Lohdullisen rajuja näkymiä Alzheimerin sisältä – Puut ovat täynnä lapsia -näyttely Valokuvakeskus Nykyajassa

Kuva: Lotta Nevanperä

Siinä on paljon tuskaa, synkkiä sävyjä ja surua, mutta kaiken vahvimpina valo ja kauneus.

Puhutaan Alzheimerin tautia käsittelevän Puut ovat täynnä lapsia -näyttelyn luomasta tunteesta ja yllättäen esiin tulvivista kyynelistä. Tampereella Valokuvakeskus Nykyajassa esillä olevan näyttelyn herättämistä ajatuksista voi sanoa, että ne pääsevät olemassaolon ytimeen.

Puut ovat täynnä lapsia -monitaidenäyttely pohjaa vuonna 2024 julkaistuun runoilija ja kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän samannimiseen runotaidekirjaan. Kirjan runot on poimittu ja sommiteltu Lahtisen Alzheimerin tautiin sairastuneen äidin puheesta. Kuvitus on koottu kotialbumeista ja lähimetsässä otetuista valokuvista.

Nykyajan näyttely tuo esille kirjan ympärille luotuja monitaiteellisia yhteisteoksia neljältä eri tekijältä. Lahtisen ja Nevanperän lisäksi näyttelyssä ovat mukana kirjailija, kirjantekijä Antti Nylén ja muusikko Risto Ylihärsilä.

Ei ulkoa, vaan sisältä

Lahtinen kertoo, ettei tarkoitus ole ollut luoda muistomerkkiä tai kertoa Alzheimeriin sairastuneen läheisen tuntemuksista, vaan tarjota välähdyksiä siitä, miltä maailma taudin sisältä näyttää ja kuinka maailma hitaasti muuttuu.

Tässä tarkoituksessa Puut ovat täynnä lapsia onnistuu todennäköisesti hyvin. Ainakin siltä tuntuu ja tuntemisesta tässä nimenomaan on kyse. Kun sanat ovat sekaisin ja muisti pohjaa hallusinoivaan fantasiaan, hetken tunne on ainoa, mikä on varmasti totta.

Ajatus, että teokset on koottu elementeistä, joita ihmisestä on vielä jäljellä, kuristaa uhkaavasti. Tämäkö on se, mihin minäkin joskus päädyn? Minuuden katoaminen on peloista suurin.

Pelko ja tuska näkyvät Lotta Nevanperän hillityissä, unenkaltaisissa sekatekniikoissa, joissa pinnat ja rakenteet vaihtelevat ja tarinat kerrostuvat. Ensitunteen alla arjen luonto antaa kuitenkin ilmaa hengittää ja teosten rauhallinen läsnäolo tekee kokemisen hyväksyttäväksi, hetkittäin jopa erittäin miellyttäväksi.

Alzheimer on ehdoton kuin kuolema, mutta matkalla korostuvat hetki ja kosketus. Kysymys on siitä, kuinka uskallamme nähdä kaunista ja olla läsnä. Rakastaa.

Toni Lahtisen ja Antti Nylénin taiteilijakirja ”Puut ovat” saa pohtimaan katoavaisuuden kauneutta. Mirjami Vertainen tutkii kirjaa. Kuva: Mikko Vattulainen

Kaikki päättyy rauhaan

Puut ovat täynnä lapsia -näyttelyn väkevin hetki tulee vastaan Nykyajan alakerrassa, jossa Toni Lahtisen ja Risto Ylihärsilän kuunnelma vie kuulijan hiipuvan mielen mukana kohti loppua. Inhorealistista, mutta äärettömän kaunista ja herkkää matkaa tukee Lahtisen ja Antti Nylénin kohopainettu taiteilijakirja Puut ovat. Kokonaisuudessa sanat katoavat, mutta tunne jää.

Onko sillä väliä, onko minulla sanoja tai muistanko kohta, jos minulla on hetki, jossa on hyvä olla?

Alzheimer koskettaa jollain tasolla jokaista meistä väestön ikääntyessä ja eläessä yhä vanhemmaksi. Itse tauti pelottaa, mutta myös vastuu sen sieppaamista läheisistä. Puut ovat täynnä lapsia tarjoaa rajun, vaikkakin rakastavan mahdollisuuden nähdä todellisuus ja sen sisällä elävä rauha.

Mikko Vattulainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua