Pakolaiset tarpovat ihmisyyden pohjamudissa: Darién on valokuvanäyttely niille, jotka uskaltavat katsoa kohti ja ajatella itse

Nickenson Jean Vyles, 9, on näyttelyn ”kasvokuva”. Kuva: Marita Salonen

Kari Pitkänen, teksti ja kuvat
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi

Nyt ahdistaa. En jaksa katsoa. Pakko kääntää päätä pois ja kävellä isoille ikkunoille. Niiden takana siintää aurinkoinen Tampere, Satakunnansilta ja normaali elämä.

Federico Ríosin kuvat ovat yksinkertaisia, mutta ravistelevat ytimiä myöten. Niissä todistetaan ihmiskunnan alennustilaa – ja yhtä aikaa yksittäisen ihmisen vilpitöntä halua ja pyrkimystä pyrkiä kohti parempaa.

Luis Miguel Arias ja nelivuotias Melissa. Kuusivuotias Sara Cuauro ja Angel Garcia, 42. Gabriel Ynfante pasuuna selässään. Jonathan Franco, ”Rambo”, kantamassa 4-vuotiasta Keyner de Jesús Contrerasia joen poikki.

Kaikki ihmisiä, eläviä ja ainutkertaisia, unelmineen ja pelkoineen. Federico Ríos arvostaa heitä yksilöinä. Kuvissa ei katsota nimetöntä pakolaismassaa. Kaikilla heistä on nimet.

Kahden Amerikan rajalla

Ríosin valokuvanäyttely Uusi suuri muuri: Darién on avoinna Tampereella Media 54:ssä Finlaysonin alueella 11. lokakuuta saakka. Esillä on 40 kuvaa, mutta näyttelyn koko iskuvoima kärsii hieman niiden ahtaasta sijoittelusta.

Ríosin ja hänen näyttelynsä toi kaupunkiin 22.–24. syyskuuta vietetty Tampereen Sananvapaustapahtuma. Sen pääjärjestäjä oli Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto. Tukijoita olivat muun muassa C. V. Åkerlundin mediasäätiö, Tampereen yliopisto, Finlaysonin alue sekä Lännen Media, jonka päätoimittaja Matti Posio oli tapahtuman aloitteentekijä.

Federico Ríos on arvostettu kolumbialainen uutiskuvaaja ja kuvajournalisti. Dariénin alue sijoittuu juuri Kolumbian ja Panaman väliseen tiettömään viidakkoon. Se on sata kilometriä leveä ei-kenenkään-maa soita, vesistöjä, metsää ja vuoristoa.

Dariénin kautta kulkevat pakolaisvirrat Etelä-Amerikasta kohti Väli-Amerikkaa ja sen takana siintävää ”kultamaata”, Yhdysvaltoja.

Useimmat kävelevät halki erämaan ja sen vaarojen. Maksukykyisiä varten järjestetään kahdeksan tunnin venekyytejä Panaman puolelle. Monen palautetun reitti kulkee samaa reittiä myös takaisin.

Federico Ríos kuvasi Dariénin alueella viimeksi viisi kuukautta sitten. Kuva: Marita Salonen

Dollari houkuttaa vaaran tielle

Rios kuvasi ihmisiä Dariénissa vuosina 2021–2025, viimeksi viisi kuukautta sitten. Alueella voi tavata ihmisiä yli sadasta maasta.

– Kolumbian viranomaisilla ei ole mitään kiinnostusta koko alueeseen. Siksi sitä hallitsevat ja valvovat erilaiset rikollisjoukkiot ja asejoukkiot, Ríos kertoi näyttelyn avajaisissa.

Ryöstöt, raiskaukset, väkivalta ja hyväksikäyttö kukoistavat. Suurimmassa vaarassa ovat nuoret naiset ja lapset. Henki on halpa, ja se näkyy myös kuvissa.

On vaikea katsoa äitiä, jolta on viety kaikki. Tai lasta, jonka elinajan joku voi päättää muutamassa sekunnissa.

Rikkinäisiä ihmisiä, murskattuja unelmia, tallottuja toiveita. Kaukana edessä siintävät Yhdysvaltain rajamuurit, jotka kasvavat korkeutta joka hetki. Vuonna 2023 maan etelärajalla otettiin kiinni 2,3 miljoonaa ihmistä. Satoja tuhansia karkotetaan, ja Trumpin aikana vauhti on kiihtynyt. Parempaa on tuskin enää koskaan luvassa. 

– Miksikö Amerikkaan halutaan? Kaliforniassa McDonaldsin työntekijä saa 17 dollaria tunnissa. Etelä-Amerikassa palkka on ehkä 200 dollaria kuukaudessa. Totta kai lähdet, jos on mahdollisuus tienata kuukauden palkka parissa päivässä, Ríos sanoo.

Teräslanka ei takaa suojaa

Yksi minua koskettaneista kuvista on numeroltaan 21. Kuvassa ”Mohammad Sharif, entinen poliisi Afganistanista, kantaa vauvaikäistä poikaansa, joka oli syntynyt vain kaksi kuukautta aiemmin Brasiliassa. Hänen vaimonsa Rahima kävelee hänen vierellään. Heidän matkansa ulottuu yli mantereitten, ajureinaan toivo ja välttämättömyys” (teksti Federico Ríos, suomennos Matti Posio).

Todennäköisesti Sharif on moneen kertaan petetty. Talibanien valtaannousu teki miehestä lainsuojattoman, eivätkä portit Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan auenneet. Nyt ollaan pakomatkalla, ehkä kohti uutta torjumista ja karkotusta ties minne.

Rajamuureja pystytetään kaikkialla. Ikään kuin teräslanka antaisi meille pysyvän suojan pahaa maailmaa vastaan. Ihmiset liikkuvat joka tapauksessa – niin ovat suomalaisetkin monta kertaa historiassaan tehneet. Mitkään rajaesteet eivät heitä pysyvästi pidättele.

Näin kirjoittaa brittitutkija, professori Paul Richardson tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Maantieteen myytit:

”Mutta mitä korkeammaksi aita USA:n ja Meksikon välillä kohoaa, sitä suuremmiksi kasvavat yhdysvaltalaisten pelot ja sitä epätoivoisemmaksi käyvät siirtolaisten yritykset päästä aidan toiselle puolelle. Kun vastuuntunne toisista ihmisistä päättyy rajaan, kukaan ei enää ole turvassa. Silloin olemme kukistaneet vain oman inhimillisyytemme.”

Uusi suuri muuri: Darién Media 54:ssä Tampereen Finlaysonin alueella 11.10.2025 asti ma–pe klo 12–18, la–su klo 12–16. Vapaa pääsy.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua