Teemu Viinikaisen yhden miehen orkesteri tarjoili viiden tähden kokemuksen TTT-Klubilla

Teemu Viinikainen TTT-klubin lavalla lauantaina. Kuva: Arto Murtovaara

Teemu Viinikainen Tampereen TTT-Klubilla 4.2.2023.

Lavalla on vain pari jakkaraa, putkivahvistin ja pieni satsi pedaaleja. Teemu Viinikainen istahtaa kitara sylissään ja alkaa poimia kirkkaita, kovia sointuja. Hän soittaa ensin sisään luupit, muokatun oman kompin ja niiden päälle todella kauniin, puhtaasti juoksevan melodian. Se on kaikille tuttu Rakastan elämää (Eduard Kolmanowsky), viimeinen, jonka Viinikaisen syksyllä menehtynyt äiti ehti pojaltaan kuulla.

Viinikainen kertoi sovittaneensa sen aikoinaan Jukka Perkolle ja Iiro Rantalalle, mutta ihastuttuaan sovitukseen alkaneensa soittaa sitä itse. Hän omisti kappaleen, samoin kuin mainitun levynkin, äidilleen.

Ikivanhaan standardiin All of Me (1931) Viinikainen puhaltaa uuden hengen; se on yhdistelmä häikäisevää soittotekniikkaa ja matka-askillinen modernia musiikkiteknologiaa. Tämän jälkeen hän esittelee hienon kitaransa, jonka on tehnyt jyväskyläläinen Ari-Pekka Paasonen. Upeasoundisen soittopelin erikoisuuksiin kuuluu pieni bassomikrofoni, jolla hän pystyy tekemään alimmilla kielillä bassokompin.

Yksi kitaristin lempisäveltäjistä on Thelonius Monk, jolta hän soitti hienostuneen, tyylitellyn Blue Bolivar Bluesin. Sitä seurasi sovitus levyltäkin löytyvästä Chick Corean sävellyksestä Windows. Viinikaisen sankareihin kuuluu hiljan menehtynyt kitaristi Jeff Beck, jota hän pääsi tapaamaan vuoden 2010 Pori Jazzin backstagella kitaristikavereineen (Marzi Nyman, Varre Vartiainen). He olivat myös viime kesänä Tampere-talon keikalla. Ensimmäinen sointi mestarin kitarasta nosti tuolloin kyyneleet Viinikaisen silmiin.

Beckin leveästä repertoaarista kuultiin The Pump, jonka sisään Viinikainen upotti levyltä löytyvän Charles Mingus -klassikon Goodbye Pork Pie Hatin. Ja perään soi Monkin Ask Me Now, joka löytyy levyltäkin.

Viinikainen luki noin 15-vuotiaana Ross Russellin vetävän elämäkerran Bird elää. Hän päätti ryhtyä jazzmuusikoksi ja siitä lähtien Charlie Parker on ollut hänen suurin jazzvaikuttajansa. Nuorukainen kelasi opettajalta lainattua cd-levyä vuodelta 1949. Keikallaan Viinikainen esitti Parkerin vuonna 1947 säveltämän kappaleen Cheryl.

Setin päätti vanha Duke Ellington -klassikko Come Sunday, josta Viinikainen kertoi kuunnelleensa monta hienoa versiota Weather Reportin herrojen Joe Zawinulin ja Wayne Shorterin toimesta. Encorena yleisö pääsi vielä nautiskelemaan Monkin iki-ihanasta Round Midnightista.

Musiikin maisteri Teemu Viinikainen (s. 1975) nousi suomijazzin valokeilaan jo 2000-luvun taitteessa ja on siitä lähtien kuulunut sen eturiviin. Sibelius-Akatemian jazzlinjalla hän on opettanut vuodesta 2002 lähtien. TTT-Klubilla hän otti yleisön hienosti ja lämpimästi hyppysiinsä rakentaen todella upean, ainutlaatuisen illan virtuoottisella soitollaan, syvällisellä musikaalisuudellaan sekä hienolla lavapresenssillään.

Levy sai neljä tähteä, yhden miehen lämminhenkinen konsertti ansaitsisi täydet viisi tähteä.

Arto Murtovaara

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua