Kuvat: Tomi Palsa
KONSERTTI | Kolmannen albuminsa juuri julkaissut Ursus Factory näytti Tampereen G Livelabissa, miten musiikista nautitaan. Näennäisen kohkaamisen keskeltä erottuvat upeat biisit ja sovitukset.
ARVOSTELU
Ursus Factory
- G Livelab Tampere.
- 3.6.2021.
G Livelab Tampere on kunnioitettavasti onnistunut tarjoamaan pandemia-aikanakin elävää musiikkia, vaikka rajoitukset ovat olleet tiukat ja välillä on pitänyt laittaa ovet kiinni kokonaan.
Kesäkuulle tultaessa rajoituksia on alettu hiljalleen höllentää; Ursus Factoryn loppuunmyydyllä keikalla yleisömäärä tuntuu jo yleisöltä eikä vain hajanaiselta kouralliselta ihmisiä.
Ursus Factory julkaisi kolmannen albuminsa Onnellinen sukupolvi (Johanna, 2021) G Livelabin keikkaa seuraavana päivänä. Tavallaan Tampereen-keikka oli siis ensimmäinen levynjulkaisukeikka, sillä levy oli jo mukana näytillä, vaikka sitä ei saanutkaan vielä ostaa.
Ursus Factoryn konsepti on oiva: kahden miehen (laulaja-kitaristi Jussi Pelkonen ja rumpali Aleksi Ripatti) pitelemättömän räväkkä show ei jätä kylmäksi – vaikkakin joillekin yhtye näyttäytyykin siinä määrin humoristisena, että he siksi karttavat yhtyettä.
Osin tämä johtuu varmasti Ursus Factoryn sanoituksista, jotka ovat monesti melko korneja, jopa häpeilemättömän hölmöjä, mutta usein kuitenkin osuvat tarkasti kuulijan sieluun.
Yhtyeen live-energia on silti ihan omaa luokkaansa. Näennäinen hölmö kohkaaminen ja hassuttelu on äärimmäisen viihdyttävää seurattavaa, kun soitto on tiukkaa ja paketti pysyy kasassa. Esiintymistaidon ansiosta yhtye on myös kiitollinen kuvattava, sillä koko ajan lavalla tapahtuu jotain.
Livetilanteessa Ursus Factory ottaa yleisönsä mukaan musiikin riemujuhlaan – soittaminen on hauskaa, ja se näkyy ja kuuluu. Omalla kohdallani se aiheutti yllättävää liikuttumista; puoli keikkaa menikin kyynelten lomasta tiiraillen. Vaikka keikkataukoa oli yhtyeellä ollut, treenikämpällä on selvästi viihdytty, sillä yhteissoittoa ja miesten keskinäistä kommunikaatiota oli ilo seurata. Kaikki ei ehkä mennyt niin kuin oli sovittu, mutta se vain lisäsi keikan erityisyyden tunnetta. Kuka nyt rutiininomaista rämpyttelyä jaksaisikaan seurata.
Ursus Factoryn dominointi keikkalavoilla ei ole sen ainoa vahvuus. Biisit ovat koko ajan parempia ja taitavammin rakennettuja. Muistiinpanoissani intoilen hyvästä harmoniankuljetuksesta ja virtuoottisuudesta sekä näkemyksellisestä efektien käytöstä. Ylitsepursuavuudessaan ja ajoittaisessa arvaamattomuudessaan niissä on ajoittain vaaran tuntua. Mutta niin pitää rock’n’rollissa ollakin!
Onnellinen sukupolvi -levyn biisit nousivat keikalla Ursus Factoryn parhaiden biisien tasolle. Miettusen paku ja Tytär radiojuontajan ovat taidokkaasti sävellettyjä ja korviin soimaan jääviä kappaleita. Vaikka tällä keikalla Stadin kesä -biisiä ei kuultu kokonaan siksi, ettei levy ollut vielä julki, esitti bändi kuitenkin yleisön pyynnöstä kaikki kappaleen riffit peräkkäin herutellen.
Raskaimmillaan Ursus Factoryn sointi tuo mieleeni 1990-luvun alun Body Count -yhtyeen, joka Ice-T keulahahmonaan naitti hiphopia ja metallia. Keveimmillään yhtye kurvailee popahtavalla Mimosa-kappaleella auringonnousuun. Erityismainintana pitää mainita Aleksi Ripatin kekseliäs kazoon käyttö, joka uppoaa Ursus Factoryn kappaleisiin täydellisesti.
En enää muista miksi olen kirjoittanut muistiinpanoihini että #missäalluluuraa, mutta se vaikuttaa olevan kesän paras hashtag.
Lari Aaltonen, teksti
Tomi Palsa, kuvat
Lue Ilkka Valpasvuon arvio Onnellinen sukupolvi -albumista täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
