Timo Lassy (vas.), Ville Herrala ja Jaska Luikkarinen TTT-klubilla. Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Tenorisaksofonisti Timo Lassy löytää tuoreella triollaan uusia polkuja ja laajempia maisemia. Rouheasti svengannut yhtye tulkitsi hienostuneen ja hallitun uutuuslevynsä musiikin aavistuksen hikisempänä Tampereen TTT-Klubilla.
Timo Lassy Trio, TTT-klubi Tampere 18.9.2021. Timo Lassy, tenorisaksofoni, Ville Herrala, kontrabasso, Jaska Lukkarinen, rummut.
Timo Lassyn Trio (We Jazz Records, 2021) julkaistiin elokuun lopulla. Levytyksestä on irrotettu heinäkuun alkupuolelta lähtien kansainvälisesti kehutuiksi maistiaisiksi jo kolme singleä, Sointu, Orlo ja Foreign Routes. Myös itse levystä on ehtinyt kiiriä useita korkealle rankattuja arvioita.
Huippukovalla kvintetillään Timo Lassy Band maineensa betonoinut tenoristi on toki irrotellut duolevytyksillä ja keikoilla vanhan kumppaninsa rumpali Teppo Mäkysen kanssa, mutta ilmeisesti osin sattumalta alkusysäyksensä saanut trio on johdattanut hänet uusille, kiinnostaville urille.
Tampereen-keikka oli laskujeni mukaan julkkarikiertueen viides. Eikä TTT-klubin lavalla tietenkään ollut mukana levyä täydentäneitä muusikoita, eikä varsinkaan levyllä soittanutta Budapest Art Orchestra -jousiyhtyettä.
Mutta ei triolla mitään hätää lauteilla ollut, päinvastoin. Rouhea, tiivis yhteissoitto tuli enemmän iholle kuin hiotussa ja kontrolloidussa äänityksessä. Toisaalta muusikoiden keskinäinen yhteistyö maistui selvästi tiiviimmältä, ja rennosta yhtyeestä suorastaan huokui into soittamisen elävän yleisön edessä – mikä ei toisaalta ole mikään ihme näinä ankeina aikoina.
* *
Trio avasi keikan kypsällä ja tyylikkäällä Sunday 20:lla sekä rennosti rullaavalla Better Togetherillä. Timo Lassyn tenorilla on luonnollisesti runsaasti tilaa ja sekä Ville Herrala että Jaska Lukkarinen ryydittävät tarkasti maestron muhevia, kenties levyversioita enemmän improvisaatiota sisältäviä sooloja. Varsinkin näistä jälkimmäisellä soitto on rohevaa, mehukasta, jopa syvempää kuin levytyksessä.
Kolmantena kuullussa kauniissa balladissa Sointu Ville Herralan taidokas ja persoonallinen basso vie teemaa kauniisti ja johdattaa lopussa saumatta setin päättävään urbaaniin Pumping C -kappaleeseen. Räväkkä sävellys nostaa tunnelman korkealle ja noin 70 hengen yleisö nauttii meiningistä.
Toisen setin avaa verevä lattaripotkuinen rypistys, jonka tulkitsen olevan Subtropical. Sitä seuraava kappale Foreign Routes pohjaa Lassyn isoisän kaitafilmeihin, joihin perustuvaan videoon musiikki on alun perin tehty. Lassyn tenorisoundi tuntuu tässä poikkeuksellisen paksulta ja lämpimältä. Ja varsinaisen setin päättää vahva Orlo, jonka pohjan takovat tiukasti Jaska Lukkarisen tiukat kapulat.
Ylimääräisenä yhtye soittaa väkevästi polkevan, nopeatempoisen ja erinomaisen tiiviin bop-renkutuksen, joka ei mahtunut levylle. Ymmärrettävää, olisi poikennut liikaa levyn tyylistä.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
126 vuoden odotus on ohi: Gerontiuksen uni sai viimein ensiesityksensä Tampereella – arviossa Filharmonian konsertti
KONSERTTI | Edward Elgarin kuoro- ja orkesteriteoksen kirkkain tähti oli sopraanosolisti Dame Sarah Connolly.
Unenomaista tunnelmaa ja pienieleistä kauneutta – Ichiko Aoba konsertoi Finlandia-talossa
KONSERTTI | Japanilainen laulaja-lauluntekijä Ichiko Aoba vangitsi Finlandia-talon yleisön omintakeisella folktronicallaan.
Pelkkä Poutanen pohtii levyllään elämän ja kuoleman suhdetta: ”Mussa kulkee just noin synkät sävyt ja just toi valo”
KONSERTTI | Galleria Himmelblaussa esiintynyt Pelkkä Poutanen tekee lauluja, joissa ollaan hautojen äärellä, itketään ja poltetaan noitia, mutta myös kurkotetaan valoon.
Helsingin Barokkiorkesterin Schumann-ilta lohdutti kauneudellaan – arviossa Musiikkitalon konsertti
KONSERTTI | Robert Schumannin teokset toivat seesteisen ja rauhoittavan tunnelman yleisöön. Pääosassa olivat sellisti Steven Isserlis, hienot solistit ja Arnold Schoenberg -kuoro.