Konserttiarvio: Tampere Guitar Festivalilla oli perjantaina brasilialaisten Sérgio ja Odair Assadin vuoro. Veljekset ovat soittaneet yhdessä yli puoli vuosisataa. Duon taituruus on hurmaavaa, Kikka Holmberg kirjoittaa.
Tampere Guitar Festival: Sérgio ja Odair Assad – Pioneers of Guitar, Pyynikkisali, 7.6.2019.
Viidennentoista Tampere Guitar Festivalin ohjelma on ollut perinteiseen tapaan monipuolinen ja antoisa. Konserttien sarjassa oli perjantaina brasilialaisten Sérgio ja Odair Assadin vuoro. Assadin veljekset ovat soittaneet yhdessä yli puoli vuosisataa ja tehneet klassista kitaraa tunnetuksi ympäri maailmaa. Monet säveltäjät – mukaan lukien perjantain konserttiohjelmassa kuultu Astor Piazzolla – ovat säveltäneet duolle musiikkia ja veljekset ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Yo-Yo Man, Paquito D’Riveran ja Gidon Kremerin kanssa.
Konsertin alussa Sérgio ja Odair Assad palkittiin kitarafestivaalin Pro Guitarra -palkinnolla, joka annetaan kitarakulttuurin hyväksi tehdystä työstä. Aikaisemmin palkinnon ovat saaneet muun muassa Jukka Savijoki (2017) ja Leo Brouwer (2018).
Kaksi plus kaksi on useimmiten neljä, mutta Assadin veljesten kohdalla matematiikan lait eivät päde. Kaksi miestä ja kaksi kitaraa ovat väliin duo, väliin orkesteri, väliin bandoneon tai basso. Soittoa leimaa puolen vuosisadan yhteistyön mukanaan tuoma saumattomuus, herkkä reagointi sekä musiikillisen ajattelun eheä yhteys. Veljekset uskaltavat rikkoa rajoja ja perinteitä, ja leikillisyys ja huumori kuuluvat esitysten mausteisiin. Soitto etenee lämpimin ja eloisin soinnein ja teknisesti haastavimmatkin käänteet soljuvat eläväisesti. Duon taituruus on hurmaavaa.
Konsertin kiinnostavassa ohjelmassa kuultiin muun muassa Antonio Carlos Jobimin musiikkia Paulo Cesar Saracenin vuonna 1971 ohjaamaan Cronica de casa assassinada -elokuvaan. Trem para Cordisburgo -osassa sai hämmästellä sitä, että kahden kitaristin soittaessa lavalla olivatkin patarummut ja lyömäsoittimet sekä lopulta koko orkesteri. Junan pilliä jäljittelevät huilujen pitkät vihellykset ja viulujen pitkät sävelet toteutuivat kitaralla käsittämättömän uskottavasti. Astor Piazzolla -numeroissa puolestaan soivat ilmiselvästi bandoneonin sävelet.
Orkestraalisen muhkeaksi duon soitto kasvoi myös Isaac Albenizin Cordoban ja El puerton tulkinnoissa, joita leimasi myös yksityiskohtien taide. Mauro Giulianin Variaciones Concertantes -teoksen värikkäässä esityksessä muunnelmien yksilöllisiä luonteita korostavat tulkinnat saivat nekin mausteekseen kiehtovia ja hauskojakin yksityiskohtia.
Sérgio Assad kasvattaa kitaraohjelmistoa säveltämällä musiikkia duolle ja heidän musiikillisille yhteistyökumppaneilleen. Hänen tuotannostaan kuultiin kaksi Suite Brasileiran osaa, jossa huomio kiinnittyi siroon eleganssiin sekä kauniiseen melodisuuteen.
Kikka Holmberg
Nämä kuultiin
- Mauro Giuliani: Variaciones Concertantes Op 130
- Isaac Albeniz: Cordoba, El puerto
- Astor Piazzolla: Bandoneon, Zita
- Antonio Carlos Jobim: Cronica da casa assassinada
- Joaquin Rodrigo: Tonadilla
- Sérgio Assad: Suite Brasileira