Konserttiarvostelu: Viihdelaulaja Michael Bublé kannusti suomalaisyleisöä tuomaan todelliset tuntemukset esiin ja irrottelemaan vapaasti. Lisäsi hän puhui jääkiekosta.

Michael Bublé Helsinki Areenalla maanantaina 21.10.2019.

Punaisena hehkuvat kristallit valaisevat hallia. Lavatilan on vallannut puolikaaren muotoinen suurta amfiteatteria muistuttava nouseva katsomo. Sen porrastuksissa kimmeltävät soittimet. Keskellä seisoo suuri pyöreä kyltinnäköinen lavaste, johon on heijastettu kirjaimet MB.

Pian alkaa maailmantähti Michael Bublén Pohjoismaiden-kiertue. Sen ensimmäinen paikka on Helsinki Areena.

Soittajat asettuvat paikoilleen. Mainosvalot sammuvat. Lavalle nousee Bublé. Samassa pyöreä lavaste osoittautuu suureksi näytöksi, joka nousee katonrajaan asti, milloin valaisemaan, milloin tunnelmavideoita heijastamaan. Välillä se laskeutuu unenomaiseksi Michael Bublén heijastavaksi näyksi.

* *

Konsertin alussa häiritsee huono miksaus. Soitinten äänet ja laulu menevät pahasti särölle, ja korvia särkee. Satunnaiselle Bublén kuuntelijalle ensimmäiset kappaleet eivät ole ulkoa tuttuja.

Välihöpinät yllättävät. Artisti tarinoi pitkäsanaisesti kappaleiden taustoista, perhemuistoista ja kuulumisistaan. Toisaalta tämä tuo lämpöä ja sympatiaa esitykseen, toisaalta se pitkästyttää.

Laservaloja, pyrotekniikkaa tai konfetteja odottaville konsertti on pettymys. Esityksen lumo perustuu täysin ensiluokkaiseen soittoon ja lauluun sekä video- ja valotunnelmointiin. Tähän Bublé tietoisesti pyrkii.

Hän haluaa tarjota pienen klubikeikan tunnelmaa Suomen toistaiseksi suurimmalla areenalla.

* *

Alusta asti Bublé viritteli yleisön kanssa yhteistä samaistumispintaa. Hän kehui suomalaisten henkivän kotimaansa tunnelmaa; viileitä, ystävällisiä ja asiallisia, mutta pinnan alla tunteikkaita, repäiseviä ja rohkeita. Hän kannusti yleisöä tuomaan todelliset tuntemuksensa esiin ja irrottelemaan vapaasti.

Suurimman osan kappaleista Bublé omistaa jollekin suomalaiselle jääkiekkoilijalle. Omat kappaleensa saavat ainakin Jari Kurri, Teemu Selänne, Patrik Laine ja olipa mukana myös Ilveksen Jyrki Lumme.

* *

Konsertissa kuultiin Bublén suosikkikappale Home, kahtena versiona. Ensimmäinen versio tuli eteen hieman yllättäen. Bublé poimi yleisön joukosta laulutaitoiseksi ilmoittautuneen vapaaehtoisen. Manööveri on pitkäaikaisten fanien mukaan tuttu Bublén muiltakin keikoilta.

Vapaaehtoiseksi ilmoittautui Stefan, vaatimattomaan suomalaiseen tapaan. Bubléa silmin nähden hermostutti, osaako Stefan todella laulaa, sillä kysyttäessä tämä tyytyi vastaamaan, että osaa hieman. Laulutaitoa kuitenkin riitti, ja Stefan valitsi kappaleen Home.

Konsertin kohokohtina kuultiin My Funny Valentine ja Forever Now, jonka musiikkivideo toi liikutuksen yleisöön. Encorena Bublé esitti mykistävän, ukkosenkaltaisen version kappaleesta Cry Me a River ja päätti illan kappaleeseen Where Or When.

* *

Konsertin miksaus parani loppua kohti, mutta aivan kuntoon se ei tainnut ehtiä. Tämä harmitti muitakin konserttikävijöitä, ainakin käytäväpuheiden perusteella. Sen sijaan tunnelma, videon ja valojen leikki keräsi vuolaita kiitoksia. Laulu- ja soittotaito oli huippuluokkaa.

Tämän artistin haluaisin ehdottomasti nähdä uudelleen, vaikkapa Tampereen Areenalla. Siitä lipusta maksaisin ilolla pyydetyt yli 100 euroa.

Kaisa Läärä, teksti ja kuva