Kolminaisuus. Kuva: Rauno Träskelin
KUVATAIDE | Björn Weckströmin 85-vuotisnäyttely Didrichsenin taidemuseossa juhlistaa monipuolisen luojan kansainvälistä uraa. Mukaan mahtuu niin veistostaidetta, lasitöitä, maalaustaidetta kuin monen tuntemaa korusuunnittelua.
Didrichsenin taidemuseo Helsingissä on sijoittanut Björn Weckströmin teoksia, vesiteoksista akryyli- ja lasitöihin, koruihin ja maalauksiin, sekä museon ulkotiloihin että pihalle. Kaikki veistokset eivät ole mahtuneet Didrichsenille. Kuvanveistoteoksista suurimmat eivät mahdu sisätiloihin lainkaan. Niistä nähtiin laaja näyttely vuonna 1985 Retretissä, missä valtavat, hohtavat patsaat kävivät vuorokeskustelua jylhän luolaston kanssa.
Moderneja teoksista tekee pohdinta ihmisen ja hänen rajoitteidensa ja mahdollisuuksiensa kanssa. Koneen ja ihmisen välinen yhteys on teemana monessa teoksessa. Ikaros-veistoksissa, joita on kolme, yhdistyy ihmisen uskaliaisuus ja haavoittuvuus. Narcissos (1985) tuijottaa tv-monitoria, kenties omaa kuvaansa sieltä. Kentauri (1995) on puoliksi ihminen, puoliksi moottoripyörä.
Ikaros, 1980–82, pronssi. Kuva: Rauno Träskelin
Teosten tematiikka on hämmästyttävän ajankohtaista vielä vuosikymmeniä tekemisen jälkeen. Taiteilija sanoo pohtineensa ihmisen sulautumista bioteknologiaan: tekeekö se meistä loogisempia? Näiden teosten yksityiskohtia kannattaa myös tutkia: Kentaurin moottoripyörästä löytyy sen brändi, Yamaha, ja Niken (1984) häpykarvoissa on pieniä mieshahmoja.
Björn Weckström vietti pari vuosikymmentä Italiassa, missä hän opetti ja loi samalla omia teoksiaan. Sieltä hän löysi myös valimon yhteistyökumppaniksi veistostensa toteutukseen.
Björn Weckström. Kuva: Eija Niskanen
Kuvanveistäjänä Weckström kokeili eri materiaaleja pronssista kiven ja marmorin kautta akryyliin ja muoviin. Kuvanveistossa häneen vaikuttivat niin antiikin tarut kuin zen-estetiikka. Weckströmin teosten kanssa samassa huoneessa on Henry Mooren veistos, mikä ei ole sattumaa, sillä Weckström on maininnut Mooren yhtenä tärkeänä vaikutteenaan.
Arkiympäristössä moni on törmännyt Weckströmin veistokseen Viheltelevä helsinkiläinen, (1995) joka seisoo Iso-Roballa.
Museon alakerran yksi tila on omistettu vitriininomaisille akryyli-installaatioteoksille, joista hehkuva valo tekee niistä mystisiä pieniä maailmoja. Kahdeksan luotia -niminen teos (1971) viittaa samaan aiheeseen kuin Mikko Niskasen elokuva Kahdeksan surmanluotia. Toinenkin yhteys on: Niskanen teki dokumenttielokuvan Weckströmistä.
Kahdeksan luotia, 1971. Kuva: Eija Niskanen
Uudempaa tuotantoa edustaa osa lasiteoksista, kuten myyttisestä menneisyydestä kumpuava Stonehenge ja veikeät robottiteokset. Jälleen siis menneisyys käy keskustelua modernin tulevaisuuden kanssa.
Weckströmin tunnetuinta tuotantoa ovat hänen Lapponialle tekemänsä korut. Kultaseppäkoulussa opiskelleelle ne ovat luonnollisesti olleet ominta aluetta, mutta niiden veistoksellisuus ja selkeä yhteys hänen kuvanveistoteoksiinsa alkoi näkyä jo varhain.
Weckström aloitti uransa 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla eli aikana, jolloin suomalainen muotoilu ja taideteollisuus oli nousemassa kansainväliseen maineeseen. Suurin osa töistä on sarjatuotantoa, mutta mukaan mahtuu myös yksittäisiä tilauskoruja maailmalle. Sellaisia piti tulla Star Warsiinkin, kunnes Weckströmin Avaruushopea-sarjan korut Planetaariset laaksot ja rannerengas Darinan koru todettiin elokuvaan sopiviksi. Weckströmin koruja on nähty myös sellaisten julkisuuden henkilöiden kuin Monacon prinsessan Carolinen ja Yoko Onon yllä. Jälkimmäisen sormus kuului akryylia ja jalometallia yhdistäviin zen-meditatiivisiin korusarjoihin.
Planetaariset laaksot ja Darinan koru olivat Prinsessa Leian yllä elokuvassa Tähtien sota.
Weckströmin kulta- ja hopeakorut eroavat tyyliltään. Hopeakorujen viileä modernismi on kultakoruissa röpelöisempää ja usein eri kulttuurien perinteistä ammentavaa. Kultakoruja ovat innoittaneet niin muinainen Meksiko kuin Lapin villi luonto. Useat korut ovatkin kuin Lapin joesta huuhdottuja kultahippuja. Tämä hiomattoman oloinen röpeläisyys oli aikoinaan uutta korusuunnittelussa ja jotenkin teko-aikaansa 1960–1970-luvuille sopivaa, jolloin muukin kulttuuri innostui Reidar Särestöniemen taulujen ja Timo K. Mukan romaanien myötä Lapin alkukantaisuudesta.
Näyttelyn täydentävät purjekankaalle tehdyt maalaukset, pohjana merta rakastavan Weckströmin oman veneen purje.
Eija Niskanen
eija.niskanen [at] gmail.com
Björn Weckström – Ihminen, kone ja koru. Didrichsenin taidemuseo, Kuusisaari, Helsinki 11.9.2021–30.1.2022.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
