Konserttiarvostelu: Chicagosta tuleva rumpali Makaya McCraven on tämän hetken kuumimpia nykyjazzin nimiä. Hänen musiikillisessa ajattelutavassaan tuntuu olevan jotain uutta.
Instrumentaalinen musiikki, jazz mukaan lukien, on ”suljettu systeemi” siinä mielessä, että sitä on mahdotonta kääntää sanojen täsmälliselle tai edes jotenkuten ymmärrettävälle kielelle. Siksi jazzia (ja myös taidemusiikkia) kutsutaan usein ylimielisesti muusikoiden musiikiksi.
Parhaimmillaan sanoista vapaa musiikki onnistuu kuitenkin välittämään jotain hyvin olennaista siitä, miten tunnemme ja koemme maailman ympärillämme. Lauantaina täyteen ahdetussa Ääniwallissa yleisön hurratessa ja hytkyessä ekstaattisesti tuntui juuri tältä.
Chicagosta tuleva rumpali Makaya McCraven on tämän hetken kuumimpia nykyjazzin nimiä. McCraven ponnahti globaalin jazz-diasporan tietoisuuteen vuonna 2015 debyyttialbumillaan In the Moment. Levy on koostettu, editoitu ja jälkityöstetty lukuisten livesessioiden parhaista paloista. Samaa tekniikkaa McCraven on hyödyntänyt myös muilla levyillään.
Metodi ei ole uusi. Esimerkiksi Miles Davisin Bitches Brew -klassikko luotiin samoilla keinoilla. Uutta ja nykyaikaista on sen sijaan McCravenin yhtyeen soundi, joka ammentaa jazzin ohella hiphopista, funkista, rockista ja elektronisesta – lähes kaikesta mahdollisesta musiikista.
* *
Suvereeni ja varsin karismaattinen yhtye osoitti sen, ettei nykyaikaisen ja jopa futuristisen tyylin luomiseen tarvita uusimpia vimpaimia ja synteettisiä soundeja. Se onnistuu visionääriseltä yhtyeeltä ihan soittamisen keinoin. Uutuus kuuluu soittotyylissä, sovituksissa, rakenteissa ja ennen muuta ennakkoluulottomassa tyylien yhdistelyssä. Sanalla sanoen uudenlaisessa musiikillisessa ajattelutavassa.
Kauas on tultu perinnejatsin swingistä ja kvinttikierroista. McCravenin kappaleet ovat usein riffipohjaisia ja idealtaan pelkistettyjä. Siten niissä on keskimääräistä nykyjazzia enemmän tarttumapintaa. Usein sävellykset pohjautuvat McCravenin rummuttamaan rytmikuvioon, mikä tekee niistä myös erittäin tanssittavia. Musiikin jazzillisuus tulee ilmi erityisesti sooloissa sekä aiheiden taitavassa muuntelussa.
Jazzrumpaliksi McCraven on sangen kovaotteinen. Symmetriset snare-fillit ja jämäkät tom tom -hurlutukset kaihtavat hienostelua ja ovat lihallisuudessaan varsin ”katu-uskottavan” kuuloisia.
McCravenin ”konemainen”, biittejä painottava, soitto kuulostaa silti ehdottoman orgaaniselta. Temmot tihentyvät ja muuntuvat intuitiivisesti, rytmejä varioidaan ja aksentoidaan luovasti improvisoiden. Kappaleiden vapaammissa osissa tribaalirudimentit ja jazzmaiset multirytmit saivat enemmän sijaa.
* *
McCravenin nykyinen kvintetti on huikea kokoonpano. Niin ikään soolourallaan kovassa nosteessa olevan Joel Rossin vibrafonismi oli yhtä aikaa perinnetietoista ja uuttaluotaavaa. Lukuisissa sooloissaan hän suorastaan häikäisi. Myös trumpetisti Marquis Hillin soundi on todella omaperäinen, ja välillä hän soitti jonkinlaisen harmonisoijan läpi hämmästyttävällä tulevaisuussoundilla. Tenorisaksofonisti Irvin Pierce ja basisti Junius Paul hoitivat homman myös hienosti mutta jäivät valovoimaisuudessa väkisinkin tähtitrion taakse.
Konsertti sisälsi kappaleita McCravenin kaikilta äänitteiltä. Jokaisella kappaleella oli oma luonne ja olemus, mikä sai setin tuntumaan yllätyksiä täynnä olevalta matkalta, josta ei kontrasteja ja jännitteitä puuttunut.
Avausnumerona kuultiin uusi kappale tekeillä olevalta In These Times -albumilta, mikä enteili astetta melodisempaa ja tunteikkaampaa linjaa artistin repertuaarissa. Atlantic Black päästi koko yhtyeen energian valloilleen ja tarjosi silkkaa musiikillista spirituaalisuutta ja euforiaa.
Rapin kummisetä Gil Scott-Heron vieraili paikan päällä sample-välitteisesti soul-henkisessä numerossa, johon Junius Paul latasi lisää emootiota vielä syvällä baritoniäänellään. On the Moment -albumin simppeli mutta hypnoottinen Lonely päätti setin riehakkaissa tunnelmissa. Yleisö ei kuitenkaan tähän tyytynyt vaan kannusti bändin vielä yhteen lisänumeroon.
Sami Nissinen
VIDEO: Makaya McCraven elokuun 2019 Flow Festivalilla Helsingin Suvilahdessa.
