Bénédicte Vanderreydt: Idiopathic, 100 x 100 cm. Kuva: Marja-Liisa Torniainen
KUVATAIDE | Valokuvakeskus Nykyajan kahteen kerrokseen sijoittuva valokuva- ja videoinstallaatio Mater Semper (Certa) Est pudottaa katsojan selittelemättä ruumiin viisauden ja tietoisen tahdon väliseen kuiluun.
Mater Semper (Certa) Est – Bénédicte Vanderreydtin Backlight ’17 -palkintonäyttely Tampereen Valokuvakeskus Nykyajassa.
Bénédicte Vanderreydt on belgialainen valokuvaaja, joka työskentelee Pariisissa, Brysselissä ja Los Angelesissa. Hän voitti edellisen Backlight-festivaalin portfoliokatselmuksessa näyttelypalkinnon tälle vuodelle. Palkintosarjassaan hän kuvasi teini-ikäisiä tyttöjä kolmesta maasta, Belgiasta, Kongosta ja Palestiinasta. Myös hänen kaksi aiemmin valmistunutta teoskokonaisuuttaan keskittyivät naisten asemaan, äitiyteen ja sisaruuteen. Vuoden 2017 Backlightin teemana oli itsenäisyys.
Palkinnoista oli päättämässä kansainvälinen, 12-jäseninen raati: Sheyi Bankale, Martin Breindl, David Drake, Maira Dudareva, Carla Erdmann, Maria Faarinen & Tiina Rauhala, Andrei Polikanov, Alla Räisänen, Pirkko Siitari, Enrico Stefanelli, Juuso Westerlund ja María García Yelo. Tänä vuonna näyttelypalkintoa ei jaeta.
Valokuvakeskus Nykyajan näyttelyn aiheena kuvaajalla on naiseuden identiteetti, naisen luontainen viisaus ja kehollisuus, jonka voiman rationaaliseen ajatteluun pohjaava ja tieteeseen vahvasti uskova tietoyhteiskuntamme helposti jättää huomiotta.
Mater Semper (Certa) Est tarkoittaa roomalaisen lainsäädännön kiistatonta periaatetta, sitä että äidin henkilöllisyys on aina varma. Vuonna 1978, ensimmäisen koeputkihedelmöitetyn lapsen synnyttyä ei periaate ole ollut enää voimassa. Nykyään lääketieteellisesti avustettujen hedelmöitysten kautta syntyy 5,4 miljoonaa lasta vuosittain.
Intohimoja herättävää ja syvälle tunteisiin menevää aihetta on käsitelty hyvin niukoin elementein ja viileästi, voisi sanoa jopa kylmästi. Kuitenkin mustekalan ylimääräiset alkiot ihmisten lisääntymisen yhteydessä tuntuvat kauneudessaankin vähintäänkin puistattavilta ja luonnollista kokoa paljon suurempi kuva ovulaatiosta hätkähdyttävältä. Onko tämä totta? Voiko ovulaation kuvata?
Valokuvauksen kehitys neulanreikäkamerasta nykyhetken laitteisiin on kuitenkin huikea, sillä mitäpä ei voisi kuvata? Valovuosien takainen avaruusmaisema tallentuu tiedostoon, satelliitit lähettävät kuvaa tauotta maan pinnalle, dronet kiertelevät yläpuolellamme ja uusin korkeuseroja kartoittava Lidar-tekniikka löytää muinaisten kulttuurien jäänteet kasvuston ja maakerrosten alta. Kameraa kuljetetaan sisuksissamme ja näkymätönkin todennetaan todeksi.
Kun festivaalin tämänvuotinen teema on taiteen ja tieteen välinen yhteys, istuu Vanderreydtin näyttely paikalleen kuin nakutettu.
Yläkerran triptyykki lantioiden korkeudelta on kaunis, mutta epätodellinen. Naisten iholle on levitetty geeliä ja sen alle jotain ainetta, joka aiheuttaa ylimmän kerroksen halkeilun ja muuntaa kohteet nukkemaisiksi. Etäännytetty vaikutelma korostuu valokuvien sinervällä sävyllä ja tulos on runollinen, mutta väri voi viitata myös elinvoiman puutteeseen. Taiteilija tähdentää, ettei kuvia ole käsitelty.
Jos yläkerta edustaa päivätietoisuutta, kliinisiä toimenpiteitä ja sopimuksia, alakerrassa loistaa vain hämärä kuu ja videolla Womb kohtu hakee täyttymäänsä raivoisasti. Nainen on vuorovaikutuksessa kosmisten voimien kanssa selkeämmin todistettavasti kuin mies, mutta kaikilla meillä on ruumiin viisaus, jota kannattaa kuunnella. Uusimpien tutkimusten mukaan naisen munasolu hylkii siittiöitä, jotka eivät ole geneettisesti sille sopivia.
Bénédicte Vanderreydt pyrkii osoittamaan, kuinka naiset menettävät yhteytensä luontoon. Tiedotteen mukaan hänen tarkoituksenaan ei silti ole asettaa vastakkain tieteen ja naiseuden myyttejä, vaan nostaa esiin eettisiä kysymyksiä. Näyttely ei kuitenkaan anna sytykkeitä aiheen jatkokäsittelyyn sen enempää älyllisellä kuin tunteenkaan tasolla. Mutta se istuttaa ajatuksen siemenen.
Marja-Liisa Torniainen
Bénédicte Vanderreydt: Mater Semper (Certa) Est Valokuvakeskus Nykyajassa (Kauppakatu 14, Tampere) 28.9.2020 asti. Vapaa pääsy.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Larissa Sansour risteilee muistoissa ja menetyksessä mutta rakentaa myös tulevaisuutta – näyttely Amos Rexissä
KUVATAIDE | Amos Rexin näyttelytila on muuttunut Larissa Sansourin ja hänen tuotantotiiminsä käsittelyssä immersiiviseksi, katsojan sisäänsä sulkevaksi teokseksi.
Ilottoman ulkokuoren alla on väkeviä tunteita – arviossa Ateneumin Gothic Modern -näyttely
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely pyrkii osoittamaan miten osa eurooppalaisista 1800–1900-luvun vaihteen taiteilijoista vaikuttui keskiajasta.