Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Seppo Kantonen Trio kierrätti 14 keikan turneellaan 40 uunituoreen sävellyksen salkkua, josta syntyy maaliskuussa uusi albumi kööpenhaminalaisessa studiossa. Iso osa häikäisevän tuoreesta ja komeasta materiaalista kantaa vain tunnusnumeroa.
Seppo Kantonen Trio Tampereen G Livelabissa 14.2.2024. Seppo Kantonen, piano, Antti Lötjönen, kontrabasso, Markku Ounaskari, rummut.
Seppo Kantonen Trion maaliskuussa äänitettävä albumi on sikäli harvinainen, että se tulee olemaan ensimmäinen Kantosen nimeä kantavan yhtyeen tuotos. Toki se on jo kolmas klassisella pianotriolla. Klang -levyllä (Impala, 1999) rinnalla soittivat Uffe Krokfors sekä Markku Ounaskari ja Tokka-levyllä (Texicalli, 2009) Ville Herrala sekä Mikko Hassinen. Kantosen omissa nimissä ovat syntyneet myös Phases (Beta, 1989) yhdessä edesmenneen pianotaiturin Jarmo Savolaisen kanssa sekä orkesterilaulusarja Selja (Alba, 2021) Sirkka Seljan runoihin.
Kuulin Seppo Kantosta (s. 1963) ensimmäisen kerran livenä marraskuussa 1986 Raahen Kauppaklubilla. Suomen Jazzliitto oli palkinnut nuoren, taitavan pianistin arvostetulla Yrjö-palkinnolla edellisenä vuonna. Yhtyeestä ja sen musiikista en muista mitään, mutta maaliskuussa 1991 kuulin häntä amerikkalaishuilisti James Newtonin ja Pekkis Sarmannon rinnalla; rohkean omaperäisestä improvisoinnista jäi vahva mielikuva.
Kantonen tunnetaan valtaisan monipuolisesta urastaan. Levytyksiä on plakkarissa parisataa: 2020-luvulta on peräti kuusi levytystä, joista kaikkiaan neljä UMO:n riveissä. Muutaman viime vuoden ajan hän keskittynyt myös säveltämiseen – tuoreimman konsertin perusteella meidän kaikkien onneksi.
* *
Tampere oli Suomen Jazzliiton ja Vapaat Äänet -yhteiskiertueen 13. pysäkki. Rundi päättyi seuraavana iltana Kantosen synnyinseuduille Saarijärvelle. Kiertueen tuottaja Charles Gil kertoi noin 40 sävellyksestä, joista parikymmentä valikoitui kunkin konsertin materiaaliksi. Viime vuoden alusta lähtien Kantosen sävellyksiä treenannut kokenut trio esiintyi ensimmäisen kerran Kantosen 60-vuotiskonsertissa joulukuussa.
Kantonen itse kertoi niistä valtaosan olevan ”kehotuksia”, lempeitä, hyvän tekemiseen kannustavia – ruotsiksi uppmaningar, koska se ei kuulosta ihan niin käskevältä kuin suomeksi. Setin avauskappaleen numeroa Kantonen ei itsekään muistanut, toinen oli numero 17 ja kolmas 24.
”Se onkin hyvä kehotus,” Kantonen kehaisi.
Kantonen oli oikeassa, Monk-henkisin kääntein avautuva, säkenöivä numero 24 oli ensimmäisen setin uhkeimpia ja parhaita kokonaisuuksia. Maestro on ennakkoon kertonut löytäneensä mieleisensä sekoituksen konsonansseista ja dissonansseista (riitasoinnuista); numero 27:ssä esimerkiksi impressionistinen tunnelma kiihtyy nopeammassa tempossa melko vapaaseen, perkussiivisesti nykivään, imevään draiviin.
Toisesta setistä löytyivät ainoat muutenkin kuin numeroilla nimetyt kappaleet, Spring Unquailed sekä hupaisasti Square Root of I eli ”Minän neliöjuuri”, jonka hieno, nykivä svengi sytkyttelee monkmaisen epäkeskosti ja vastustamattomasti. Yksi illan ehdottomista kohokohdista.
Seppo Kantosen kieli on heleä, jäisen kirkas, tarkka, mutta ei kova, vaan lempeän optimistinen ja sävelkynän jälki vaikuttavan omaleimainen ja tuore. Antti Lötjönen ja Markku Ounaskari rakentavat kokonaisuutta valtavan kokemuksensa tuomalla taidolla ja tarkkuudella.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
