Konrad Mägi: Meditaatio (Nainen maisemassa) 1915–1916, 81,6 x 106 cm. Kuva: Viron taidemuseo
KUVATAIDE | Espoon modernin taiteen museo Emma esittelee Konrad Mägin (1878–1925) maalauksia laajimmassa Viron ulkopuolella järjestetyssä näyttelyssä – aiemmat ovat olleet viime vuosikymmenellä Roomassa, Pariisissa ja Torinossa. Näyttely jatkuu 23.1.2022 asti.
Maalauksessa Meditaatio (Nainen maisemassa) vuodelta 1915–1916 yhdistyvät kaikki Konrad Mägille tärkeät asiat: maisema ja ihminen, väri ja viiva, henkisyys ja materia. Juuri tämän työn takia raahauduin Emmaan, ja olimme seuralaisteni kanssa eksyä metroaseman ja sitä ympäröivän rakennustyömaan sokkeloihin. Aikamme oli rajattu, joten otimme taksin, mutta kuski, yllätys yllätys, ei tiennyt museosta mitään. Löysimme kuitenkin perille.
Valokuvat litistävät kohteensa tehokkaasti. Siksi olikin yllätys, kuinka materiaalinen maalaus Meditaatio on, paksuine maalikerroksineen, joiden muotoilu tuo mieleen Mägin erikoistumisen koristeveistoon nuoruudessaan. Kuvanveistoakin hän opiskeli ennen kuin oli saanut aikaan ainuttakaan öljymaalausta.
Fauvismin kuuluisin edustaja on Henri Matisse. Koska on vaikea sovittaa yhteen sekä muotoa että voimakasta väri-ilmaisua, fauvistit valitsivat väripinnat. Tämä mahdollistaa sen, ettei illuusio perspektiivistä enää häiritse esittävyydellään ja maalauksen kaikki osat ovat keskenään tasa-arvoisia.
Tyylisuunta on läsnä tässä maalauksessa konkreettisesti. Maisema ja ihminen ovat yhtä, ne kietoutuvat toisiinsa kuin itämaisen maton kuviot. Samaistuvassa meditaatiossa, samyana, pyrkimys on yhtäläinen.
Aiheeseensa intensiivisesti paneutunut, sen olemusta palvova ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva taiteilija siirtää itsensä ja tunteensa teokseensa, vaikka hänen oma kuvansa siitä puuttuisikin. Meditaatio-maalauksessa figuuri maisemassa tuo tapahtuman näkyväksi, vaikka kuva samalla on ymmärrettävissä yleisemmälläkin tasolla.
Henkisyyden aineetonta aihepiiriä ei voi käsitellä realistisesti konkreettisen maalaustaiteen keinoin. Siksi on syntynyt symbolismi, jossa kuva vain viittaa tiloihin, jotka jokaisen on itse koettava sisäisesti, esoteerisesti, ymmärtääkseen mistä on kysymys. Näin Meditaatiokin on perimmältä olemukseltaan symbolistinen työ, jonka toteutuksessa näkyvät persoonallisesti suodattuneet aikakauden modernistiset virtaukset.
* *
Norjalainen mäntymaisema
Toinen maalaus, aivan erilainen, joka katsojan voimallaan Emmassa vangitsee, on Norjalainen mäntymaisema. Eittämättä se on hänen ensimmäisen merkittävän maalausperiodinsa mielenkiintoisin ja paras teos, jonka ornamentaalisuus ja voimakkaat värit ovat hämmästyttäneet aikalaisia.
Itse näen sen, jos nyt en aivan realistisena, niin kuitenkin helposti tunnistettavana pohjoisen luonnon kuvauksena, joka vain on viritetty koloristisesti korkeimpaan potenssiinsa ja jonka jugendmainen dekoratiivisuus juontuu loogisesti suoraan luonnonmuodoista, jotka ovat tuttuja Suomenkin luonnossa samoaville. Todellisen maalaustaiteen ydin on kuitenkin aina syvemmällä kuin valokuvantarkassa todellisuuden jäljentämisessä.
Museonjohtajan ja näyttelyn kuraattorin Pilvi Kalhaman (FL) toimittamasta näyttelykirjasta löytyy Bart Pushaw’n kirjoittama mielenkiintoinen artikkeli Konrad Mägin mikroekologioita, jossa pohditaan muun muassa jäkälien solurakennetta ja planeetan historian draamakerrostumia kontekstissa maalaukseen Norjalainen mäntymaisema. Tekstissä tarkastellaan myös aikalaiskirjoittajien suosittuja teoksia Elämää kivissä (Carl Robert Jakobson) ja Maapallomme menneisyys (Richard Aavakivi), jotka ovat vaikuttaneet silloiseen maailmankäsitykseen ja ovat edelleen päteviä painottaessaan kaiken olevan elävyyttä.
Norjan-kaudesta muodostui Mägin tuotteliain. Siellä syntyneissä teoksissa hän kävi läpi Pariisissa saamiaan vaikutteita, mikä on havaittavissa tyylillisenä vaihteluna. Hän oli tutustunut Helsingissä August Vesantoon, jolle lähetti myyntiin 35 pientä luonnosta. Mägi saikin maalauksiaan kaupaksi Suomessa ja Pietarissa. Nuoren Viron näyttelyyn Mägi osallistui yli 40 maalauksella: vastaanotto oli menestys, töitä myytiin niin, että häntä pyydettiin lähettämään lisää!
Vuoden 1910 yhteisnäyttely Norjan taideakatemian rehtorin, Christian Krohgin (1852–1925) kanssa huomioitiin myönteisesti Aftenpostenissa.
* *
Lapsuus ja nuoruus
Mägi syntyi seitsenlapsisen perheen nuorimmaisena Udernan kylässä Etelä-Virossa. Hänen isänsä oli pehtoori, äiti huolehti kodista ja lapsista. Maaseudulla harrastettiin kaikenlaista, mutta kuvataiteella taikka minkäänlaisella visuaalisella kulttuurilla, lukuun ottamatta kansantaidetta ja luonnonkauneutta, ei ollut jalansijaa talonpoikaisessa yhteisössä. Koulussa ei ollut piirustustunteja eikä Mägi koulua käynytkään muutamaa kuukautta kauempaa. ”Värien käytöstä emme olleet kuulleetkaan”, kertoo Mägin nuoruuden ystävä, kirjailija Mait Metsanurk (1897–1957) Eero Epnerin artikkelissa.
Tarttoon perhe muutti Konradin ollessa 12-vuotias. Vuoden päästä poika meni töihin puusepänverstaaseen. Viiden vuoden kuluttua, vuonna 1896, hän erikoistui Bandelierin huonekalutehtaassa koristeveistäjäksi. Ruumiin ja hengen kehitysseura Noorus (Nuoruus) perustettiin vuonna 1897 ja Mägi oli sen perustajajäseniä. Iltaisin ja sunnuntaisin hän opiskeli Saksalaisen seuran piirustuskurssilla, jolta valmistui vuonna 1901.
Polkupyöräseura Taaraan hän liittyi 24-vuotiaana. Todellisuudessa kyseessä oli isänmaallinen sosiaalidemokraattinen liike. Yhteiskunnallinen liikehdintä jatkui Pietarissa, missä hän sai opiskeluoikeuden Alexander von Stieglitzin taidekoulussa. Siellä hän tutustui Nikolai Triikiin, josta tuli elinikäinen ja uskollinen ystävä. Lakkoilevat nuoret potkaistiin koulusta pois, muut jatkoivat matkaa ulkomaille ja Suomeen, mutta Mägi jäi vielä vuodeksi opiskelemaan Jakov Goldblattin ateljeeseen. Pietarissa hän opiskeli kuvanveistoa ja teki varhaisimmat kuvitustyönsä 1905.
Mägin ensimmäiset öljyvärityöt valmistuivat Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa 1906. Tänne hänen tiensä kulki Pietarista virolaisten kollegoiden jalanjäljissä Victor Westerholmin vuonna 1886 perustamaan Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan Ahvenanmaalle.
Kapinoivan ja väkivaltaisen Pietarin jälkeen Suomi ja etenkin saaristo tuntuivat taivaallisilta olosijoilta: ”Kyllä maailma on sitten kaunis. Luonnon kauneutta ja suuruutta täällä ei voi kuin ihailla. Ylös taivaisiin kohoavat kalliot, männyt käkkyräisine oksineen, jollaisia voi nähdä vain Suomessa, sekä korkeat, solakat koivut.”
* *
Ihminen ja maisema
Maisemiinsa Konrad Mägi lataa suunnatonta voimaa, kuten tästä ylläolevasta kuvastakin on nähtävissä. Meteorologi Seija Paasonen on käynyt läpi teosten pilvimuodostelmia ja tiivistää ne lähinnä kumpu- ja kuuropilviin, joissa jälkimmäisissä on vahva liikkeentuntu.
Pilvet ovat Mägin tavaramerkki. Suuret myrskypilvet ovat taustalla myös Juutalaisnaisen muotokuvassa (1915–16).
Usein hän yhdistää maiseman muotokuvaan. Meditaatio-maalauksessa henkilö ja maisema sulautuvat toisiinsa; Elsi Lõon pään yllä leijuu kumpupilviä. Kymmenvuotiaan tytön takana näkyy etelävirolainen maisema – ja sieltähän Mägi itsekin oli kotoisin. Parhaimmat henkilökuvat tuntuvat syntyneen naisista, mutta ylittääkö yksikään muotokuva aikuisista tätä?
Mägi maalasi muistista ja luonnoksista, ei suoraan mallista, näin kerrotaan. Muistinvaraisesti onkin helpompi irrottautua turhasta luonnonmukaisuudesta. Mägille tärkeintä oli väri, jota hän viritteli vastaamaan paitsi paikan atmosfääriä myös omaa tunnettaan kyseisestä kohteesta: ”Maalatessani syksyistä maisemaa en yritä muistaa, mitkä sävyt sopivat tähän vuodenaikaan.”
Hän muovasi väriä kuin veistäjä, rakentaen sillä muodon, joka ei koskaan hajoa, kuten ekspressionisteilla usein. Hän kehottikin oppilaitaan: ”Piirrä niin paljon kuin pystyt ja pyri tekemään se täsmällisesti ja aidosti. Värin käyttö ei ole tärkeää, koska kun piirtämisesi on hyvää, värit ilmestyvät itsestään.” (lause kirjoittajan stilisoima)
Mägi toimi Taidekoulu Pallaksen johtajana sen perustamisesta alkaen kuolemaansa saakka. Legendaarinen koulu toimi vuoteen 1940 asti. Koulua ylläpitävä yhdistys, jota Mägi oli perustamassa, omisti Saadjärvellä kartanon, jossa hän maalasi yksin ja oppilaiden kanssa. Hänen viimeiset seesteiset ja valoisat työnsä ovat juuri sieltä. Niissä hän hyvästelee meidät.
Konrad Mägi ei kuvaa kaupunkia, ei talvea, eikä mielestäni onnistu etelän maisemissaan, vaikka tunsikin olevansa kotonaan Italiassa: ”Minussa täytyy olla aimo annos etelämaalaista.” Ennen kaikkea taiteilija kokee olevansa osa pohjoista luontoa, jonka kanssa hän kommunikoi. Hänen tunteidensa palo lämmittää pohjoisen maisemat värikkäiksi rakkaudellaan.
Pilvi Kalhama kirjoittaa: ”Vaaleanpunainen oli Mägin tehokeino, huutomerkki ja piste i:n päälle. En malta olla ajattelematta vaaleanpunaista myös toiseuden merkkinä.”
* *
Uudistuksellinen taistelija
Vuonna 2013 ihmettelin Lissabonin museoissa, miksi en ollut aiemmin saanut mitään tietoa siellä näkemistäni portugalilaisten modernistien töistä? Kuinka paljon näitä varjoon jääneitä nimiä löytyy Euroopan reunoilta?
Pilvi Kalhaman mielestä nyt onkin aika tarkastella eurooppalaisen modernismin historiaa uusin silmin ja nostaa virallisen taidekaanonin ulkopuolelle jääneitä tekijöitä esiin. Hän on myös sitä mieltä, että värin on aika palata taiteen kirjalliseen analyysiin. En voisi olla enemmän samaa mieltä.
Virossa Mägi oli ihailtu taiteilija jo elinaikanaan ja hänellä on ollut suuri rooli kansallisen itsetunnon kohottajana. Neuvosto-Eestin vuosina häntä itseään pidettiin kansanvihollisena ja hänen ”formalistiset” työnsä suljettiin kellariin, jossa ihailijat kävivät niitä salaa tutkimassa.
Tänään hänet tunnustetaan modernismin ajan merkittävimmäksi taiteilijaksi Virossa. Itse hän toivoi, että hänet määriteltäisiin uudistukselliseksi taistelijaksi.
Vuonna 2018 perustettiin Konrad Mägi -säätiö edistämään hänen tunnettuuttaan kotimaassa ja kansainvälisesti.
Marja-Liisa Torniainen
Kirjoitus on syntynyt Suomen arvostelijain liiton Kopiosto-apurahan tuella
Konrad Mägi – Maalauksen arvoitus Espoon modernin taiteen museo EMMAssa 23.1.2022 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
Galleriakatsaus: Taide käsittelee perheen surua, luontokatosurua ja sodan kollektiivista surua
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kirjoittaa Jyri Pitkäsen, Pauliina Heinäsen, Dominik Fleischmannin, Henri Airon, Paula Puoskarin, Anni-Sofia Knuuttilan ja Henna Nuutisen näyttelyistä Tampereella.