Pyhän Marian kirkossa esiintyivät Héloïse Bernard ja The Linarol Consort of Viols (Alison Kinder, Claire Horácek, Timothy Lin ja David Hatcher). Kuva: Markku Uusitalo
KONSERTTI | Vanhan musiikin festivaali Sastamala Gregoriana toi Vanhakylä gårdiin klarinettiklassikoita ja Sastamalan Pyhän Marian kirkkoon varhaisrenessanssin tunnelmia.
Sastamala Gregorianan konsertit 14.7.2023 Vanhakylä gårdissa ja Sastamalan Pyhän Marian kirkossa.
Pieteetillä entisöity Vanhakylä gårdin kartanomiljöö osoittautui hienoksi paikaksi esittää tarkoin harkittua musiikkia. Salin avoimista ovista avautui upea näkymä terassille, puolipilvisen taivaan alla viheriöiville ruohokentille, hedelmätarhaan, puistoon, lammelle ja pylväshaapakujalle.
Sisällä salissa soi 1700- ja 1800-lukujen vaihteen musiikki, jota soitti aikalaissoittimin Trio Origo (Jerry Jantunen, fortepiano, Asko Heiskanen, klarinetti ja Jussi Seppänen, sello) täydennettynä Pisku Ristiluoman alttoviululla. Ei mitään vaikeutta kuvitella itsensä menneisyyteen, wieniläisten musiikinystävien salonkiin. Olo oli melkein kuin kutsutulla.
Konsertin otsikointi Klarinettiklassikot poimi ohjelmistoon varhaista musiikkia, jossa oli mukana uusi julkiseen konserttielämään pyrkivä soitin. Asko Heiskasen klarinetti on rakennettu noin vuodelta 1800 peräisin olevan soittimen mukaan. Soittimesta puuttuu suuri määrä nykyklarinetin soittoa helpottavia vipstaakeja, mikä tuottaa haasteita sormituksiin. Myös kielilehdykkä on ohuempi ja soittimesta saatava ääni on pienempi. Mutta minkä soitin häviää muhkeudessa ja kantavuudessa, sen se voittaa eri rekistereiden äänenvärissä.
Böömiläisen Adalbert Gyrowetzin (1763–1850) Triossa op. 43 klarinetille, sellolle ja fortepianolle oli paljon teemoja ja lurituksia, joita heiteltiin soittimelta toiselle. Paikoin tuntui, että muusikot yrittivät ottaa jopa liian paljon irti ”vanhoista” soittimistaan. Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) Kegelstatt Triossa sello vaihtui alttoviuluun. Asko Heiskasen ja Pisku Ristiluoman soitto oli kuin paritanssia, kaunista katseltavaa ja soinnillisesti yhteen sulautuvaa. Molempien soitinten nuottikuvaan Mozart oli saanut ujutettua lämpöä, nöyryyttä ja leikittelyä.
Väliajan nektarien jälkeen päästiin melkeinpä jousikvarteton makuun. Weimarissa vaikuttaneen musiikinystävän, herttuatar Anna Amalia von Brunswick-Wolfenbüttelin (1739–1807) Divertimento kokosi estradille kaikki neljä soittajaa poikkeuksellisesti vain kaksi osaa sisältäneen teoksen esitykseen. Divertimento oli erinomainen lämppäri Beethovenin (1770–1827) Gassenhauer-triolle. Sellon suloinen aloitus, teeman heitto klarinetille – ja fortepiano kuin työmuurahainen palvelee kuningattaria.
Vanhakylän kartanon salissa musisoivat Jerry Jantunen fortepiano, Asko Heiskanen klarinetti ja Jussi Seppänen sello. Kuva: Markku Uusitalo
* *
Jos Vanhakylän konsertissa oltiin mentaalisesti ja fyysisesti lähellä kuultua musiikkia, niin Pyhän Marian kirkon iltakonserttia voisi kuvata sanoilla läpitunkeva etäisyys. Varhaisrenessanssin maailma ja estetiikka 1400-luvulla on nykyajan ihmiselle melkein käsittämätöntä. Se on hiljaista ja monotonista, mutta samanaikaisesti vertauskuvallista ja monisävyistä. Tuon ajan inhimillisten tunteiden lukemiseen ei tahdo moderni mielemme yltää.
Kun The Linarol Consortin viola da gambat ovat hyrisseet burgundilaisia tanssejaan, esiin astuu Héloïse Bernard, jonka jo ensimmäinen laulu iskee kuin tikari läpi sydämen. Tässä taikapiirissä olet, etkä siitä pääse irti ennen kuin viimeiset sävelet maalattiaisessa keskiaikaisessa kirkossa on esitetty.
Epitaph for A Green Lover -konsertin laulut kertovat löyhästi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijan tyttären, Margareeta Itävaltalaisen, elämästä. Margareeta oli vankkumaton musiikin ja kuvataiteiden suojelija, jolla oli omassa hovissaan palkattuna useita muusikoita. Hänen kirjastonsa oli yksi Euroopan suurimmista henkilökohtaisista kokoelmista. Illan soitinkappaleet oli poimittu kokoelman käsikirjoituksista.
Pyhän Marian kirkko on jo sinänsä elämys. Minulle vierailu kirkossa oli ensimmäinen. Puinen tynnyrikatto, paksut kiviseinät, kuin menneisyyden sinetti olisi painettu päälle. Akustiikasta ei tarvinne puhuakaan. Toista sellaista ei liene Suomessa. Jo sen takia kannattaa suunnata askeleensa Rautaveden äärelle Sastamalan Karkkuun.
Marja Mustakallio
Sastamala Gregorianassa vielä su 16.7. klo 15 Villa Royal. Klassinen huviretki. Gaia-kvartetti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
John Scofield perkasi Amerikan laulukirjaa intiimillä keikallaan Tampereen G Livelabissa
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofieldin pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.
Merkityksellistä melskettä – Tampere Filharmonian konsertissa kuultiin Osmo Tapio Räihälän kantaesitys
KONSERTTI | Räihälän Harmattan-teoksen lisäksi Tampere-talon konsertissa kuultiin Šostakovitšin viides sinfonia ja Hindemithin viulukonsertto.
