Hieno näyttely kertoo Mäntän tarinan uudella tavalla – Gustaf-museon Genesis

Yksityiskohta Genesis-ryijystä. Kuva: Katja Tähjä

Genesis-näyttely on avoinna Serlachius-museo Gustafissa (R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä) 19.11.2023 asti. Avoinna 31.8. asti joka päivä klo 10–18 ja 1.9. jälkeen ti–su klo 11–18. Lisätietoa näyttelystä täältä.

Vaikka sataa, vielä on kesää jäljellä. Sen vuoksi ja muutenkin kannattaa ehdottomasti kääntää nokka kohti Mänttää. Eikä vain tunnettujen Kuvataideviikkojen tarjontaa katsomaan, vaan myös upeaan Serlachius-museoon Gustafiin tutustumaan marraskuun loppuun asti esillä olevaan hienoon Genesis-näyttelyyn.

Genesis tuo esille vähän kerrottua näkökulmaa suomalaisen paperiteollisuuden syntyyn. Taiteilijat Minna Henriksson ja Ahmed Al-Nawas nostavat töillään esiin työläisten roolin ja toisaalta taloudelliset ja ulkopoliittiset intressit, jotka ohjasivat Serlachius-yhtiön johdon toimintaa sen kukoistuksen aikana. Kiinnostavaa, mietin, kun ensimmäistä kertaa luin näyttelyn näkökulmasta suomalaisen suurteollisuuden historiaan. Poikkeuksettahan menestystarinat ovat perustajiensa, pönöttävien miesten, tarinoita.

Minulla oli myös hyvin omakohtainen kiinnostus kaasuttaa autoni kohti Mänttää. Olen tehdastyöläisen tytär – tosin äiti teki keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekstiilitehtaassa Tampereella, ei puu- ja paperiteollisuuden palveluksessa Mäntässä. Mutta tehdastyöläisten kohtalo ja kohtelu osana historiaa kosketti.

Äiti otti vihaisena vastaan kultakellon ja muut tunnustukset, joita sai vuosikymmenten ”urasta” melussa ja pölyssä pienellä palkalla. Hän oli yksi niistä näkymättömistä naisista, jotka eivät paistattele historiankirjoituksen sivuilla tai saa patsaita suomalaisen yhteiskunnan kivijalkoina, vaikka tehtaat eivät ole tähänkään päivään mennessä pyörineet ilman heitä.

Kuva: Sampo Linkoneva

Kaksi erilaista tarinaa

Serlachius-museo on yhtiön entisessä pääkonttorissa Mäntän keskustassa. Entisaikojen patruunahenki lehahtaa vahvana vastaan, kun kaarran parkkipaikalle ja kävelen kohti museon sisäänkäyntiä. Talo huokuu arvokkuutta ja taloudellista menestystä.

Toinen muistutus suomalaisen talouseliitin olemassaolosta tulee heti ala-aulassa. Sitä kiertää Lennart Segerstrålen (1892–1975) sinisävyinen friisi Mäntän syntyhistoria. Vuonna 1937 tehty näyttävä työ kertaa menneitä historian tapahtumia kuvaten tehdasyhteisön synnyn vahvasti yhden miehen, G.A. Serlachiuksen, toiminnan tuloksena.

Kahteen kerrokseen levittäytyvä Genesis-näyttely tarjoaa toisenlaista tarinaa. Taiteilijoiden toinen lähtökohta näyttelylle ja siihen liittyvälle kirjalle on saman taiteilijan Joenniemen kartanon kirjastoon maalaama teos Kirjallisuuden synty (1935).

Kipuan heti kakkoskerrokseen, jossa on näyttelyn näyttävin yksittäinen teos – kokonaisen huoneen vallannut, yli kahdeksanmetrinen Genesis-ryijy. Kirkkain värein tehdyssä ryijyssä punaliput liehuvat, trukit ajavat ja työläisjoukot kokoontuvat. Kun astelee ryijyn ympäri, voi seurata Mäntän tehdasyhteisön tarinaa työntekijöiden näkökulmasta.

”Meidän mielestämme tehdasyhteisön kehitys oli enemmän prosessi, johon kuului taisteluja ja neuvotteluja. Ristiriitojen ja kontrastien kautta syntyi kompromisseja”, näyttelyn kuratoineet taiteilijat kertovat tiedotteessa.

Yksityiskohta Ahmed Al-Nawasin ja Minna Henrikssonin ryijyteoksesta Genesis (2022). Kuva: Katja Tähtä

Jatkan matkaa pimennettyihin huoneisiin, joissa kussakin roikkuu seinällä vain yksi Serlachiuksen taidekokoelmasta valittu metsäaiheinen teos. Taulut edustavat eri aikakausia. Alan katsoa jokaista kuvaa uudesta näkökulmasta, kun kuuntelen samoihin ajankohtiin liittyviä tekstejä, jotka ovat kannanottoja metsien säilyttämisen puolesta ja hakkuita vastaan. Pysähdyttävä elämys.

Luen esitteestä, miten 1800–1900-lukujen vaihteessa ihailtiin koskemattomia kansallismaisemia, mutta samaan aikaan metsäyhtiöt – Serlachius muiden mukana – kilpailivat leimikoista ja ostivat yhä enemmän metsämaata. Aitona pelkona oli Suomen metsien hävittäminen. 

Veikko Hirvimäki: Metsässä, 1973. Öljyväri kankaalle. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Tomi Aho

Nämä kuvat sekä seuraavana tarkasteluni alle joutuva sarja Minna Henrikssonin linovedoksia, Works on Paper (2015–2022), herättävät ihmetystä ja ihailua myös metsäyhtiön valmiudesta altistua kritiikille omaa toimintaansa kohtaan. Pienten linovedosten keskeisenä aiheena on useiden teollisuusjohtajien poliittiset pyrkimykset 1900-luvun alkupuolella vastustaa työläisten vasemmistolaista järjestäytymistä. Samaan aikaan johtajat edistivät ei-vasemmistolaista toimintaa työntekijöiden parissa.

Minulle oli uutta myös se, että Suomi toimitti merkittäviä määriä paperia esimerkiksi apartheid-politiikkaa harjoittaneeseen Etelä-Afrikkaan.

Työntekijöitä mustalle listalle

Näyttelykierros jatkuu. Käyn lukemassa Työväen Arkistosta löytyneitä ”mustia listoja”, joissa on konkreettisia kertomuksia siitä, mitä työntekijät ovat tehneet ja ketä tavanneet. Näiden tietojen perusteella yhtiön johto on luokitellut sadat työntekijät luotettaviin ja epäluotettaviin. Jaksan selata suu auki muutaman kansion ja ihmettelen sitä tarmoa, aikaa ja energiaa, jota niiden tekemiseen on uhrattu.

Kokemuksesta pöllämystyneenä jatkan matkaa Serlachius-yhtiön johtokunnan kokoushuoneeseen. Pitkä massiivinen pöytä ja teollisuuspatruunan kuva pöydän päässä valvomassa kokoustajia. Tuttua pönötyshenkeä, mietin. Huoneen kiinnostavuus herää henkiin, kun astelen seuraavaan huoneeseen, jonne on aseteltu riveihin Mäntän työväentalon vanhat tuolit. Kahden erilaisen huoneen kautta syntyy kiinnostava jännite tehtaan johdon ja työntekijän erilaisten maailmojen välille.

Mäntän työväentalon tuolit ja osa Works on Paper -teoskokonaisuudesta. Kuva: Sampo Linkoneva

Laskeudun tyytyväisenä takaisin alakertaan. Kyllä kannatti ajaa Mänttään asti! Ja ne, jotka eivät ehdi Mänttään, voivat lukea heinäkuussa julkaistua Henrikssonin ja Al-Nawasin kirjoittamaa Genesis – Arvojen kamppailu -kirjaa (Parvs / Serlachius-museot, 2023), joka laajentaa ja taustoittaa Genesis-näyttelyä.

Kirjassa on mukana taidehistorioitsija Annika Waenerbergin artikkeli, jossa hän tarkastelee taidehistorian ja ympäristöhistorian vuoropuhelun kautta kansallis-taiteellisten ihanteiden ja teollis-taloudellisen todellisuuden suhdetta 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen ristiriitaisessa maisemakuvassa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut museonjohtaja Pauli Sivonen.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua