Aino Kannisto sai tilaisuuden uppoutua Berliinin kulttuurihotellin tunnelmaan – näyttely Ruovedellä

Aino Kannisto: Nimetön (Valkoinen kylpyamme), 2015.

Aino Kannisto: Hotel Bogota, Berlin. Vinhan galleriassa Ruovedellä (Ruovedentie 15) 24.11.2024 saakka. Avoinna ma-to 10–17, pe-la 10–18, su 12–16.

Ruoveden vetovoimainen kulttuurikeskus Vinha tarjoaa kattoon ulottuvien kirjahyllyjen lisäksi majoitusta ja työskentelyrauhaa taiteilijoille: residenssiä, kuten tällaista molempia osapuolia hyödyttävää järjestelyä nykyään kutsutaan. Vanhan talon tunnelmassa on aina jotain luovuutta herättelevää ja innoittavaa, ja samalla ollaan kuitenkin keskellä kirkonkylän hyörinää ja nykyajan mukavuuksia.

Hieman samanlainen kulttuurivaihdon mahdollisuus tarjoutui valokuvaaja Aino Kannistolle berliiniläisessä Hotelli Bogotassa, joka yli sadan vuoden majoitustoiminnan jälkeen oli lopettamassa olemassaoloaan hotellina ja tarjosi taiteilijoille mahdollisuutta kuunnella ja viestiä, millä tavoin vanha, rikkaan kulttuurihistorian seiniinsä imenyt hotelli heitä puhuttelisi.

Kannisto sai astua huoneisiin, joissa olivat aikaansa viettäneet kuuluisat valokuvaajat, kuten maailmanpolitiikan ja taiteen monia tapahtumia ja henkilöitä kuvannut René Burri, Helmut Newton, jonka nimeä kantava säätiö pyörittää valokuvamuseota Berliinissä, sekä juutalaisvainoissa kuolleet Else ”Yva” Neuländer-Simon ja taidekeräilijä Oskar Skaller.

Kannisto vieraili hotellissa viisi eri kertaa ja viipyi miljöössä joka kerta viikon tai kaksi. Tällä tavalla hotellin ainutlaatuisuus avautui hänelle hyvin inspiroivana. Syntyi sarja Hotel Bogota, Berlin. Sarjaa ei ole aiemmin esitelty Suomessa, joten Vinha tarjoaa yleisölleen harvinaisen hetken kirjaostosten ja kahvikupposen välissä.

Voi ajatella, että pienessä ja kulmikkaassa galleriahuoneessa suurikokoiset valokuvavedokset eivät pääse aivan samalla tavalla oikeuksiinsa kuin laajemmissa galleriatiloissa. Kuvia päällekkäinkin mahduttava ripustus häiritsee kuitenkin vähemmän kuin luulisi.

Teosten pääosassa on taiteilija itse. Hotellimiljöö tarjoaa loputtomasti viittauksia elokuvataiteen klassikoihin, vakoiludraamoihin, historiallisiin mustavalkokuviin ja saksalaisten ”rappiotaiteilijoiden” hotelliaiheisiin maalauksiin. Jollakin oudolla tavalla katsoja on tietoinen siitä, että kuvissa esiintyy 2010-luvulla elänyt taiteilija, mutta historiallisessa miljöössä kuviin tarttuu väkisin visioita naisen elämästä miehisessä Weimarin tasavallassa, kenties boheemien taiteilijakollegoiden salaisena intohimon kohteena.

Kannisto lavastaa kuviinsa elämän ja kuoleman välimaastossa viipyileviä kylpykohtauksia, mutta myös arkisempia kokemuksia, kuten hieman avuttomalta eikä niin ammattilaiselta vaikuttavan keittiöpalvelijan työympäristöineen. Kanniston kamera poimii kaiken vanhan, mitä hotellissa vielä on ollut aistittavissa.

Pisimpään verkkokalvollani viipyy kuva kylpyammeesta: hotellin vanhat kraanat ja nainen silmät apposen auki, veden ympäröimänä. Kanniston nainen tuntuu samaan aikaan olevan hieman hukassa mutta ei kuitenkaan vaarassa upota, selvillä omista ehdoistaan ja rajoistaan.

Tiina Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua