Olen valmis huutamaan: ”Tätä lisää! Tahdon koko Jenufa-oopperan!” – Karita Mattila ja Prahan oopperan orkesteri Olavinlinnassa

Karita Mattila. Kuva: Jussi Silvennoinen

Prahan oopperan orkesteri ja solistit sekä Karita Mattila. Dvořák, Smetana, Janáček. Olavinlinnassa Savonlinnan Oopperajuhlilla 31.7.2024.

Bedřich Smetana syntyi vuonna 1824 Litomyšlissä Tshekissä. Siispä nyt juhlitaan tsekkiläisen musiikin 200-vuotista taivalta.

Ja siksi Savonlinnan Oopperajuhlien tšekkivieraat ovat ilahduttaneet yleisöä Smetanan Myydyllä morsiamella ja heinäkuun päätteeksi ooppera-aarioita sisältävällä konsertilla.

Aariat Dvořákin Armidasta ja Rusalkasta, osat Smetanan Tájemstvísta (”Salaisuuden” alkusoitto ja Kalinan aaria) sekä Jenufan kokonainen näytös kaikuivat linnan muureille ja lähes täpötäydelle katsomolle.

Pieni tyttö sisässäni kuitenkin vähän närkästyi ohjelmistovalinnasta, joka kaiken kaikkiaan oli paikkausta Katja Kabanová -oopperan peruunnuttua.

* *

Kapellimestari Robert Jindrá oli tehnyt valinnat asiantuntemuksellaan ja halustaan esitellä suomalaisyleisölle vähän tuntemattomampia teoksia, kuten Dvořákin varhaisvaiheen Armidaa tai Smetanan Salaisuutta.

Mutta silti olisin halunnut pätkän Ma Vlast -sarjan Vltavan kuohuja (Moldau) tai päätösosan Dvořákin sellokonsertosta.

* *

Mutta kun Jenufan surullinen kohtalo sinetöitiin konsertin päätöksenä, olen valmis huutamaan: ”Tätä lisää! Tahdon koko oopperan!”

Konserttia mainostettiin Karita Mattilan ja Prahan oopperaorkesterin konserttina, hiukan tšekkiläissolisteja kätkien.

Mutta kyllähän Karita Mattila Jenufan äitipuolen Kostelničkan roolissa oli illan tähti. Hän on aiemmin esittänyt Jenufan nimiroolia muiden muassa Kansallisoopperassa kymmenisen vuotta sitten.

Kostelnička, Jenufan äitipuoli, vahtii aikansa tapoihin kuuluen kynsin hampain tämän siveellisyyttä. Jenufan kohtaloksi koituu Števa, hulttio, johon hän rakastuu ja jolle hän tulee raskaaksi.

Jenufan kasvoihin taas jättää päihtyneenä ja pikaistuksissaan ikuisen ruhjeen ja särön maalaismies Laca, Jenufaan myös vetoa tuntien.

Tarina on läpeensä traaginen, kuin – niin, Minna Canthin Anna Liisa.

Siinä lapsenmurhaan ajautuu itse nuori morsian.

* *

Oi aikoja.

Tänä päivänä saamme ainakin huokaista helpotuksesta siitä, ettei lisääntymisbiologia enää ole päällimmäinen sosiaalisen kontrollin kohde.

Mattilan näyttelijäntaito yhdistyneenä laulajankarismaan tuotti sellaisen puhurin linnaan, että katoksen alle erehtynyt pääskynenkin pakeni.

Tuntuu, ettei Oopperajuhlilla ollut tähän mennessä näin koskettavaa hetkeä koettukaan.

Konserttiversiossa sanoma satoi suoraan katsojalle ilman lavastuksen ja muun hyörinnän silmänlumetta.

Kunniassaan ja uskossaan yltiöpuritaaninen äitipuoli, hämmentynyt, sairas tytär, puoliväkisin paikalla piipahtava syyllinen ja epävarma ja epäsopiva sulhasehdokas yhdessä loivat ensemblen, josta ahdistus huusi.

Karita Mattilan, Pavel Černochin, Alex Brisceinin, Alžbĕta Poláčkován ja Zdenek Plechin sekä Svatopluk Plukin äänet kaikuivat linnan muureille. Prahan oopperan orkesteria johti Robert Jindra. Kuva: Jussi Silvennoinen

* *

Sopraano Alžbĕta Poláčková nimiroolissa onnistuu välittämään kahden kiven väliin jääneen tuskan.

Pavel Černochin kiinteä baritoni löytää Lacan roolissa hölmistyneen vaihteen ja tenori Alex Briscein viilettää jättäjä-Števana omia polkujaan.

Erinomaisia laulajia kaikki, mutta ilman Karita Mattilan kaltaista lumitykkiä ilta olisi jäänyt lehmän henkäykseksi.

Tömistimme, taputimme ja nousimme seisomaan – vanhaan malliin.

Juhlat päättyvät sunnuntaina.

Vielä on jäljellä Norrlannin oopperan Adriana Mater, Kaija Saariahon kenties kiinnostavin ooppera sodan uhreista, kostonkierteestä ja armahduksesta.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua