Viulisti Iidamari Ahonen ja TASO sujuvassa vuoropuhelussa Sibeliuksen viulukonserton vaiheissa

TASO. Kuva: Ville Hautakangas

Pohjolan kaikuja. Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO. Kapellimestari Kimmo Tullila. Solisti Iidamari Ahonen, viulu. Tampereen yliopiston juhlasali 7.5.2025.

Tampereen Akateeminen Sinfoniaorkesteri TASO ja kapellimestari Kimmo Tullila olivat laatineet kunnianhimoisen ohjelman keväiseen Pohjolan kaikuja -kiertueeseensa, jonka konserteissa Tampereella, Jämsässä ja Helsingissä kuullaan Jean Sibeliuksen viulukonsertto ja Satu sekä Leevi Madetojan sarja oopperasta Pohjalaisia. Sibeliuksen viulukonserton solistina konserteissa soittaa Iidamari Ahonen.

Tampereen yliopiston salissa keskiviikkoiltana (7.5.2025) soitettu konsertti osoitti, että hieman uhkarohkeankin kuuloiset ohjelmavalinnat toimivat varsin hyvin ja että orkesteri on todella tehnyt töitä niiden eteen. TASO on amatööriorkesteri myös sanan alkuperäisessä merkityksessä (amator, rakastaja), sillä intohimo ja rakkaus musiikkiin välittyivät sen tulkinnoissa.

Sibeliuksen viulukonserton solistina soittanut 21-vuotias tamperelaislähtöinen Iidamari Ahonen opiskelee Berliinin Taideyliopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Nuoresta iästään huolimatta Ahosella on jo mittava kokemus sekä solistina että orkesterimuusikkona. Hänen soitossaan on sielukkuutta ja taituruutta, ja vaikka hän on jo nyt loistava soittaja, hänen ilmaisunsa epäilemättä vielä kypsyy ja kehittyy ikävuosien myötä.

Ahosen viulu lauloi ilmoille vaiheikkaan tarinan, jonka mittaan hänen vivahteikas soittonsa ja läsnäoleva eläytymisensä näyttivät innoittavan myös orkesteria. Tulkinnassa kuului määrätietoisuus ja luja tekniikka, jossa huiluäänet, kaksoisotteet ja juoksutukset toteutuivat vaivattoman tuntuisesti. Ensimmäisen osan kadenssissa oli sisäistä dialogisuutta, ja vuoropuhelussa Ahonen oli jatkuvasti myös orkesterin kanssa. Viulun soinnissa oli lämpöä ja hehkua.

Konserton tulkinta oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Yliopiston salin akustiikka on armoton eikä juuri tue orkesteria, ja erityisesti viulut jäivät aika ajoin muiden soittimien katveeseen. Pääasiassa orkesteri kuitenkin oli kauniissa tasapainossa. Kolmannen osan tutti-osuudet ja vahvat fortissimot toteutuivat vaikuttavasti. Oivallisesta soittajistosta huomion kiinnitti puupuhallinten ja syvästi soineiden matalien jousien lisäksi muun muassa Carol Chenin timpanitaide.

Myös Sibeliuksen Satu rakentui sulavaksi. Sen kerronta oli punnittua ja teemat siirtyivät joustavasti soitinryhmältä toiselle. Soinnillista hioutumista tapahtuu varmasti vielä tulevien esitysten mittaan. Satu on orkesterille mainio käyntikortti, sillä se esittelee laajasti myös soittajien solistista osaamista. Saumattomasti edennyt teos päättyi Manuel Segarra-Abadin klarinetin haipuviin ja herkkiin säveliin.

Leevi Madetojan sarja oopperasta Pohjalaisia sisälsi notkeita ja ilmeikkäitä käänteitä. Lyyriset linjat jäivät ajoittain hauraiksi ja ovat osin vielä syvenemässä, mutta ne tulevat epäilemättä hyötymään myös toisenlaisesta akustiikasta. Monitunnelmaisessa, mukavasti kansanomaisessa ja ikivanhat mustavalkoiset suomifilmit mieleen nostaneessa sarjassa nautittiin myös konserttimestari Mikko Kivistön viulismista.

Kikka Holmberg

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua