Henk Hofstede. Kuva: Tommi Liljedahl
KONSERTTI | Tulipalon koetteleman Nitsin ja suomalaisyleisön molemminpuolisen rakkauden siemenet kylvettiin 40 vuotta sitten, kun hollantilaisyhtye nousi Helsingissä Tavastian ja Tampereella Yo-talon lavalle.
”Bändin kanssa varttuneessa Nits-yleisössä on jotain samaa nukkavierua sydämellisyyttä kuin yhtyeessäkin.”
Nits Tampereen G Livelabissa 1.9.2022.
Veikkaanpa, ettei kovin moni käsi nousisi, jos Henk Hofstede kysyisi, kuka on ensimmäistä kertaa Nits-keikalla. Hollantilaisella taiderock-yhtyeellä on kuulijoihinsa sellainen vaikutus, että bändin kertaalleen nähtyään tietää, mitä pitää tehdä, kun se rantautuu lähitienoolle.
Nitsin ja suomalaisyleisön molemminpuolisen rakkauden siemenet kylvettiin 40 vuotta sitten, kun bändi nousi Helsingissä Tavastian ja Tampereella Yo-talon lavalle. Siitä alkaen koukkaus pohjoiseen on ollut odotettu osa joka kiertuetta, vaikka muuten bändin ydinreviiriksi on vakiintunut Keski-Eurooppa.
Nits tiivistyi 2000-luvun alussa trioksi. Kahden vuoden päästä 50-vuotisjuhlia viettävän bändin ytimen ovat alusta alkaen muodostaneet laulaja-kitaristi Henk Hofstede ja rumpali Rob Kloet. Robert Jan Stips siirtyi tuottajan jakkaralta koskettimien taakse 40 vuotta sitten. Sitä ennen mies soitti Radar love -hitistä tunnetussa Golden Earringissa.
Kun käytettävissä on rajallinen määrä instrumentteja, niistä on otettava kaikki irti. Nitsin kohdalla se ei tarkoita määrää ja voimaa. Sympaattinen keulahahmo Hofstede ei yritä esittää mestarilaulajaa tai kitaravirtuoosia, vaan vangitsee välittömyydellään. Koskettimien takana velmuileva Stips on yhden miehen orkesteri, joka hoitelee kaiken vähäeleisesti, vaivattomasti ja vasemmalla kädellä.
Kloetia ei ole suotta nostettu rumpukorokkeelle. Majesteetillinen hahmo on olennainen osa Nitsin ilmaisuvoimaa ja väriä. Lyömäsoitintaiteilija kaivaa taskuistaan monenlaisia kilkuttimia ja osoittaa, että rumpujen äärellä voi tehdä muutakin kuin takoa.
Nits perustettiin vuonna 1974. Kuva: Tommi Liljedahl
Tulipalo nieli historian, muttei bändiä
Nits ei ole mikään poikabändi, sillä sen kuopus Rob Kloet täytti kesäkuussa 70 vuotta. Harmaahapsisissa herrasmiehissä on jotain samanlaista älykästä karismaa kuin Leonard Cohenissa, jonka vaikutteet kuuluvat myös bändin klassikoissa.
Torstaina Tampereen G Livelabissa ei kuitenkaan kuultu best of -kokoelmaa, sillä kyseessä on koronan vuoksi monta kertaa siirretty Knot-kiertue. Kolmen vuoden takainen albumi tuntui Nits-asteikolla kylmältä ja kolkolta, mutta livenä sen kappaleet heräävät henkiin, kun Hofstede avaa ovet niiden maailmaan. Knotin lisäksi Nits poimi maistiaisia myös syksyllä julkaistavalta noin kolmanneltakymmenenneltä albumiltaan. Niiden perusteella bändi on innostunut uusista leluista ja tehnyt varovaisia kokeiluja konemusiikin ja jazzin suuntaan.
Uudistumisen taustalla on traaginen tapaus. Bändit treenikämppä, studio ja tukikohta paloi toukokuussa maan tasalle. Tulipalossa tuhoutuivat soittimet, nauhat, fanikamat ja koko bändin historia.
Uskolliset fanit keräsivät rahaa uusiin soittimiin ja pitivät bändin tiellä. Hofstede kiitteli lahjoittajia siitä, ettei Nits muuttunut a cappella -yhtyeeksi.
– Keikan jälkeen voimme jäädä juttelemaan, sillä mitään myytävää ei enää ole.
Robert Jan Stips (vasemmalla), Henk Hofstede ja Rob Kloet. Kuva: Tommi Liljedahl
Itseään isompi trio
Tamperelaisia hemmoteltiin poikkeuksellisen intiimeillä Nits-keikoilla. Helsingissä ja Turussa bändi esiintyi konserttitaloissa, Tampereella Nits nousi torstai-illan aikana kahdesti G Livelabin lavalle.
Aikataulu asetti rajansa alkuillan loppuunmyydylle keikalle. Jälkimmäisessä vedossa jäi jokunen paikka vapaaksi, mutta kuulijoille tarjoiltiin vartin verran kiireettömämpi ilta.
Nits -keikkojen ohittamattomia kohokohtia ovat Adieu Sweet Bahnhof, Nescio, Home Before Dark, Sketches of Spain, In the Dutch Mountains, Cars & Cars ja J.O.S. Days 1980- ja 90-lukujen kultakaudelta. Tuore tuotanto ja uutta väriä saaneet klassikot alleviivaavat sitä, ettei Nits ei ole vaipumassa itseään coveroivaksi nostalgiabändiksi.
Yhtyeen juuret ovat vahvasti 1960-luvulla, jolloin Bob Dylan ja John Lennon opettivat, miten kitaran kanssa välitetään tarinoita ja tunteita. Nitsin taika syntyy minimalistisesta teatraalisuudesta ja kabaree-tunnelmista. Välillä hissuttelu kasvaa vyörytykseksi ja muistuttaa, että trio on soundiltaankin itseään isompi.
Bändin kanssa varttuneessa Nits-yleisössä on jotain samaa nukkavierua sydämellisyyttä kuin yhtyeessäkin. Keikan päätteeksi pöytiin levitettiin kellastuneet leikekirjat ja valokuva-albumit. Tällaisissa kohtaamisissa on jotain vastustamatonta iloa ja intoa.
Hienoa, että papoille järjestetään tällaisia tilaisuuksia.
Tommi Liljedahl
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirjoittajan paratiisi – Miten ympäristö mahdollistaa luovaa ajattelua ja tekstin syntymistä?
KIRJOITTAMINEN | Edistävätkö uusi, mieluinen ympäristö ja kulttuuri kirjoittajan luovuutta ja onnistumista, kysyy Saana Saarinen esseessään.
Kevät 2026, kotimainen ja käännetty tietokirjallisuus – ainakin nämä 375 teosta julkaistaan
KIRJALLISUUS | Alkuvuoden tietokirjojen aiheita ovat muun muassa A. W. Yrjänä, broilerit, Riikka Purra, palomiehet, Riitta Nelimarkka, olympiasankarit, Radiopuhelimet ja käännöshitit.
Sananen ilmastosta ja ilmastopolitiikasta neljännesvuosisadan vaihtuessa
KOLUMNI | Pekka Henttonen pohtii kolumnissaan ilmastopolitiikkaa ja taloudellista kasvua.
Veera Tapanaisen MAMI käsittelee vanhemmuutta, taiteilijuutta, suorituskeskeisyyttä – ja tietenkin muumioita
TEATTERI | Klovnisooloaan valmisteleva Veera Tapanainen ei muista ihan tarkkaan, mistä muumiot hänen mieleensä tulivat, mutta vauvavuonna hän alkoi tuntea niihin yhteyttä.