2023. Mukana on niin taidealalla pidempään työskennelleitä kuin nuoria ja pian valmistuvia taiteilijoita. Taideopiskelijoita on mukana Kankaanpään taidekoulusta (SAMK) sekä TAMKin kansainväliseltä Fine Arts -linjalta.

* *

Suoria, rehellisiä ja poliittisesti aktiivisia maalauksia

Juhani Tuomen maalaukset Taidekeskus Mältinrannan galleriassa ovat poliittisempia kuin mitkään häneltä aiemmin näkemäni. Suuren Venäjän hyökkäys Ukrainaan, pieneen naapurivaltioon, on aktivoinut taiteilijassa voimakasta kantaaottavuutta. Maalaukset ovat voimakkaita ja tinkimättömiä: kompromisseille ei ole varaa, väärintekijät saavat tuomionsa.

Juhani Tuomen satiirisen maalauksen Kaikki loppuu aikanaan (2023) voi kokea myös toiveikkuutta herättävänä.

Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman ahdistuksen prosessointina syntynyt teossarja Taas kävi niin kuin aina käy on syntynyt tänä vuonna (2023). Se kuvaa etenkin Vladimir Putinia, Sergei Lavrovia ja Venäjän ortodoksisen kirkon päämiestä Kirilliä riisuttuina – näissä maalauksissa naamiot ovat totisesti pudonneet.

Maailmalle myrkyllisten vallankäyttäjien kuvaaminen ei ole kuitenkaan muuttanut Tuomen väripalettia. Ikään kuin jatkumona hänen taiteilijanuralleen, uskollisena jo kauan toteuttamalleen käsialalle ja estetiikalle, hän jatkaa myös näiden aiheiden työstämistä kirkkain, vahvasti kontrastiivisin värein ja paksuin, läpikuultamattomin maalikerroksin.

Näyttelyn toinen teossarja, Vaarallisia suhteita (2022), ammentaa puolestaan teatterin maailmasta. Se on ollut aiemmin esillä Joensuun Kaupunginteatterin yleisölämpiössä keväällä 2022 esitetyn samannimisen näytelmän yhteydessä. Tuomi kertoo maalausten syntyneen Pierre Chorderlos de Laclos’n klassikkokirjan Vaarallisia suhteita (1872) pohjalta – eikä vain kirjan kuvituksena, vaan sen taiteilijan mieleen tuottamien mielikuvien kuvaamisena. Tuomi luonnehtii kirjan maailmaa kieroksi, ja maalausten ihmissuhteissa näyttääkin painottuvan teennäisyys ja toksisuus. Voimakas, räikeän kirkas värimaailma tukee noiden suhteiden poseeraavaa performatiivisuutta.

Vanhin näyttelyn teossarjoista on nimeltään Idän ihmeitä (2021–2022), ja siinä Tuomi kertoo kuvanneensa uutta elämänvaihettaan Pohjois-Karjalassa. Taiteilija muutti synnyinkaupungistaan Tampereelta Joensuuhun, ja aloittaessaan tässä näyttelyssä nähtävien maalausten työstämisen hän vielä kuvitteli, että voisi keskittyä kokonaan uuden pohjoiskarjalaisen, maanläheisen elämäntapansa kuvaamiseen.

Maailmantilanteen muuttuminen mullisti Tuomen leppoisat aikomukset, ja lopputuloksena näemme siekailemattoman, oikeudentuntoa peräänkuuluttavan näyttelyn.

”Maalaaminen on minulle hyvin tunteellinen asia, ja maalaamisessa pyrin aina suoruuteen ja rehellisyyteen. Toivon sen näkyvän tämän näyttelyn maalauksissa”, Tuomi itse kirjoittaa.

Ja kyllä se näkyy. Näennäisen naivistinen tapa maalata kohtaa voimakkaita, poliittisestikin painavia sisältöjä. Tuomen taiteilijanuralla on avautunut uusi, väkevä vaihe.

Juhani Tuomi: Taas kävi niin kuin aina käy. Galleria Mältinranta, 21.11. saakka ma–to 12–18, pe–su 12–16.

* *

Taiteilijan ateljee ja Venetsian lumo

Galleria Saskian näyttelyssä Timo Vuorikosken teosten määrä on hengästyttävä: teosluettelo paljastaa nopeasti, että niitä on esillä peräti 165 kappaletta.

Näin runsasta teosmäärää ei pysty ripustamaan suureenkaan galleriaan aivan miten tahansa. Näyttelyn kuraattorina toiminut Veikko Halmetoja on luottanut ateljeetyyppiseen ripustukseen, jossa teokset ryhmittyvät laajoiksi, monikerroksisissa rykelmissä eläviksi kokonaisuuksiksi. Luonnosmaiset hiilipiirrokset tuovat viimeisteltyjen maalausten lomaan ja rinnalle rytmiä, tehden samalla näkyväksi taiteilijan työskentelyprosessin erilaisia vaiheita.

Timo Vuorikosken Venetsiaa kuvaavia teoksia. Näyttelyn nimi Bottega tarkoittaa taiteilijan ateljeeta, ja ripustuksella on haettu työhuoneen tunnelmaa.

Pimeässä marraskuussa rämpivälle näyttelyvieraalle ravitsevimmilta tuntuvat Vuorikosken Venetsia-aiheiset teokset. Taiteilija on jo vuodesta 2006 alkaen viettänyt talvikaudet Venetsiassa. Hän on tehnyt siellä tilausmuotokuvia, mutta niiden ohella hän on harjaannuttanut kättään ja katsettaan maalaten ja piirtäen kaupunkikuvia, ikonisia rakennuksia, siltoja ja maisemia. Muutamissa teoksissa sykkii myös Commedia dell’arten kiihkeä luonto.

Vuorikosken maalaukset tarjoavat Venetsian ikään kuin illuusiona, josta turistit, kapitalismi, rihkama ja nykyaika on riisuttu pois. Teokset henkivät tuon lumoavan kaupungin ikuisuuteen kurkottuvaa ulottuvuutta, sen syvintä olemusta yhtenä länsimaisen taiteen ja kulttuurin keskeisimmistä kehdoista. Venetsia näyttäytyy näissä teoksissa niin auringonvalon keltaisessa kylpevänä, sateisen usvaisena kuin yöllisessä pimeydessäkin. Vanhojen rakennusten kauneus kaupungissa, jota autot eivät koskaan voi hallita, on kokemisen arvoista. Vuorikosken teokset välittävät kaupungin historiallisen hengen ja taiteilijan erityisen Venetsia-suhteen.

Itsekin rakastan Venetsiaa niin paljon, että näyttelyn toiset teossarjat, Tamperetta kuvaavat teokset sekä senegalilaistaustaisia ihmisiä kuvaavat henkilötutkielmat, jäävät nyt omissa silmissäni Venetsia-sarjan varjoon. Toki näyttelyn henkilökuvissa on eloisaa rentoutta, jonka äärellä voi aistia ja ihailla taiteilijan varmana virtaavaa kädenliikettä. Tampere-aiheisissa teoksissa on kotoisasti lämmittävää tunnistettavuutta, jossa korostuu kotikaupungin ilme vanhana tehdaskaupunkina.

Timo Vuorikoski: Bottega. Galleria Saskia, Pirkankatu 6, Tampere, 15.11. saakka ma–pe 12–18, la–su 12–16.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat
Suomen Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä.

* *

Kulttuurigaala lähestyy!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!

#kulttuurigaala #kulttuuri 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua