The Hops. Kuvat: Simo Pukkinen
REPORTAASI | Urjalan Nuutajärvessä kuudennen kerran järjestetty monitaiteellinen festivaali tarjosi tuttuun tapaan musiikkia, työpajoja, elokuvia, installaatioita, performansseja ja jos jonkinlaisia aktiviteetteja.
Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali, Nuutajärvi, Urjala 16.–18.7.2021
Kuudetta kertaa järjestetty Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali kirvoitti Nuutajärvelle saapuneet kulttuurinnälkäiset suoranaiseen hymyilyputkeen. Festivaaliperjantain aikana loppuunmyydyksi julistettuun vaihtoehtotaidetapahtumaan oli saapunut porttien avautuessa sankka joukko toinen toistaan upeammin sonnustautuneita henkilöitä.
Pitkän tapahtumasulkeutuneisuuden tauotessa jälleennäkemisten riemu näyttäytyi silmiinpistävänä vallitsevana teemana, ja ilmassa tuoksui tyyneys, jota on vaikeaa sanoin kuvailla. Juhlaväen päästessä alueelle sisään kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että tapahtumaa oli rakennettu antaumuksella. Alue näytti ja tuntui kerrassaan upealta!
Kuva: Simo Pukkinen
”Mitäksiin” liittyy vahva yleisöä osallistava ulottuvuus, ja artistien sekä festarivieraiden eroja pyritään tietoisesti madaltamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä näyttäytyi takavuosina keskeisellä paikalla toimineen keikkalavan muuttuminen tänä vuonna maltillisen volumen open stageksi, jossa saattoi viikonlopun aikana todistaa toinen toistaan mielenkiintoisempia esityksiä.
Mitäkset eivät ole vain musiikkia, vaan nimenomaan monitaidetta, mikä ei tapahtuman tiimellyksessä jää epäselväksi. Työpajoja, elokuvia, installaatioita, performansseja ja aktiviteetteja on jos jonkinlaisia. Virallisen ohjelman lisäksi kävijät järjestävät alueella vapaasti omaakin ohjelmaansa, josta tiedottaminen tapahtuu omatoimisesti fyysisellä ilmoitustaululla sisääntuloportin vieressä.
Se, että Mitäkset ei ole vain musafestari, näyttäytyy niin ikään artistikattauksessa, joka painottuu uusiin, suurelle yleisölle pitkälti tuntemattomiin nimiin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö musiikki olisi tapahtumassa äärimmäisen tärkeää, päinvastoin. Musiikin osalta tapahtuman line up vaikuttaa hyvin tarkkaan harkitulta. Vuosi toisensa jälkeen Mitäs-keikkakokemuksiin on kuultu liitettävän erityisen hyvien livebändien edesottamuksia. Tämä aspekti korostui tänä vuonna, sillä paikalle saapuneet vaikuttivat mykistyneen onnellisilta erityisesti livemusiikin todistamisesta, monien osalta (liian) pitkän hiljaisen ajanjakson jälkeen.
* *
Perjantain musaohjelman korkkasi lempeällä jazzillaan taitava Look Mom, jonka esitystä seurasi piakkoin kesäillassa klassikko Yakuzi Pato. Kumpaakin keikkaa päästiin todistamaan uudella Beach Please -venuella, maltillisen kokoisella lavalla, joka oli rakennettu ihailtavaan tyyliin lammen rantaan. Turkulaisyhtyeet loivat upean startin tapahtumalle ja loivat välittömän moodin yleisöön mainiosti soljuvalla instrumentaalimusiikillaan.
Muun muassa Veronan alkuillan keikan venue oli puolestaan Sirkus, eli valtava sirkusteltta, jonka pimenevän yön kattoon nousseesta tunnelmasta vastasi erinomaisessa vireessä oleva Radio Supernova. Kone-alueelle viimeistään The Mesin keikan jälkeen siirtynyt juhlakansa tamppasi onnellisena aamunkoittoon väsymättömän rytmin tahdissa.
Look Mom. Kuva: Simo Pukkinen
* *
Lauantai starttasi rauhakseltaan mutta yltyi täyteen lataukseensa viimeistään alkuiltapäivällä Sirkuksessa todistetun Fernet Undergroundin keikan myötä. Yleinen volumetaso alkoi kohota Mitäs-alueena toimineen peltokaistaleen yllä, eikä hymyilevien ihmisten vastaantulo missään kohden näyttänyt ehtyvän.
Tunnelma nousi kattoon, kun Beach Please -lavalla esiintynyt reggae-kokoonpano Imatra Riddim iski takapotkunsa ilmoille ihailtavalla tavalla. Hertsi putos kyydistä puolestaan tarjoili illan keikallaan sankkajoukkoiselle yleisölle Sirkuksessa vakuuttavaa punk-kaahausta ja esitti uunituoreen kappaleensa, jonka se kertoi tehneensä kunnianosoituksena Mitäs-festivaalille.
Omien sanojensa mukaan ensimmäisen keikkansa illan hämärtäessä aloittanut Malla esiintyi kerrassaan häikäisevästi. Keikan alkurytmien soljuessa ilmoille puolilta öin oli yleisölle selvää, että esitys olisi hyvin latautunut ja koskettava. Sitä se olikin, ja myös artisti vaikutti silminnähden onnelliselta Mitäs-kokemuksestaan. Orgaanisen musiikin osalta lauantain päätti Kissa, jota ei syyttä suotta viime aikoina ole noteerattu alan medioissa. Kerrassaan upea kiinnitys (tämäkin), jonka keikka toimi ajankohtaansa ajatellen ihailtavan hyvin.
Kissa. Kuva: Simo Pukkinen
* *
Sunnuntaina alueohjelman sekä muutaman artistin voimin jatkunut festivaali sai jatkua edelleen aurinkoisen sään merkeissä. Juhlakansa heräsi varhain uuteen päivään ja löysi tiensä leirintäalueen puolelta jälleen festivaalialueen uomaan. Monen mielestä sunnuntai kului aivan liian nopeasti, eikä vielä olisi malttanut lähteä mihinkään.
Pambikallion iltapäiväkeikka osuvasti lammen rannassa päätti Mitäs-festivaalin tunnelmallisuutta huokuen.
FRAM. Kuva: Simo Pukkinen
Mitäksillä kuuli useampaan otteeseen keskusteltavan, kuinka nykyään musiikissa genreraja-aitojen yli on helppoa kulkea tyylistä toiseen. Näkyy, että nuorten parissa noussut yksittäisten kappaleiden lisääntynyt kuunteleminen genrerajoista välittämättä on osaltaan madaltanut myös vanhempien ikäpolvien kynnystä hyväksyä musiikin eri tyylejä.
On väitteessä perää tai ei, Mitäksillä genrerajoja ei ainakaan ole haluttu luoda; keikalta ja tyylistä toiseen siirrytään sulassa sovussa. Kaikkia osapuolia sopivassa määrin osallistava Mitäs-festivaali toimii luontevasti yhteisöllisyyden juhlana ja artisteille ponnahduslautana ihmisten tietoisuuteen. Festivaalin kohokohtana näyttäytyvätkin erityisesti sen kävijät, jotka tekevät tapahtumasta ainutlaatuisen.
Manu Jalonen, teksti
Simo Pukkinen, kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
Antiikin myyttejä ja Raamatun tekstejä Mozartin sävelkielellä – Idomeneo Musiikkitalossa oli suuri elämys
OOPPERA | Vanhaan taruun ja osin vanhaan testamenttiinkin perustuva libretto kulki synkästä alusta valoisaan loppuun, jossa lähes kaikki kokivat, mikä voima rakkaudella voi olla.
