Matthew Halls johtaa Tampereen Filharmoniaa. Lehdistökuva. Kuva: Ville Hautakangas
KONSERTTI | Matthew Halls johti Tampereen Filharmoniaa syyskauden avauskonsertissa Titaani, jossa kuultiin paitsi Mahleria, myös Sibeliusta ja Dutilleuxia.
”Jotain suuruudenhulluutta Mahlerin sinfonia soi. Orkesterille se oli varmasti kiitollista soitettavaa, oli kerrankin paljon haastetta ja urakointia.”
Tampere Filharmonia: Titaani. Kapellimestarina Matthew Halls, sellosolistina Maximilian Hornung. Jean Sibelius: Aallottaret, Henri Dutilleux: Tout un monde lointain, Gustav Mahler: Sinfonia nro 1 ”Titaani”. Tampere-talo 27.9.2024.
Tampere Filharmonian syyskausi alkoi hiukan oudoissa ja järkälemäisissä merkeissä. Ohjelmassa liikuttiin myöhäisromantiikan, ekspressionismin ja impressionismin hengessä. Tätä kaikkea tarjosi musiikin historiaan pitkä 1900-luku.
Yleisöä oli lähes täysi sali, ja se vastasi orkesterille ja etenkin solistille innostuneena aplodein, huudoin ja tömistyksin. Että vihdoin pääsimme tähän yhteisyyden nuotiopiiriin, jonka musiikki, esittäjät ja kuulijat muodostavat!
Konsertin ohjelmasuunnittelu oli oivallinen: alkupuoli lämmiteltiin, tarjottiin Sibeliuksen äänimaailmaa ja erinomaisen solistin taituruutta. Väliajan jälkeen päästettiin hullu Mahler irti, säveltäjä jonka mielestä sinfonian piti sisältää kaikki.
* *
Yhtenä punaisena lankana konsertissa oli luonto. Sinfoninen runo Aallottaret kuvasi meren liikettä, jota puhaltimien merenneidot pärskähdyksillään kommentoivat. Teos oli aikanaan Norfolkin musiikkijuhlien tilausteos, jota johtamaan Sibelius matkusti valtamerilaivalla. Merimatkasta vaikuttuneena säveltäjä teki teokseen vielä muutoksia ennen premiääriä. Ihan tyylikäs teos.
Henri Dutilleux (1916–2013) kulki 1900-luvun säveltäjänä aivan omia teitään eikä innostunut musiikkimaailmassa vallinneista erilaisista ”ismeistä”. Kapellimestari Matthew Halls vertasi Dutilleuxia toiseen samana aikana vaikuttaneeseen ranskalaissäveltäjään Olivier Messiaeniin. Samaa heidän tuotannossaan onkin: taipumus viedä kuulija toisiin ulottuvuuksiin.
Tampere Filharmonia ja sellosolisti Maximilian Hornung kapellimestari Hallsin kutsumana ja paimentamana tekivät aikamoisen työn kuljettaessaan musiikkia teoksen nimen mukaisesti ”koko kaukaiseen maailmaan”. Dutilleux sävelsi teoksen vuosina 1967–1970 sellisti Mstislav Rostropovitsin tilauksesta.
Sävellys oli lievästi sanottuna erikoinen. Osat viittoilivat Baudelairen runokokoelmaan Pahan kukat. Varsinainen sellokonsertto se ei ole, vaan teos sellolle ja orkesterille, jossa osat limittyvät pienellä sellosaumalla toisiinsa, ja jossa orkesteri välillä imee solistin syliinsä, välillä solisti rakentaa omaa polkuaan kadotakseen taas orkesterijymyyn. Syvyydessä piipitellyt matkapuhelimen äänikin tuntui melkeinpä kuuluvat Peilit-osaan. Teos päättyi Hymniin, joka ei todellakaan kuulostanut hymniltä!
Nuori Hornung pelasti sen minkä pelastaa saattoi. Mutta ei Dutilleux ole toistaiseksi kivunnut orkesterien vakio-ohjelmistoon.
* *
Luonto palasi kuuluville Mahlerin sinfonian alkupuolella. Oli paimenidylliä ja käen kukuntaa, kansantanssia ja lintujen liverrystä. Mahler lainaa teoksessa fraaseja itseltä ja muilta. Kolmannen osan mollinen Jaakko kulta -muunnelma vihjaa jo hiukan tulevaa ja varmistaa samalla yleisön kuulolla pysymisen. Viimeisessä osassa auvo kääntyi; symbaalit paukkuivat ja jouset juoksuttivat. Oli myrskyä ja tyventä, aina vain uudelleen. Koko arvaamaton maailma.
Jotain suuruudenhulluutta Mahlerin sinfonia soi. Orkesterille se oli varmasti kiitollista soitettavaa, oli kerrankin paljon haastetta ja urakointia.
Kokonaisuudessaan Tampere Filharmonian syyskauden alku oli vakuuttava. Osataan, musisoidaan ja nautitaan yhteistyöstä kapellimestarin kanssa.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Moderniin musiikkiin ja improvisaatioon erikoistunut We Jazz on ehkä turhankin runsas runsaudensarvi
FESTIVAALI | Kahdestoista We Jazz -festivaali soitettiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin Korjaamolla.
Tampere Filharmonia yllätti juhlakonsertissa: intialainen sitar lumosi nuoren yleisön
KONSERTTI | Arya-konsertto on uuden ajan klassista maailmanmusiikkia ja tekee sitarista vakavasti otettavan solistisoittimen mille tahansa konserttilavalle.
KiHaKaHa-konsertissa G Livelabin lavalla soittivat tasavertaisina esiintyjinä pienet koululaiset ja ammattimuusikot
KONSERTTI | KiHaKaHa-hankkeen konsertissa kuultiin kamarimusiikin uusia tuulia sekä luontokävelyn, äänimaisemien havainnoinnin ja tarinoinnin pohjalta musiikiksi kasvanut Soiva metsä.
Muumimusiikki soi Musiikkitalolla – vieraana säveltäjä Sumio Shiratori
KONSERTTI | Moni on kuullut ja tunnistaa 1990-luvun Muumilaakson tarinoiden haikeankauniin musiikin. Säveltäjästä ei kukaan ole nähnyt edes valokuvaa.