Kristi Viita-ahon käsinrakennettu posliiniveistos ”Nest” Aulagalleria Vikmanissa. Kuvat: Tiina Nyrhinen
KUVATAIDE | Tiina Nyrhinen kulki taiteen ja museoiden perässä Sastamalasta Nokian ja Pirkkalan kautta Mänttä-Vilppulaan.
Pieni maakuntakierros Pirkanmaan ei-tamperelaisissa näyttelypaikoissa todistaa, että luovuus ei hyydy Rajaportille eikä Ruutanan risteykseen. Näyttelytoiminta on vilkasta niin Sastamalassa, Nokialla, Pirkanmaalla kuin Mänttä-Vilppulassakin, eikä kaamos aiheuta mitään Herra Hakkaraisen unissakävelyä suurempaa nukahtamista näyttelytoimintaan.
* *
Värikylpy Sastamalassa
Marraskuinen katsaus lähtee liikkeelle maakunnan läntisestä mahtikunnasta Sastamalasta, sen kulttuuria uhkuvalta Marttilankadulta. Herra Hakkaraisen talo on avoinna myös talvisin, ja siellä aikuinenkin saa aikansa kulumaan, ainakin piirtelyhuoneessa, jossa on ihan pakko juuttua seuraamaan videolta Mauri Kunnaksen juttelua omasta taipaleestaan taiteilijaksi. Mukavampaa tietenkin olisi, jos saisi mukaan leikki-ikäisen kaverin testaamaan monet kivat leikit, joita talo tarjoaa.
Naapurissa on Pukstaavi, Suomen kirjainstituutin ylläpitämä kirjapainotaidon ja kirjallisuuden historiaan keskittyvä museo, joka jo rakennustaiteellisena säilytysprojektina on sydäntä lämmittävä, puhumattakaan alakerran vapaista oleskelutiloista kirjakahviloineen. Vuonna 1920 rakennetussa apteekkari Bäckmanin talossa kerrotaan lukunurkkaus- ja kirjahyllyesimerkein aikojen saatossa muuttuneesta lukemisen ja kirjoittamisen kulttuurista. Kaverin kanssa olisi voinut käydä myös pakohuoneessa!
Pukstaavin lukunurkka on kuin kotiinsa menisi. Lundia-hyllyt ja lamput kuin suoraan 1980- luvun opiskelija-asunnosta.
Nälän yllättäessä on aika pistäytyä vielä kolmannessa kunnioitettavassa arkkitehtuuriprojektissa, Funkkistalossa, jonka katutaso toimii laadukkaana lounasravintolana ja alakerrassa on galleria, johon myös pyörätuolia käyttävät pääsevät.
Vammalasta kotoisin oleva Jussi Jokinen on ollut pikselitaiteesta kiinnostunut jo 1980-luvulta lähtien. Hän esittelee näyttelyssään taidetta, jonka lähtökohtana ovat matemaattiset algoritmit, mutta lopullinen esteettinen päätäntävalta on taiteilijalla.
Jussi Jokisen Kajo on esillä Sastamalassa Funkkistalon galleriassa; akryylimaali ja tussi kankaalle.
Jokisen ”supersiveltimen” ohjelmoimana on syntynyt melko ilmeettömiä kasvokuvia, joihin viittaukset klassiseen veistotaiteeseen ja sähköinen väripaletti tuo hillittyä etäisyyttä. Toisena linjana ovat monimutkaisten konstruktivististen iiriskuvioiden ja kiemuraisten, kolmiulotteisuuteen ja ajan ulottuvuuksiin kurkottavien kuviointien sarjat. Viimeistely teoksiin on usein luotu ihmisen pitelemästä siveltimestä.
Tyylikkään galleriatilan ja historiaa täynnä olevien arkkitehtuurifiilistelyjen jälkeen voi vielä tehdä löytöjä tavaratalon kokoisella kirpputorilla kadun toisella puolella.
Jussi Jokisen Ulottuvuuksia Funkkistalon galleriassa (Marttilankatu 14, Sastamala) 28.12.2024 saakka. Herra Hakkaraisen talo (Marttilankatu 10, Sastamala) ja Pukstaavi (Marttilankatu 12, Sastamala).
* *
Kuka muistaa Romu-Helinin, entä Fredrik Idestamin?
Olen elänyt aikana, jolloin Martti Helin oli Tampereen museotoimen ylin virkamies. Vapriikkia ei vielä ollut, sen sijaan hänen aikanaan perustettiin Amurin työläismuseokortteli. Itsenäisyydenkadulla pyöritettiin Teknillistä museota vuoden 1989 tulipaloon saakka. Romu-nimen Helin ansaitsi siitä, että hän näki ”jo kaatopaikalle joutavassa” tavarassa arvokkaan aarteen, jonka poimi talteen.
Nokian kirjasto- ja kulttuuritalo Virran pohjakerroksessa on esillä otteita Martti ja Sirkka-Liisa Helinin taidekokoelmasta. Aarteet, noin 2 000 esinettä, on lahjoitettu Nokian kaupungille vuonna 1999.
Kimmo Kaivanto piirsi Martti Helinin muotokuvan.
Eletty esineistö sisältää persoonallisen otoksen Tampereen seudun taiteilijoiden, kuten Taisto Toivosen, Gunnar Pohjolan, Raimo Kanervan ja Ossi Somman tuotannosta. Monet taiteilijoista olivat myös Helinin ystäviä, ja siitä syntyy erityinen side teosten ja sen omistajan välille.
Laadukas ja edustava on taideteollinen lasi- ja keramiikkakokoelma, johon sisältyy huippudesign-nimien rinnalla myös pienten, vanhojen käyttöpullojen kaltaista arjen kadonnutta kauneutta.
Raimo Kanervan kollaasi Helinien kokoelmasta on eräänlainen taiteilijan muotokuva.
Nokian kirjaston käytävällä Kertomus Nokiasta -näyttely esittelee Nokian teollistumisen historiaa Fredrik Idestamin (1938–1916) ajoista lähtien. Mänttään päätynyt Gustaf Adolf Serlachius ja Nokian koskivoimasta innostunut Idestam aloittivat puuhiomokokeilunsa yhdessä, ja näistä kokeiluista kumpusi kaksi suomalaiseen teolliseen historiaan hitsautunutta tarinaa. Laadukkaat tekstit ja pienet esinepoiminnat kuljettavat sujuvasti eteenpäin tätä tarinaa.
Harlekiini ja häränkallo, taidetta ja taideteollisuutta Martti ja Sirkka-Liisa Helinin kokoelmista, Taidetila Romu Kirjasto- ja kulttuuritalo Virrassa (Välikatu 11, Nokia).
* *
Tarinapuita ja valon hehkua
Pirkkalan kirjaston yhteydessä on myös tasokas galleria (Galleria 2), jonka tiloissa esittäytyy tällä kertaa tamperelainen Heta Laitakari. Näyttely sisältää aarteenkaltaisia löytöjä luonnosta, pronssiin valettuja luonnon muotoja, valon avulla luotuja abstrakteja tunnelmapaloja ja tummasävyisiä maalauksia.
Heta Laitakarin Alku, pronssi ja naava akryylilevylle.
Taiteilija on löytänyt luonnosta oman kuvastonsa: hän kirjoittaa, miten juuret kasvavat hämärässä, kukat valossa, ja jotkut kehittyvät kuun valossa.
Mikä loistava marraskuun näyttelyvalinta! Taiteilijan tehtäväksi on jäänyt poimia ympäristönsä ajopuut, naavat ja elävät kasvit talteen ja yhdistellä ne omien töiden rinnalle elettyinä ja tarkkaan sommiteltuina. Valopilkkuina tässä hämärään vuodenaikaan hyvin sopeutuvassa näyttelyssä ovat abstraktit valoteokset.
Heta Laitakari: Taivaan merkit Galleria 2 (Suupantori 2, Pirkkala) 9.12.2024 asti.
* *
Mäntän taideseuran luovuus ei ehdy
Kunnallisten näyttelypaikkojen joukossa Mänttä-Vilppulan kaupungintalon Aulagalleria Vikman ei ole huonommasta päästä, sillä siellä on mahdollisuus sekä marraskuisen, mattaisen luonnonvalon että spottien hyödyntämiseen.
Mäntän Taideseuran vuosinäyttelyn on kuratoinut Krister Gråhn, jonka työtä oli muun muassa juuri päättynyt, loistava FLASH4 – Uusi pimeä -näyttely Finlaysonilla. Tulevana kesänä hän on myös Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori.
Airi Ukkosen sekatekniikkatyön nimenä on vaatimattomasti ”No kaikkee sitä…”
Mäntän taideseura on ammattilaisten ja kaupungin erittäin aktiivisten taideharrastajien yhteinen yhdistys. Joukko kutsuu taiteilijoita eri puolilta Suomea pitämään eri tekniikoiden kursseja, ja todennäköisesti nyt on ollut kurssi, jossa on rohkaistu vanhan materiaalin, kuten ikkunanpuitteiden uusiokäyttöön. Airi Ukkosen kollaasi ja Eija Pirttilahden paperiteosten selailukirja ilahduttavat tällä saralla. Keramiikkaa myös tekevät monet, ja erityisesti Kristi Viita-ahon taidokkain yksityiskohdin kuorrutettu keramiikka pysäyttää äärelleen.
Vuosien maalauskurssit ovat hioneet akvarellin, akryylin ja öljymaalausten tekijöitä reippaasti siihen suuntaan, että teoksen perään voi hinnankin laittaa. Pirkanmaan koillisosien luonto samoin kuin eeppinen tehdasmaisema inspiroivat monia taiteilijoita hienoihin tunnelmointeihin.
Mäntän taideseuran Vuosinäyttely Aulagalleria Vikmanissa (Seppälän puistotie 15, Mänttä-Vilppula) 29.11.2024 asti.
Tiina Nyrhinen, teksti ja kuvat
Kirjoittaja on saanut juttusarjan tekemiseen tukea Taikelta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Puolassa on nähtävillä uskomattoman hieno suomalaisen taidegrafiikan katselmus – Aurora Borealis Gdanskissa
KUVATAIDE | Yli neljänkymmenen suomalaistaitelijan työt ihastuttavat Gdanskin vanhassa kaupungissa joulumarkkinoiden lomassa jouluaatonaattoon asti.
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.
Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä
KUVATAIDE | Aino Kanniston Hotel Bogota -näyttely vahvistaa Vinhan galleriaa kulttuuritilana. Kuvat kertovat toimintaansa lopetelleesta hotellivanhuksesta.
