Kari Cavénin kyky vapauttaa arkiset esineet vanhoista käyttötarkoituksistaan avaa polkuja ideoiden maailmalle

Kari Cavén avaa näkökulmia kierrätettyjen käyttöesineiden maailmaan. Kuvat: Katri Kovasiipi

Kari Cavén: Väärinkäsityksiä. 8.5.2022 asti Galleria Himmelblau, Finlaysoninkuja 9, Finlaysonin alue, Tampere, ke–pe 11–18, la–su 12–16. Suljettu ma, ti ja juhlapyhinä.

Kari Cavénin teoksia katsottuani mieleeni puskee vanha viestintäteorian klassikkoteesi Marshall McLuhanilta: Väline on viesti. Jo 1960-luvulla tunnetuksi tulleella lausahduksellaan McLuhan (1911–1980) analysoi median sähköistymisen ja televisioitumisen vaikutuksia.

Joka puolelta meitä ehkä vapauttavan, ehkä rasittavan sähköisyyden sijaan Cavén suuntaa huomiomme aivan toisaalle, materiaalisen todellisuuden alkujuurille ja käsityötaidon voimaan. Hänen taiteellisessa työskentelyssään teosten sisällöt ja ideat määrittyvät korostuneesti teoksissa käytettyjen välineiden, löytöesineiden, lähtökohdista.

Cavénin teokset ovat ainetta, jonka taiteilija pistää kiertoon, ja samalla hän tavoittaa löytämilleen esineille uusia olemassaolon merkityksiä. Hän irrottaa vanhat suuret koulujen tauluviivaimet, puutarhakalusteet, vesiputket, nahkahansikkaat, kankaankutojan pirrat ja autoilijan varoituskolmiot alkuperäisistä käyttötarkoituksistaan ja luo niille uusia ideoita. Leikkisä asenne elämään ja taiteeseen korostuu Cavénin työskentelyssä.

Muuntamalla käyttöesineet ideoiden maailman edustajiksi Cavén tavoittaa käyttämilleen kappaleille vapautumisen materialismista ja saa ne liihottamaan kohti mahdollisuutta iäisempään olemassaoloon.

Vasemmalla Kari Cavénin teos Avanne, oikealla Yhdyntä. Molemmat ovat vuodelta 2021.

Arkisen hyödyllisyytensä menettäneenä – osana taideteosta, jonka tehtävä on yllättää, huvittaa, saada vastaanottajansa mietteliääksi – esine lakkaa olemasta vain esine. Siitä tulee kutkuttavan idean, viestin ja vitsin kantaja.

Cavénin virittämät ideat ovat sikäli osuvia ja kirkkaita, että niiden sytyttämät oivallukset herättävät vastaanottajassa puhdasta mielihyvää.

Taito ajatella toisin

Cavén (s. 1954 Savonlinnassa) on suomalaisessa taidekentässä kierrätysmateriaalin käytön edelläkävijä. Hänen teoksissaan ideat, nokkeluudet ja oivallukset ovat aina olleet keskeisiä tekijöitä.

Hänen metodissaan voi nähdä yhtäläisyyksiä kansantaiteilijoihin, joita suomalaisessa taidekentässä tavataan kutsua ITE-taiteilijoiksi. Myös heille on ominaista kierrätysmateriaalien estoton käyttö yhdistyneenä viistoon huumoriin.

Ideoiden jalostuneisuudessa ja hienovireisyydessä on toki isoja eroja erilaisten taiteilijoiden välillä. Cavén ei esimerkiksi juutu perinteisille ITE-taiteilijoille usein tyypilliseen seksistiseltä haiskahtavaan vitsailuun – vaikka tosiaan, nähdäänpä Himmelblaun näyttelyssä nyt häivähdys kevyttä alapäähuumoriakin.

Näkymää Kari Cavénin näyttelystä Galleria Himmelblaussa. Teokset vasemmalta alkaen: Varo vaaraa (2022), Kulumia (2021), Pojat on poikia (2022), Tytöt on tyttöjä (2021). Etualalla lattialla Palapeli (2021).

Teoksissaan Tytöt on tyttöjä (2021) ja Pojat on poikia (2022) Cavén tavoittaa ITE-taiteen vallattoman aksentin. Tälläkin kertaa huumori kukkii juuri materiaalivalinnoissa, uusissa näkökulmissa käytettyihin esineisiin ja niiden totunnaisiin käyttöympäristöihin nähden. Viesti ja vitsi piilee vanhassa lysähtäneessä autonrenkaan sisäkumissa tai sarjassa peukalot pystyssä tököttäviä karvarukkasia. Vastinpareja näille visualisoinneille voi löytää vaikkapa vanhan kansan kaksimielisistä arvoituksista.

Cavénin ideoista avautuu kuitenkin myös kulttuurihistoriallisia ja taidehistoriallisia perspektiivejä, kuten konkretismin ja konstruktivismin perinteeseen kontaktia ottavassa teoksessa Välivärit. Katsojaa kutkuttava jännite syntyy materiaalin mahdollisuuksien näkemisestä: olennaista on tuttujen esineiden näkeminen toisin, transformaatio materialistisesta arjesta kohti ajattelun ajattomuutta.

Yleisnäkymää Kari Cavénin näyttelystä. Vasemmalta alkaen Välivärit, Soluasunto ja Vain viiden pennin tähden (2021). Etualalla kaksi teosta sarjasta Kättely (2021).

Tässä näyttelyssä nähdään sarjoiksi asti myös nahkahanskoja kierrättäviä teoksia, joissa leikitellään käsitetaiteen käsitteellä. Teosnimet ovat keskeinen osa kokonaisuutta. Etenkin käsineteoksissa voi nähdä sukulaisuutta ja ehkä myös kunnianosoitusta toisen kierrätysmateriaalien käytön edelläkävijän, taiteilija Kaarina Kaikkosen (s. 1952 Iisalmessa) teoksiin.

Cavénin taiteellisen välinevaraston keskeisimmät ainekset kierrätys, ideat ja huumori synnyttävät yhdessä aimo annoksen lämpöä myös silloin, kun idea on ilmaistu äärimmäisen pelkistetysti. Selittäminen ei avaa näiden teosten olemusta, ne voi vain omakohtaisesti kokea.

Moneen suuntaan ajattelussaan lainehtiva Marshall McLuhan muuten sanoi tiedotusopin professorin Kaarle Nordenstrengin haastattelussa vuonna 1967: ”Kyky tajuta nykyhetkeä on annettu vain taiteilijoille.” Samalla hän ennusti, että median sähköistymisen ja nopeutumisen seurauksena kaikki ihmiset muuttuvat tältä osin taiteilijoiden kaltaisiksi.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Pirkanmaan Kulttuurirahasto on tukenut kirjoittajan työskentelyä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua