Näyttelyarvio: Naistaiteilijoista näyttelyssä mukana ovat Elin Danielson-Gambogi, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amélie Lundahl, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt, Helmi Biese ja Anna Sahlstén.
Pekka Halosen taiteilijakodissa Halosenniemessä on syyskuun alkupuolelle saakka esillä Suomen taiteen kultakauden naistaiteilijoita esittelevä näyttely Naisia tupa täynnä.
Sinne kannattaa kiiruhtaa, sillä esillä on lukuisia hienoja yksityiskokoelmista lainattuja maalauksia, joita on näyttelyissä vain harvoin esillä tai ne ovat ensimmäistä kertaa näytteillä.
Omistajat suojelevat teoksiaan niin, että maalausten valokuvaaminen läheltä on kielletty. Oppaat vahtivat kuvauskieltoa tarkasti.
Halosenniemi on rakennuksena tavattoman kaunis ja maalaukset asettuvat monien salien ja pikkuhuoneiden hirsiseinille niin kuin ne olisivat aina olleet siellä.
On myös ihana nähdä, miten taitavia ja herkkiä kultakauden naistaiteilijat olivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Myös miestaiteilijoilta kuten talon isännältä Pekka Haloselta ja hänen ystävältään Akseli Gallen-Kallelalta on esillä teoksia, joissa he kuvaavat naisia tai lapsia.
Naistaiteilijoista mukana ovat Elin Danielson-Gambogi, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amélie Lundahl, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt, Helmi Biese ja Anna Sahlstén.
Naiset maalaavat kesäisiä maisemia, muotokuvia, kukkuvia omenapuita ja arkisia askareita. Hyvä koulutus näkyy maalauksissa. Taidekoulutus oli Suomessa avointa naisille toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Säätyläisperheiden tyttöjen kasvatukseen kuului taiteiden opiskelu, mutta ammattitaiteilijaksi ei päässyt helpolla. Muotokuvia ja tärkeitä teoksia tilattiin yleensä miehiltä. Naisia saatettiin vähätellä, mikä kasvatti taidemaailmassa paikkaansa hakevien naisten sisua.
Maalaukset asettuvat Halosenniemen salien ja pikkuhuoneiden hirsiseinille niin kuin ne olisivat aina olleet siellä.
Halosenniemen näyttelyssä minua ihastuttivat erityisesti Elin Danielson-Gambogin ja Amélie Lundahlin maalaukset.
Amélie Lundahlin Tyttö ja ruukku ja Bretagnelaistyttö hehkuvat sävykästä ranskalaistunnelmaa.
Elin Danielson-Gambogin Tyttö niityllä kuvaa syvästi ajatuksiinsa uppotunutta nuorta naista istumassa vihreän niityn keskellä.
Danielson-Gambogi valitsi aiheita myös naistaiteen valtavirran ulkopuolelta. Hän herätti pahennusta kuvaamalla tupakoivia naisia ja vahvoja naisia, jotka kulkivat omaa tietään muiden mielipiteistä välittämättä.
Amélie Lundahl: Bretagnelaistyttö, 1880.
Hauska teos näyttelyssä on nainen, joka ennustaa korteista. Hän herätti pahennusta, koska hän istui pehmustella tuolilla. Naisen piti istua suoraselkäisellä tuolilla, että ryhti pysyi hyvänä ja kauniina,
Helene Schjerbeck erottuu omalla tyylillään aina näyttelyissä. Häneltä on mukana varhaiskauden realismia ja myöhäiskauden pelkistettyä modernismia, josta Schjerfbeckin tunnistaa. Hyvin kiinnostava on esimerkiksi Madonna de la Charite vuodelta 1941. Sen taiteilija maalasi El Grecon innoittamana.
Maria Wiikiltä on näytteillä viattomuutta kuvaava Innocentia vuodelta 1900. Symbolismia edustavassa maalauksessa nuorella tytöllä on kasvoillaan arvoituksellinen hymy ja silmät ovat ummessa merkkinä tytön vetäytymisestä omaan maailmaansa. Nuoruuden vastakohtana mallia ympäröivät syksyiset lakastuvat puut.
Sirpa Pääkkönen
Naisia tupa täynnä – maalauksia naisilta kuin naisistakin -näyttely on esillä Halosenniemellä Tuusulassa 8.9.2018 saakka päivittäin klo 11–18.
Taidemaalari Pekka Halosen vuonna 1902 valmistunut kansallisromanttinen ateljeekoti Halosenniemi sijaitsee Tuusulanjärven rannalla. Kuva: Wikimedia Commons
