Tampere Cappella ja Bravade-nokkahuilukvartetti viimeistelivät korkeatasoisen Tampereen Wanhankaupungin juhlan

Tampere Cappella johtajanaan Markus Yli-Jokipii. Kuva: Marja Mustakallio

Laulaen Pariisiin. Kuoro- ja pianomusiikkia Ranskasta ja Suomesta. Tampere Cappella, joht. Markus Yli-Jokipii. Jouko Laivuori, piano. 3.8.2024 Finlaysonin kirkko.

Tuhat vuotta puisia huiluja. Musiikkia Hildegard von Bingenistä Riikka Talvitiehen. Bravade-nokkahuilukvartetti (Sunniva Fagerlund, Pauliina Fred, Hanna Haapamäki, Hanna Paatelma). 4.8.2024 Aleksanterin kirkko.

Wanhankaupungin juhlan ohjelmistosuunnittelu on ollut aivan mainio. Kuultava ja koettava kattaus kamarimusiikkia yllätti festivaalin ensikertalaiskuulijan varmalla tyylikkyydellään. Korkeatasoinen musiikki lähenteli paikoin täydellisyyttä. Pönäkkyys loisti poissaolollaan, ja yleisö sai ainakin kahdessa viimeisessä konsertissa nauttia rennosti esitetystä, mutta viimeistellystä musiikista.

Runsas sata vuotta sitten Pariisi oli maailmannäyttelynkin myötä kaiken uuden keskus. Myös musiikissa katsottiin uuteen. Finlaysonin kirkon lauantai-illan konsertti maalasi musiikin ja Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Gustav Mahlerin kirjetekstien myötä yleisön keskelle Pariisin tunnelmaa. Perinteinen tonaalisuus ja rakenteet olivat jääneet ja tarjolla oli vaikutelmia ja värimattoja, pysähtyneisyyttä ja rytmistä arkkitehtuuria sekä luostarivirren ilmaisuvoimaa.

* *

Tampere Cappella esiintyi ensimmäisestä kappaleesta eli Toivo Kuulan Kevätlaulusta alkaen varmasti ja ylen puhtaasti. Stemmat kantoivat kokonaisuutta solistisesti. Oli syytäkin, sillä Maurice Ravelin Soupir ja Mahlerin Ich bin der Welt abhanden gekommen etenivät 16-äänisesti; jokaisella laulajalla oli siis oma stemma.

Laulun ammattilaisista koostuvasta kuorosta nousivat esiin erityisesti Kirsi Tunkkarin korkea ja ilmoja halkova sopraano sekä Inga Saurasen muhkea ja kantava mezzosopraano.

Entä kuoronjohtaja, maestro Markus Yli-Jokipii? Täytyy sanoa, että wau mikä johtaja! Mikä kutsuva kädenliike, täsmälliset lopukkeet ja kuitenkin täysi antautuminen laulujen sisällölle. Ei hän ole turhaan ollut Vuoden kuoronjohtaja 2017, ja taitaa olla oikea mies paikallaan Tampereen ammattikorkeakoulun kuoronjohdon lehtorina.

Markus Yli-Jokipii myös kirjoittaa käsiohjelmassa kaiken olennaisen konsertin viimeisestä säveltäjästä Lili Boulangerista (1893–1918): ”Hän ei kysele lupia, vaan sanoo häpeilemättä sanottavansa, taidolla ja vastustamattomasti”. Tuo toinen Boulangerin säveltävistä siskoksista ehti ennen varhaista kuolemaansa luoda merkittävän sävellysaarteiston. Siitä parhaimpia Tampere Cappella ja pianisti Jouko Laivuori tarjosivat Finlaysonin kirkossa hopeatarjottimella: pianosäestykselliset Renouveau ja Soleils de September sädehtivät modernia aikakautta. Kuoroteosten väliin Laivuori esitti Boulangerin Kirkkaasta puutarhasta, kuin peilin tuonpuoleiseen.

Konsertti oli ennen kaikkea kuoromusiikin juhlaa. 1900-luku ei kuitenkaan voi alkaa ilman pianomusiikkia. Laivuoren tulkinta Madetojan Kuoleman puutarhan ensimmäisestä osasta muistutti, kuinka jähmeä pohjoispohjalainen säveltäjä toi Pariisin impressionistisia tuliaisia suomalaiseen musiikkiin.

Yksi miinus Finlaysonin kirkon konsertista on sanottava. Kun kuoro on kamarimusiikillinen ja pieni, olisi yleisöä kohtaan ollut kohteliasta kirjoittaa käsiohjelmaan kaikkien kuorolaisten nimet.

* *

20-vuotias Bravade-nokkahuilukvartetti loisti juhlan päätöskonsertissa. Kuva: Marja Mustakallio

Musiikkifestivaalin päätöskonsertti Aleksanterin kirkossa esitteli suomalaisen huippubändin eli Bravade-nokkahuilukvartetin. Tänä kesänä nuoret naiset ovat soittaneet sisältöä ainakin Väylä-festivaaliin ja Kuhmon kamarimusiikkiin.

Yhtye on saavuttanut jo 20 vuoden iän, jonka kunniaksi Riikka Talvitie sävelsi keväällä yhtyeelle teoksen Vuodenkierto. Aleksanterin kirkossa siitä kuultiin akustinen, kiertueelle sopiva nk. taskuversio. Aikamme musiikkina soivat myös konsertissa kuullut säveltäjä ja nokkahuilisti Nicola Termölen Eisvögel (Kuningaskalastajia) ja Sid Hillen Bravade. Näissä teoksissa etsittiin nokkahuilujen ilmaisumahdollisuuksia, ja puiset huilut helisivät, pörähtelivät ja täristivät eri kokoisina huiluversioina.

Nokkahuiluperheen perusohjelmisto nousee renessanssista. Bravadellan ohjelmistossakin 1500-luvun tanssit olivat hyvin edustettuina, mutta soitettavaksi sopi myös yksi Orlando di Lasson kuorolaulu. Huiluilla voi soittaa mitä vaan, vaikkapa urkumusiikkia. Näillä ”elävillä urkupilleillä” soi mainiosti esimerkiksi J. S. Bachin Preludi ja fuuga BMW 553. Bingenin Hildegardin Antifoni tuhannen vuoden takaa toteutettiin tyylikkäästi kirkon alttariholveihin nousevalla soolohuilun melodialla, johon matalien huilujen borduna-äänet yhtyivät.

Kvartetin yhteissoittoa oli ilo seurata. Parhaimmillaan keskinäinen kommunikaatio oli ruotsalaisissa polskissa, jotka Hanna Paatelma oli sovittanut Bravade-kvartetille. Koristelu, poljento ja nuotitta soittaminen viihdyttivät erinomaisesti.

Nokkahuilujen konsertissa pieni kasvoi suureksi. Virtuoosisuus ja kuunteleva puhallus olivat nokkahuilun hyvää tekevä normaalitila.

Tampereen jumputusfestivaalien katveessa Wanhankaupungin juhla on kuin uhanalainen, harvinainen ja suojeltava kasvi. Toivottavasti Majaoja-säätiön suojissa kolmanteen kertaan kasvanut musiikkijuhla saa monta lisävuotta.

Marja Mustakallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua