Keikka-arvostelu: Odotettu suomisoulin uusi tuleminen nousi Tampereen Telakalla Jari Raasteen leveille hartioille. Nimen takana on Talmud Beach -yhtyeen Petri Alanko. Lämmittelynä kuultiin Seksihulluja ruotsiksi.
Kobra-klubi #3: Jari Raaste ja Jukka Och Mikko Tampereen Telakalla 8.2.2020.
Kotimaisten indie-muusikoiden kerman muodostaman Jari Raaste -yhtyeen mansesoul-herutus Tampereen Telakalla oli itselleni yksi alkuvuoden odotetuimpia keikkoja. Etenkin Fonal Recordsin viime vuonna julkaisema Ilmalaiva-single oli nostanut odotukset pilviin. DJ-kaksikko Kobran käsien kolmas Kobra-klubi tarjoili illan pääesiintyjän lisäksi teemaan sopivaa levymusiikkia sekä montypythonmaisesti ilmaistuna jotain aivan muuta.
Siitä muusta vastasi Jukka Nousiaisen ja Mikko Siltasen muodostama Jukka och Mikko -duo, jonka anti oli ohjelmoitujen taustojen päälle esitettyä laulelmaa, jossa herrat käänsivät punk-yhtye Seksihullujen kappaleita ruotsiksi. Vvastaavanlainen hupailu kääntyy helposti ja nopeasti vanhaksi ja kuluneeksi vitsiksi, mutta monissa liemissä keitetty Räjäyttäjät-kaksikko sai homman kantamaan ennen muuta kyvyllään sovittaa kappaleita vaihteleviin asuihin.
Kalevi Suopursun esittelypuheen mukaisesti ”nu ska vi ha en show”. Also sprach Zarathustran sävelten tahtiin sisään marssinut kaksikko oli vetänyt teeman mukaisesti Ruotsi-paidat päälle. Laulunsanat tulkittiin kansioista. Siltasen liikkeelle napsauttamat taustat vaihtelivat synkästä diskosta reggaen kautta kevytsouliin.
Keikan käynnistänyt Runk Show aloitti hilpeästi. Meininki ei ehkä ollut niinkään musiikillisesti uutta luovaa kuin enemmänkin läppä. Se kuitenkin kelpasi hyvin Telakan asianharrastajille, joita varten salin etuosan pöydätkin oli raivattu. Toki ne oli oletettavasti poistettu enemmän Jari Raasteen keikan tanssijalkoja ajatellen.
Jukka Nousiainen och Mikko Siltanen sjunger.
”Nu ska vi spela några rock-musik”, Siltanen sanoi. Ja siihen kaksikko esitti pientä poskivalssia poikain kesken. Ölvin-laulun taustana kuultiin groovaavaa kevytsoulia, kun taas Sprit Melon tummaili gootisti synkällä diskolla. Kantristi lap steelillä keinuva Kondom kungen oli hauskan raukea pala. Äggman är skit juoksi rutisevalla teknolla, kunnes katkesi kesken. Ja ei muuta kuin alusta.
Lantis Casinossa soi laserruiskiva takaa-ajodisko. Ohjelmoitu soolo biisin keskellä oli hieno!
Jukka och Mikko oli kerrasta poikki -tyyppinen hupailu, jolle tuskin kannattaa rakentaa isompia kiertueita. Illan ohjelmistossa se toimi kuitenkin hyvin eikä väsähtänyt kesken monipuolisuutensa ansiosta.
* *
Jos joskus päättäisin mennä naimisiin, voisi Jukka och Mikko soittaa polttareissa. Mutta Jari Raasteen ottaisin hääbändiksi.
Talmud Beachistä ja Jukka Nousiaisen Kumppanit-yhtyeestä tutun Petri Alangon alter ego Jari Raaste syntyi vastaamaan suomisoulin tyhjiöön. Viime vuonna julkaistu Ilmalaiva-single oli yksi aikansa parhaita uusia kotimaisia kappaleita ja sen soundimaailma viipyilevässä raukeudessaan ihana. Lisäarvoa touhuun toi taustalla soiva big band -tyyppinen liveorkesteri.
Telakan lauantai-illassa kitarasta ja laulusta vastanneen Alangon taustalla oli seitsemän soittajaa. Tämäkään joukko ei vielä pidä sisällään joskus mukana olleita tai edes nykyiseen kokoonpanoon kuuluvia soittajia. Ninni Luhtasaari ja Jenni Kinnunen olivat tänään Alangon mukaan poissa.
Koskettimia ja efektejä pyöritellyt Kalevi Suopursu ja bassoa näpytellyt Mikko Siltanen saivat rinnalleen rumpuja soittaneen Sebastian Krühnin että äänilaatikkoa hakanneen Sami Keinäsen. Taustalauluissa kuultiin Minna Sihvosta, Sini Mäenpäätä ja Mari Helmistä.
Glitterpartainen Alanko avasi bändeineen pelin Ilmalaiva-sinkun b-puolen hienolla Candy Dandyllä, joka itse asiassa toimi livenä tallennetta paremmin. Ehkäpä se on purkitetussa muodossaan hiukan liian riisuttu ja jopa muovinen, sillä Telakalla se soi isosti ja juurevasti.
Livenä Jari Raaste on raukean sielukasta soittoa, jossa soul ja täyteläinen bändisoittosoundi on avain. Telakan keikka todisti, että yhtye voisi jo nyt helposti levyttää yhden uuden vuosikymmenen parhaista levyistä. Ainakin mikäli livenä kuullun soundin saa elämään levymuodossa.
Rommia ja kermavaahtoa -kappaleessa Raasteen laulu taipui tarvittaessa lähes falsettiin. Uneliaan surumielisestä alusta rytmikkäästi ruoskivaan svengiin ja reippaaseen kuorolauluun yltyvä teos todisti, että jos oli areena ahdas bändille, niin sitä oli tanssilattiakin mukaan innostuneelle yleisölle.
Sebastian Krühn ja Mikko Siltanen rakentavat rytmiä Jari Raasteelle.
Alangon mukaan vielä keskeneräinen Kaadun linnan juhlissa ei kuulostanut ensiesityksessään siltä, että sitä tarvitsisi enempää treenata, sen verran hyvin pohdiskeleva laulu stemmoineen kohtasi munakkaan svengin ja täyteläisen soundin.
Voiko tuolla soittajaosaamisella mikään mennäkään pieleen? Siinä missä Jukka och Mikko on läppä, josta taitavat muusikot tekevät kestävän ja uskottavan, on Jari Raaste soulin äärellä ja juurilla enemmän tosissaan, mutta silti ilman turhaa kurttuotsaisuutta. Sovitukset ovat upeita!
Jolly Jumpersin Burning Land taipui Raasteen versiona muotoon Maailma palaa, mutta oli myös Telakalla keinuvan vakava kantrisoul-kaunokainen. Koneisesti sykkivä Salaiseen huoneeseen huohotti koleasti mutta tunteella. Laitetaan tunteet laatikkoon heleili hymyillen.
Niskakarvat nousivat pystyyn jo Ilmalaivan kosketinkuviosta. Edelleen yhtyeen suurin hitti soi Telakalla odotetun upeasti. Hikisesti shuffle-nytkyttävä Joulu on taas palasi puolitoista kuukautta ajassa taaksepäin, jolloin kattilat olivat täynnä puuroo… Alangon raukeasti tilutteleva kitarasoolo oli mainio!
”Nyt jengi joraa kymmenen minuuttia!”, vaati Kalevi Suopursu koskettimiensa takaa ja kyllähän teknisesti nytkyttävä funk-pala Fresh antoi ”sä tiedät kyllä mitä mä tarkoitan” -mantroineen sellaiseen eväät. Biisi oli aika Miami Vicea!
Illan viimeisenä kappaleena kuultu power-balladi Laita kanava kii sykki 1980-lukuista kimallusta kuin Princellä konsanaan. Encoreja ei kuultu, mutta vatsa oli kieltämättä jo kylläinen. Suomisoul elää ja hengittää!
Ilkka Valpasvuo, teksti ja kuvat
