Kuvataidearvio: Marita Liulia ei tee mitään pienesti eikä vaatimattomasti. Hän on kasvanut taiteilijaksi kirjaimellisesti läpi tulen – ja antaa sen myös näkyä tuoreissa maalauksissaan Laukon kartanon ja Didrichsenin taidemuseon näyttelyissä. Katri Kovasiipi kirjoittaa.

Varmasti Marita Liulian Mysterium jakaa mielipiteitä. Kultaa on kaikkialla, muutkin värit läikähtelevät vahvan metallinhohtoisina. Maalaukset ovat suuria ja ottavat näyttelyhuoneet häpeilemättä haltuunsa. Ne luovat kokonaiset tilat uudelleen, sillä niissä on valtavasti voimaa.

Meitä pohjoismaalaisia on opetettu olemaan ylpeitä skandinaavisesta pelkistyksestä, valkoisista kuutioistamme. Käsityksemme tyylikkäästä sisustuksesta on valkoista, valkoista ja valkoista, ja kun oikein riehaannumme rohkeiksi, saatamme laittaa huoneeseen tehostevärillä maalatun seinän. Hurjimmillaan se on helmenharmaa. Sisustuksellisesta autiudestamme saamme ainakin Suomessa syyttää ikuisuudelta vaikuttavaa juuttumistamme Alvar Aallon perintöön.

Tämän tylsyyden meiltä tulee katkaisemaan pelottomasti silmiin katsova, koko maailman voimat sisällään kantava, fyysiseltä olemukseltaan pienikokoinen ja hauras taiteilijanainen, Marita Liulia. Hän on kiertänyt ainakin melkein koko maailman, lukenut lakkaamatta, tutustunut paikallisiin ihmisiin ja kulttuureihin kaikkialla, missä on liikkunut. Hän antaa myös kaiken kokemansa ja oppimansa tulvia teoksiinsa väreinä ja ekspressiivisenä voimantunteena.

Maailman rakennusaineet

 

Marita Liulian teoksissa on voimakkaita kontrasteja, joilla hän tuo esiin meitä ympäröivän yhtäaikaisen kauneuden ja kauheuden. Lentävätkö mustat linnut vapaina, vai ovatko ne jo öljyn ja muovin kangistamia? Kuvan teos: Birds, birds (2018, pigmentit ja akryyli kankaalle) on nähtävillä Didrichsenin taidemuseossa.

Liulian maalauksissa hehkuvat nyt tuli, laava ja metallit. Aiemmin, jo 1990-luvulla, hän otti tienraivaajan otteella haltuunsa mediataiteen maailman, ja hänen teoksensa leijuivat aineettomana eetterissä, ikään kuin ilmassa. Hän on maalannut myös lapsuutensa ja nuoruutensa muistoista tärkeää vettä, jossa oudot vihreät ja siniset luovat visuaalista nautintoa, mutta herättävät samalla hienovireisiä mielleyhtymiä saastumisen ja varsinkin muovien elämälle muodostamaan uhkaan.

Näyttelykokonaisuus Mysterium on kunnianhimoinen, työtäpelkäämätön näyttö Liulian koko elämän läpäisevästä taiteilijuudesta. Sen kaksi osaa ovat nyt nähtävissä Laukon kartanossa Vesilahdella ja Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa. Molemmat kannattaa kokea, sillä ei ole toista ilman toista. Jos vain toinen on mahdollista nähdä, suosittelen suuntaamaan Didrichsenille. Vasta lokakuussa avautuu kokonaisuuden kolmas osa Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa.

Didrichsenin taidemuseon näyttely on hieman laajempi kuin Laukon kartanon. Didrichsenille Marita Liulia on tuonut myös työhuoneensa sisustusta ja aikaisempien taideteostensa performatiivisia osia, kuten pukuja, joissa hän on esiintynyt esimerkiksi Tarot-noitana. Didrichsenillä nähdään myös osa 16-metrisestä maalauksesta, paviljongista, jota Liulia maalasi tammikuussa Tokiossa näyttely-yleisönsä edessä. Suurempi osa siitä on tulossa Kuntsiin.

Maalaus Laukko (2018) syntyi kartanomiljöön inspiroimana, kun Marita Liulia oli käynyt tutustumassa Laukon kartanoon tulevaa näyttelyään varten. Laukon mailla ajaessaan hän koki saapuneensa pyhään paikkaan.

Aasialaiset vaikutteet ovat Liulian taiteessa tärkeitä. Ne ovat rakennusaineina myös hänen kuuden elementin maailmankuvassaan, joka on yhdistelmä antiikin kreikkalaisten 400 eaa. ja kiinalaisten noin 2000 eaa. luomia maailmanselityksiä. Kreikkalaiset olettivat maailman koostuvan maan, veden, ilman ja tulen elementeistä. Kiinalaiset puolestaan olivat kehitelleet elämänfilosofiansa viiden elementin, eli puun, tulen, maan, metallin ja veden läpäisemäksi.

Taiteilijan ja ajattelijan vapaudella Liulia yhdistää nämä maailmankuvat oman taiteensa maailmanselitykseksi, kuudeksi elementikseen: vesi, tuli, maa, ilma, metalli ja puu. Hänelle elementtien järjestys on tärkeä, ja se etenee sekä hänen elämäntarinansa että taiteensa jatkumossa edellä mainitusti.

Didrichsenin taidemuseosta löytyy kiinnostava video, jossa Liulia kertoo elämänfilosofiaansa ja sen nivoutumista taiteelliseen työskentelyynsä 1980-luvulta alkaen aina näihin päiviin asti. Saman tarinan voi lukea Didrichsenin ja Liulian julkaisemasta kirjasta Mysterium (2019), jossa on erittäin laadukkaita teoskuvia kaikista kolmesta tämän vuoden suomalaisesta museonäyttelystä.

Läpi tulen

Marita Liulian maalaukset käyvät elävää vuoropuhelua Laukon tunnelmallisen kartanomiljöön kanssa. Koko kartanon alue useine rakennuksineen ja pihapiireineen on ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Kuuden elementin kautta Liulian energisyydellään pysäyttävät maalaukset saavat lisää syvyyttä. Mikäli ylenpalttinen kullan ja metallivärien käyttö tuntuu katsojasta aluksi häiritsevältä, sen merkitykset alkavatkin pian avautua.

Taustalla on 1970-luvulla saatu taiteilijakoulutus, josta metallit puuttuivat poliittisista ja ideologisista syistä kokonaan. Toisaalta syynä on myös taiteilijan saapuminen maailmanselityksensä vaiheeseen ”metalli”. Kullan ja muiden metallivärien hohto johdattelee meitä kohti tuntematonta, irti arkisesta. Mysterium sisältää elämän arvoituksen, jossa mielikuvitus ja taide asuvat. Luvassa on vielä puun aikakausi, josta saamme pientä ennakointia esimerkiksi kirjan Mysterium kansikuvaksikin valikoituneen maalauksen Tree Of Life (2018) kautta.

Viime aikoina taiteessaan metallielementtiin keskittynyt Marita Liulia on siirtymässä puuelementtiin. ”Tämä puun ja luonnon katastrofien kausi on taiteessani vasta alkamassa”, hän kertoo näyttelykirjassaan. Didrichsenin taidemuseossa on nähtävillä maalaus Tree Of Life (2018, pigmentit ja akryyli kankaalle).

Vaikka Liulia keskittyy nyt teoksissaan metalliin, tuli näkyy niissä edelleen voimakkaasti. Hänen elämäntarinassaan tulella on dramaattinen merkitys, sillä vastavalmistunut kotitalo paloi tulipalopakkasilla, kun hän oli kaksivuotias. Isänsä kainalossa hän pelastui lumihankeen, mutta sairastui pian tuon jälkeen vakavasti.

Väärin diagnosoitu ja väärin hoidettu nivelreuma teki tuhojaan ensimmäiset 15 elinvuotta, jotka kuluivat pääosin sairaaloissa. Lukeminen, piirtäminen ja tarinoiden kertominen onnistuivat silloinkin, ja loivat lujan pohjan päättymättömälle uteliaisuudelle sekä opiskelun- ja tiedonjanolle, joista Liulia on ammentanut koko pitkän ja kansainvälisesti merkittävän taiteilijanuransa ajan.

Tuli näyttäytyy useissa Liulian teoksissa tulivuorten kautta. Osassa maalauksia hän on käyttänyt mustan lähteenä aitoa laavaa, jota nähtiin myös Mäntän Göstan Kultakausi-näyttelyn maalauksissa vuonna 2016. Tuli on Liulian maailmassa ennen kaikkea uudistava ja uutta luova elementti. Tulesta nousee Fenix-lintu, ja tulivuorten juurella on hedelmällisin viljelysmaa.

Taiteen taikamaailman kosketus

Siinä, missä Liulia on tuonut Didrichsenille nähtäväksi oman työhuoneensa maailman, hän sovittaa Laukon kartanossa teoksensa upean kartanomiljöön yhteyteen. Kartanon päärakennuksesta tulee osa näyttelyn maailmaa, samalla teokset nostavat kukoistavasti esiin kartanon omaa erityistä luonnetta. Teosten sijoittelua voi vain ihailla, ajattomuuteen pysähtyneessä rauhassa on tilaisuus levätä. Täällä nähdään myös kaksi kartanon maiden ja järvimaiseman innoittamaa maalausta, Laukko ja Laukko II (2019).

Laukon kartanoon Liulia on tuonut myös muutamia valokuvateoksiaan, joissa esiintyvät tanssitaiteilijat Virpi Pahkinen, Pontus Sundset Granat, Minna Tervamäki ja Tero Saarinen. Heillä on ollut suuri merkitys sekä taiteilijan työtovereina että ystävinä.

Marita Liulian maalaus Aurum (2018, pigmentit, lehtikulta ja akryyli kankaalle) pysäyttää heti Didrichsenin taidemuseoon saavuttaessa.

Liulian kolmea museonäyttelyä yhdistävä nimi Mysterium avautuu taiteen taikamaailmana. Didrichsenin taidemuseoon saapuva näkee heti sisään tultuaan seinälle kirjoitetun suuren tekstin, sitaatin itseltään Albert Einsteinilta:

”Kauneinta mitä saatamme kokea on salaperäisyys.” Näyttelykirjassa sitaatti on esillä pidempänä: ”The most beautiful thing we can experience is the mysterious. It is the source of all true art and science.”

Einsteinin sanat ovat resonoineet Liulian mielessä. Kirjassaan hän kertoo jo varhaisen lapsuutensa kokemuksista, joissa hän eli voimakkaassa, sisäisessä taiteen ja mielikuvituksen taikamaailmassaan. Hänen elämäntyötään on ollut tehdä tuo maailma näkyväksi ja rohkaista omalla esimerkillään myös muita ihmisiä löytämään Mysteriumin, elämän ihmeelliseksi tekevän ulottuvuuden ja loputtoman voimanlähteen.

Laukon kartanossa näemme myös voimakkaasti kullanhohtoon perustuvan maalauksen nimeltä Mysterium (2019). Pienet sinivihreät ja maanläheiset sävyt, taiteilijan sormenjäljet ja maalauksen valumat ovat välttämättömiä inhimillisyyden kosketuksia, jottei tuo taiteen taikamaailma muuttuisi aivan halvaannuttavaksi kuningas Midaksen kosketukseksi.

Kohti puun elementtiä

Tammikuinen Tokion-näyttely, nyt nähtävät Didrichsenin taidemuseo, Laukon kartano ja syksyllä avautuva Kuntsi – neljä museonäyttelyä vuodessa – on häkellyttävä saavutus yhdeltä taiteilijalta. Eihän ole vielä edes kovin monta vuotta Liulian edellisestä isosta näyttelystä Mäntän Göstassa.

Tuolloin nähty Kultakausi avasi yleisölle ensimmäisen kerran näkymän Liuliaan ennen kaikkea taidemaalarina. Nyt taiteilija näyttää voimaansa maalarina yhä intensiivisemmin, jatkaen ja ehkä viimeistellenkin metallielementin vaihettaan. Jään jo odottamaan, mitä elementin ”puu”-vaihe tuo tullessaan. Liulian tähänastista taiteiljanuraa kokonaisuutena katsoen voi olettaa, että se on jotain aivan muuta kuin nyt näkemämme kaikenkattava kullanhohto.

Katri Kovasiipi

Marita Liulia: Mysterium Didrichsenin taidemuseossa (Kuusilahdenkuja 1, Helsinki) 1.9.2019 saakka, Laukon kartanossa (Laukontie 32, Vesilahti) 1.9.2019 saakka, avoinna 11.8. saakka ja Kuntsin modernin taiteen museossa (Sisäsatama, Vaasa) 19.10.–2.2.2020.

Taiteilija, ohjaaja Marita Liulia

 

  • Syntynyt 1957 Perhossa, asuu ja työskentelee Helsingissä ja Heinolassa.
  • Pitänyt näyttelyitä 50 maassa, luennoinut 20 maassa ja matkustanut noin 70 maassa – käynyt mm. moottoripyörällä Saharassa.
  • Tehnyt mediataiteilijana uraauurtavaa työtä 1990-luvulta alkaen.
  • Perusti tuotantoyhtiö Medeia Oy:n 1997.
  • Toteuttanut monialaisia taideprojekteja, joista tunnetuin on eri formaateissa esitetty, performatiivisia elementtejä sisältänyt Tarot.
  • Tehnyt läheistä yhteistyötä Suomen eturivin tanssitaiteilijoiden kanssa.
  • Laaja näyttely Choosing My Religion – Uskontoja jäljittämässä nähtiin vuonna 2009 Kiasmassa, Tampereen Taidemuseossa ja Wäinö Aaltosen museossa Turussa.
  • On keskittynyt viime vuosina maalaukseen.
  • Yksityisnäyttely Kultakausi Mäntän Serlachius-museo Göstassa 2016 toi Liulian kultaan ja metalleihin keskittyvät maalaukset esiin.
  • Sai Pro Finlandia -mitalin 2018.
  • Neljä isoa museonäyttelyä vuoden 2019 aikana: tammikuussa Golden Age Tokiossa Spiral Wacoal Art Centerissä sekä kolmeen suomalaiseen museoon jakautuva Mysterium Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä, Laukon kartanossa Vesilahdella ja Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa.

Kirjoja

  • Marita Liulia Mysterium, Didrichsen 2019.
  • Pauli Sivonen ja Arja Maunuksela: Marita Liulia, Parvs 2017.
  • Marita Liulia: Kultakausi / Golden Age, Parvs 2016.

 Luettavaa ja tutkittavaa löytyy myös Marita Liulian omilta nettisivuilta.