Raija Malkan ja Kaija Saariahon Blick – asema taiteen rinnakkaistodellisuudessa

Utopia. Kuva: Sofia Okkonen / Amos Rex

Raija Malka & Kaija Saariaho: Blick. Helsingin Amos Rexissä 22.8.2021 asti.

Amos Rexin alakerrassa olevan Blick-teoksen ydin on musiikki, jonka kanssa yhtä olevaksi pariksi tilan visuaaliset elementit on synnytetty. Ne kuljettavat katsojaa ja kiinnittävät hänet paikoilleen kuuntelemaan. Raija Malkan ja Kaija Saariahon tarkoin harkittu yhteistyö on enemmän kuin osiensa summa; se on aivan oma maailmansa taiteen rinnakkaistodellisuudessa.

Malkan osuus näyttelystä kommunikoi suoraan väreillään ja mittasuhteillaan katsojan, tilan, valon ja musiikin kanssa. Se perustuu hänen aikaisempaan tuotantoonsa edeltävien 40 vuoden ajalta. Aiemmat, intensiiviset ja omaan maailmaansa imaisevat maalaukset antavat merkkejä itsestään suurten lavasteenomaisten maalattujen rakennelmien väreissä. Hän onkin tehnyt töitä useiden teattereiden kanssa. Amos Rexin 3 000 neliömetriä ja omalaatuinen arkkitehtuuri maan alla ovat olleet haastava lähtökohta näyttelyn rakentamisessa.

Vaikka kuinka lyömme päätämme betoniseinään, tutkijat eivät ole löytäneet mitään materiaa: on vain atomien liikettä. Kaikella ja kaikilla oma värähtelytaajuutensa, niin väreillä kuin ihmisillä, niin elottomiksi oletetuilla kuin elollisillakin – ja sanoilla, joilla maailmoja luodaan, taikka tuhotaan. Ajatusta jatkaen voi ymmärtää, miksi ranskalaissäveltäjä Pierre Boulez (1925–2016) kutsui arkkitehtuuria kivettyneeksi musiikiksi. Kaikki oleva soi osana sfäärien musiikkia.

Kaija Saariahon vuosina 2019–2021 valmistunut musiikki näyttelyyn, Blick Sound Enviroment, elää muuttuen jatkuvasti tilassa. Siinä yhdistyvät luonnollisesti eri kielet ja tekstit, arjen äänet, laulu ja soittimet. Lähtökohta on vuonna 1988 syntynyt teos Stilleben. Saariahon musiikki lävistää tiensä kuulijan sisimpään, mistä se laajenee askeettiseen näyttelytilaan antaen sille lämmön ja elämän. Se on harvinainen ja yllättävä kokemus.

Elämä on matka

”Välimatkat tärkeisiin ihmisiin, paikkoihin ja muistoihin ovat henkisesti mukana tämän näyttelyn musiikissa, joka sai alkunsa sävellyksestäni Stilleben. Nostalgia on ollut läsnä elämässäni siitä lähtien kun muutin Suomesta. Jaamme tämän tunteen Raijan kanssa, myös suhteessa toisiimme: mehän asuimme yhtä aikaa Pariisissa kuusi vuotta, ja myös työskentelimme yhdessä”, kertoo Kaija Saariaho Amos Rexin tiedotteessa.

Kun astuu sisään teokseen, on kuin saapuisi asemalle. Tältä asemalta ei kuitenkaan tarvitse kiirehtiä minnekään, vaan kävijä voi liikahtaa kohti omaa sisäistä avaruuttaan ja uskaltautua kohtaamaan itsensä.

Moniaistinen kokonaistaideteos koostuu kuudesta osasta: Utopie, Blick, Menschen, Warten, Kiosk ja Epilog. Nimet on valittu Kaija Saariahon Stilleben-sävellyksen saksankielisten tekstien mukaan. Raija Malkan näyttelyteokset ovat syntyneet saman teoksen partituurin pohjalta.

Vaikuttajina ovat olleet viime vuosisadan alun taiteen edelläkävijät: Wassily Kandinsky runollaan, Franz Kafka kirjeillään ja surrealistirunoilija Paul Éluard. Tosin mistään en löytänyt tietoa viimeksi mainitun osuudesta.

Kandinskyn tunnetuin kirjallinen teos on nimeltään Taiteen henkisestä sisällöstä (suomeksi 1962). Hän oli synesteetikko, joka koki värit sävelinä ja äänet väreinä. Tämä yhtäaikaisuus on läsnä teoksessa Blick, kuvataiteilijan ja säveltäjän vuoropuhelussa. Toteutuksessa yhdistyvät onnistuneesti äärimmäinen fyysisyys älylliseen ja henkiseen kokemukseen.

Mikä skaala!

* *

Utopie eli utopia saattaa kävijän alkusoiton tavoin Amos Rexin aaltoilevan katon alle junan äänien myötä. Kaksikymmentä metriä pitkä maalattu seinäveistos oikealla antaa kävelijälle tukea ja rajaa tilan eteiskäytäväksi. Se tuo väriviivoineen mieleen ohikiitävät junat taikka laivan, vaikka onkin abstrakti elementti.

Ainakin sen kaltevuudessa on jotain varottavaa: älä nojaa tähän!

Blick, paviljonki. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Seuraavaksi avautuu väylä suoraan salin toiseen päähän, missä sijaitsee itse nimiteos Blick, katse. Se viittaa Kandinskyn samannimiseen runoon vuodelta 1912. Itse rakennelman lähtökohtana on ollut Malkan paviljonkia esittävä maalaus, josta tehty pienoismalli inspiroi häntä rakentamaan sen suuremmassa mittakaavassa. Siihen voi keskittyä tuoleilta tai portailta seinän vierestä; niidenkin värisävy on harkittu kokonaisuuteen sointuvaksi ja maalattu kuin kuluneeksi, tai valaistuksi. Tämä on näyttelyn visuaalinen keskipiste. Sitä kuvataan myös teoksen musiikilliseksi sydämeksi.

Rakennelman oikealla puolen on pitkä hohtavan keltainen suorakaide, kuin junan ikkuna tai siitä hetken näkyvä valo jostain. Matkustajan silmiin vilahtelee kaikenlaista, josta ei ehdi saada selvää, mistä oikeastaan on kysymys. Ikkunasta näkee jatkuvasti vain oman kuvansa.

Välähdys, saksaksi der Blitz, on lähellä sanaa der Blick, katse. Yhdessä katseen välähdyksessä voi tajuta jotain tärkeää, oleellista ja mullistavaa, mitä ei pitkäänkään aktiivisesti katsomalla ole ymmärtänyt. Tajuaminen on salamannopeaa, mutta toisen katseen tulkitseminen voi olla vaikeaa.

Ikkunan taustana oleva mustanruskea väriseinä kaartuu vasemmalla puolipyöreäksi ja paviljonki loppuu lyhyeen sinivihreään jaksoon. Värisävyt vaihtelevat kattoikkunoista tulevan valon mukaan eri vuorokauden aikoina. Rakennelman eteen jää pienen pieni näyttämötila.

Kaakelien takana

Menschen. Sisäänkäynti. Kuva: Sofia Okkonen / Amos Rex

Kolmas osa Menschen, ihminen, on tila kaakeleita kuvaavien maalausten takana. Onko se aseman WC, jossa voi tipauttaa naamionsa yksinäisyydessä ja katsoa peiliin? Kaakeliseinien väliin jää ahdistavan kapea umpikujaan johtava välikkö. Mikä sen tarkoitus on?

Suuremmassa huoneessa tilaa pienentää lattiasta kattoon ulottuva pallo. Ehkä se on angstimme kuva, joka siellä eteemme ilmestyy? Vaiko suuri elämäntehtävämme? Suuri pallo Malkan tuotannossa esiintyi jo vuonna 2014 Lissabonin Modernin taiteen keskuksen näyttelyssä.

Menschen. Kuva: Sofia Okkonen / Amos Rex

Monitulkintaisesta lokeroisesta tilasta löytyy pieni maalaus, ainoa lajissaan näyttelyssä, nimeltä Le Corbusierin anatomia. Sveitsiläis-ranskalaisen arkkitehdin Le Corbusierin (1887–1965) piirtämän, tällä hetkellä museona toimivan talon Maison La Rochen ruokailuhuoneen väri on ollut maalarin innoittajana tähän työhön.

Warten, odotus, jää välitilaksi. Raija Malka pitää odotusta eräänlaisena perusolotilana; elämä on jatkuvaa odottamista. Odottamiseen keskittyivät myös Samuel Beckettin näytelmän Huomenna hän tulee päähenkilöt. Teoksen tematiikka on vaikuttanut voimakkaasti Malkan tuotantoon.

Kiosk. Tee oma värisommitelmasi. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Tästä välitilasta kävijä voikin siirtyä itse suunnittelemaan erilaisia konstruktioita pieniin värillisiin, jaloilla seisoviin laatikoihin. Kiosk, näyttelyn toiminnallinen osa, on eteenpäin kehitelty versio Kööpenhaminan Njord-biennaalissa vuonna 2016 olleesta työpajasta. Sekin liittyi Saariahon Stilleben-esitykseen.

Kiosk. Yleisnäkymä. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Epilogi

Epilog eli jälkinäytös, takaseinällä vitriinissä esillä oleva näyttelyn viimeinen osa, koostuu koronan aikaisesta kirjeenvaihdosta, jossa kuvataiteilija kommentoi omilla teoksillaan säveltäjän nuottikirjoitusta. Kymmenen pientä diptyykkiä kahden eri taiteenlajin edustajan käsialalla ovat visuaalisesti kiinnostavat näennäisessä vastakohtaisuudessaan.

* *

Näyttely voi vaikuttaa ensisilmäyksellä yksinkertaiselta, mutta se pitää kokijan varpaillaan ja varuillaan kuin vieraan maan maaperällä, entuudestaan tuntemattoman kaupungin suurella asemalla, missä et voi olla varma mistään.

Blick on Kaija Saariahon ja Raija Malkan yhdestoista yhteinen esiintyminen. Se on myös malliesimerkki hyvin tietoisesti rakennetusta teoksesta, mikä käsittääkseni välittää juuri sen, mitä oli tarkoituskin.

Marja-Liisa Torniainen

Kaija Saariaho ja Jean-Baptiste Barrière: Ekstasis Tampereen G Livelabissa 20. ja 21.8.2021

Epilog 8. Kuva: Stella Ojala / Amos Rex