Sylvie Courvoisierin pianotrio tyrmäsi Pakkahuoneen illassa – raportti Tampere Jazz Happeningin lauantailta

Sylvie Courvoisier. Kuva: Maarit Kytöharju

40. Tampere Jazz Happening: Yazz Ahmed, Roberto Ottaviano – Eternal Love Quintet, Magic Spirit Quartet, Sylvie Courvoisier Trio, Lakecia Benjamin. Tampereen Tullikamarin Pakkahuone 6.11.2021.

Niin kuin Tampere Jazz Happeningin ohjelmatiedoissa kerrotaan, Sylvie Courvoisierin (s. 1968) piti esiintyä festivaalilla jo viime vuoden marraskuussa, mutta tunnetuista syistä vierailu peruuntui monien muiden ulkomaisten esiintyjien tavoin. Nyt Courvoisier pääsi lavalle, ja vuosi sitten ilmestynyt albumi Free Hoops (2020) on vain ehtinyt kasvattaa hänen mainettaan.

Lausannessa varttunut, New Yorkissa 1990-luvun lopulta asti asunut muusikko teki ensilevynsä pianotriolla vuonna 2014 ja on sen jälkeen esiintynyt käytännössä samalla kokoonpanolla, kontrabasistina Drew Kress (s. 1959) ja rummuissa Kenny Wollesen (s. 1966), jonka tosin tällä kiertueella korvasi Devin Gray.

Courvoisierin musiikki tyrmäsi yhdistelmällä häikäisevää klassista soittoteknistä taituruutta, alkukantaista voimaa, älyä ja nerokkaita rakenteita. Trion loisteliasta yhteistyötä ruokkii pianistin virtuoottisuus. Sävellysten kerrotaan olevan muotokuvia; Pakkahuoneella kuultiin ainakin Eclats for Ornette (2018), Ornette Colemanille omistettu sävellys, ja toinen, jonka kohteena oli kitaristi John Abercrombie.

Courvoisier on vienyt pianotrion, jazzin yhden perinteisimmän kokoonpanon, tasolle, jolla ei todellakaan hempeillä. Hänen hurjat ”muotokuvansa” rakentuvat sarjoista teräviä, nopeita kosketuksia, ryöppyjä, iskuja. Voiman vastapainona on toki herkkyyttä.

Sylvie Courvoisier Trion Pakkahuoneen esitys on yksi hienoimpia konsertteja, joita olen koskaan kokenut. Täydet pisteet.

Yazz Ahmed. Kuva: Maarit Kytöharju

Happeningin 40. kattaus nostaa huomionarvoisesti esiin useita taitavia naisartisteja. Perjantain Linda Fredriksson oli hyvä esimerkki omassa lajissaan, Courvoisier edellä on toinen loistava eksemplaari. Erinomainen oli myös lauantain päiväsession aloittanut lontoolainen trumpetisti Yazz Ahmed (s.1983).

Lapsuutensa Persianlahdella Bahrainissa viettäneen, trumpettia ja flyygelitorvea soittavan säveltäjän taustan kuulee välittömästi hänen musiikistaan; kevyet arabialaiset sävyt sulavat luontevasti osaksi raikasta, nykyaikaista jazzia. Ralf Wyldin vibrafoni sopii hienosti väreihin, joita Ahmed kuulaalla, linjakkaalla ilmaisullaan maalailee.

Ahmedin yhtye tulkitsi Pakkahuoneella musiikkia hänen muutaman vuoden takaiselta albumiltaan La Saboteuselta (2017) ja sitä seuranneelta Polyhymnialta (2019). Se soitti muun muassa Saudi-Arabian ensimmäiselle naispuoliselle elokuvaohjaajalle Haifaa Al-Mansourille nimeä myöten omistetun sävellyksen ja osansa saivat ymmärtääkseni myös ihmisoikeusaktivistit Rosa Parks ja Ruby Bridges.

Taitavan brittikvartetin täydensivät Martin France (rummut) ja Dave Mannington (basso). Kaunista, kiinnostavaa ja hyvin tehtyä musiikkia.

Eternal Love Quintet. Kuva: Maarit Kytöharju

Päiväsession toisena esiintyneen sopraanosaksofonisti Roberto Ottavianon (s. 1957) Eternal Love Quintet tarjosi päivän viehkoimman yhdistelmän modernia jazzia harmaaohimoisella, mutta huipputaitavalla italialaisella otteella.

Yhtyeen soundia värittää poikkeava eturivi: Ottavianon sopraanon rinnalla soittaa taitavasti klarinettia ja bassoklarinettia – jopa molempia yhtä aikaa – Marco Colonna. Perkussiivinen pianisti Alexander Hawkins, basisti Giovanni Maier ja rumpali Zeno De Rossi ovat elimellinen osa hyvin yhteen hitsautunutta kokoonpanoa.

Hyvin polkevasta, tyylikkäästä mainstreamista yhtye ponkaisi sulavasti harkittuun ja hallittuun vapaaseen muotoon, palasi hyvin jäsennetyn seikkailun jälleen irtonaiseen svengiin ja maisteli lopuksi fellinimäisiä elokuva- ja varieteemaisemia. Monipuolista, sykkivää ja vakuuttavaa.

Magic Spirit Quartet. Kuva: Maarit Kytöharju

Jos naiset ovat Happeningin ohjelmistossa näkyvässä roolissa, voi sanoa myös, että maailmanmusiikki eri muodoissaan vilahtelee festarin jazzin suuressa peitossa vähintäänkin tilkkuina ja fragmentteina.

Iltasession avanneen taitavan Magic Spirit Quartetin ytimessä soi marokkolaisen Majid Bekkasin (s. 1957) käsissä kolmikielinen bassoluuttu guembri, joka yhdessä hänen laulunsa kanssa kuljettaa verevää ja mehukasta jazzfuusiota. Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvää Bekkasia vauhdittivat yhtyeen nimen mukaisella albumilla Magic Spirit Quartetilla (2020) soittaneet skandinaavimuusikot, tanskalainen rumpali Stefan Pasborg (s. 1974), ruotsalainen kosketinsoittaja Jesper Nordenström (s. 1972) sekä ruotsalainen trumpetisti Goran Kajfeš (s. 1970).

Viime mainittu on tehnyt Bekkasin kanssa yhteistyötä pidempään ja hänen trumpettinsa on hyvin suuressa roolissa maagisen kvartetin kokonaissoundissa.

Lakecia Benjamin. Kuva: Maarit Kytöharju

Lauantain iltasession päätti mielenkiintoinen nainen, festivaaliohjelman kanttakin komistava Lakecia Benjamin. New Yorkin Manhattanilla varttunut alttosaksofonisti on tehnyt albumin Pursuance: The Coltranes (2020), jolla hän tulkitsee John Coltranen ja tämän puolison Alice Coltranen musiikkia.

Itsevarmasti käyttäytynyt ja näyttäviin kultaisiin vaatteisiin pukeutunut muusikko otti lavan heti haltuunsa, aluksi hyvin bebop-hardbop-henkisellä menolla, sitten tuoreemmilla kuvioilla. Hänen intensiiviset, sinänsä komeat soolonsa hallitsevat kappaleita, mutta ajoittain tuntui, että muu yhtye (Zaccai Curtis, piano, Lonnie Plaxico, akustinen basso, EJ Strickland, rummut) vain säestää tähteä, eikä aitoa vuoropuhelua muusikoiden välille päässyt syntymään.

Mielenkiintoisesta, komeasta musiikista huolimatta kokonaisuus tuntui jäävän hiukan vajaaksi.

Arto Murtovaara

Perjantain konserteista voit lukea täältä ja täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua