Kuva: FINESTre-jousikvartetti
KONSERTTI | Faunien iltapäivä -konsertin ohjelma koostui kahdesta aikamme säveltäjien jousikvartetosta sekä noin sadan ja kolmen sadan vuoden takaisista kamarimusiikkikappaleista.
Faunien iltapäivä: Ajatonta kauneutta. Tampere-talo 16.2.2025.
Tampere Filharmonian kevään kamarimusiikkikonserttisarja alkoi varmaotteisesti. Tasapäisestä orkesterista poimitut soittajat kosketinsoittajavierailijoineen saivat mahdollisuuden loistaa niin teknisellä taituruudella kuin taiteellisella tulkinnalla.
Iltapäiväkonsertin ohjelma koostui kahdesta aikamme säveltäjien jousikvartetosta sekä noin sadan ja kolmensadan vuoden takaisista kamarimusiikkikappaleista.
Caroline Shaw’n (s. 1982) Entr’actessa ja Jouni Kaipaisen (1956–2015) jousikvartetossa nro 6 ”The Terror Run” oli jotenkin sama henki, vaikkakin erilainen ilmiasu. Läpisävellettyjen teosten toistuvat tauot kutsuivat mukaan ja vaativat kuuntelemaan intensiivisesti. Shaw’n teos tuntui glissandoineen, pizzicatoineen ja huokailuineen jossain määrin kevyeltä, hauraalta ja hauskaltakin. Kaipaisen kauhujuoksu taas oli jämäkämpi ja vakavampi.
FINESTre musisoi mitä mainioimmin. Molemmissa kvartetoissa Elina Rouvali ohjasi sellonsa suvereenisti sävellysten solistiseen imuun ja kevyemmät jouset saivat tyytyä säestämään. Toisaalta, kerrankin myös väliäänet – Heili Hannikaisen alttoviulu ja Heidi Kuulan kakkosviulu – saivat osansa solistisesta teeman kehittelystä, ja tekivät sen komeasti. Kati Tuominen-Herojan ykkösviulu hehkui napakkaa virtuoosisuutta.
FINESTre-jousikvartetilla on edellytykset irrota reilusti Tampereen ympyröistä merkittävimmillekin kamarimusiikin estradeille. Naisten yhteismusisoinnissa on jo toistensa tuntemisen patinaa, vahvaa halua omanlaiseen tulkintaan ja uteliaisuutta pyyhkiä pölyjä kvartettikirjallisuudesta.
* *
Tähän kevään ensimmäiseen Faunien iltapäivään minut houkutti oikeastaan Dietrich Buxtehude (1637–1707). Hänen muu kuin urkukirjallisuus on hämärän peitossa tai peräti kadonnut – jos sitä lie paljon ollutkaan.
Sonaatissa viululle, viola da gamballe ja continuolle op. 1 nro 2 ei kuulunut mitenkään erityisesti Buxtehuden ääni. Viulisti Lea Antolan, sellisti Miika Jämsän ja cembalisti Esa Toivolan esittämä pieni barokkikappale suuren Lyypekin Maria-kirkon urkurin ja urkusäveltäjän sulkakynästä osoittautui lähinnä kauniiksi kuriositeetiksi, ohimeneväksi välisoitoksi.
Sen sijaan konsertin aloittanut viulisti Katri Nikkasen ja pianisti Hanna-Leena Savolaisen tulkinta Joaquin Turinan (1882–1949) D-duuriviulusonaatista oli huikea. Teos oli viisas aloitusnumero. Sonaatissa kilpailtiin virtuoosisuudesta, ja molemmille muusikoille sitä riitti yllin kyllin. Siniselle taivaalle heitettiin keväinen auringonpaiste.
Marja Mustakallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.