Kiertolaki ei kiertele – anteeksipyytelemättömän suorasanaista räppiä Vastavirta-klubilla

Kiertolaki eli Pa Da, Mato ja D. Ludvig. Taustalla DJ Meskaliini. Kuva: Antti Välimäki

Kiertolaki Vastavirta-klubilla 21.10.2021.

Suuntaan perjantaina 21. lokakuuta Vastavirta-klubille kuuntelemaan Kiertolaki-yhtyeen levynjulkaisukeikkaa. Ulkona kolea räntä piiskaa epämiellyttävästi vasten naamaa, mutta Vastavirran alakerrassa tunnelma on vastaanottavainen ja kotoisa. Ilmapiiriä ovat illan mittaan lämmitelleet MdB ja Tommi Pehmee, joiden jäljiltä yleisö on jo varsin vetreänä Kiertolain aloittaessa keikkansa puolenyön jälkeen.

Vuonna 2018 kommuunin kellarissa perustettu Kiertolaki eli Pa Da, D. Ludvig ja Mato on rap-kolmikko, jonka biisien lyriikoissa toistuvat poliittinen kantaaottavuus, keskiluokkaisten normien haastaminen ja musta huumori. Kiertolain sanoituksissa ei säästellä kritiikkiä, ja osansa arvostelusta saavat niin rasistiset ja fasistiset rakenteet kuin ulkonäkökeskeinen kulttuuri ja ammattipoliitikot. Kokoonpano lupailee olevansa pienen ihmisen puolella, sortavia koneistoja ja korporaatioita vastaan. Kuulostaa lupaavalta.

Keikan avaavassa Kuluta-biisissä keskivertokansalaiset kuvataan lampaina, jotka ”kuluttaa kuin pispalalaiset hipit kankaita”. Kulutuskriittinen sanoma on ehdottomasti kohdillaan, mutta yhtäkkiä kappaleen rakenne sotiikin ydinviestiään vastaan, kun yleisön huudatusosuudessa käsketään kuluttamaan sen kyseenalaistamisen sijaan. En siis lämpene laulamaan mukana vielä ensimmäisen viisun kohdalla, vaikka muutoin meininki onkin heti alusta asti vähintäänkin kohdillaan.

Paha-K kävi feattaamassa keikalla. Kuva: Pauli Nieminen

Kokonaisvaltaiseen räppishow’hun kuuluu tietenkin se hetki, jolloin lavalle rymistelee varsinaisen keikkakokoonpanon rinnalle muita sanataitureina. Sellainen hetki löytyy myös tältä keikalta: Muoti-kappaleen lyriikat saavat ihan uudenlaista eloa, kun Paha-K-niminen artisti saapuu lavalle feattaamaan kerrassaan kiehtovan äkäisellä nuotillaan. Itselleni jää hieman epäselväksi, että oliko kaverin vierailua suunniteltu ennakkoon vai ei, mikä on ainoastaan positiivinen asia.

Bändin nimeä kantavalta debyyttialbumilta (Timonkatu, 2021) soitetaan läpi kaikki kymmenen biisiä, ja niistä mieleen jäävät erityisesti netin vihapuheesta ja sosiaalisen median polarisoituneesta keskustelukulttuurista kertova Oyhöttäjät sekä Sut on profiloitu, joka on puolestaan ilmeisen omakohtainen kertomus siitä, kuinka ruokakauppaan mennessä vartija seuraa perässä ja pahimmillaan käy käsiksi ihan vain normista poikkeavan ulkonäön vuoksi.

Häpeäpaalu on niin kerronnaltaan kuin biiteiltäänkin synkkä kappale, jossa poliittisista päätöksistään tilille vaaditaan männävuosien valtiovarainministeriä toisensa perään. Somesielu-biisin kohdalla lavadynamiikka saa jälleen toivottua vaihtelua, kun trion taustalla hääräävä DJ Meskaliini tarttuu mikrofonin varteen.

Pa Da, D. Ludvig ja Mato eivät ole tyylillisesti kuin samasta puusta veistettyjä, vaan lavalla kohkaa menemään kolme omaa persoonaansa, mikä luo bändin esiintymiseen kerroksia ja kiinnostavuutta. Vaikka kappaleet ovat yleismeiningiltään aika samanlaisia, kolmikon keskenään erilaiset räppäämistyylit ja lauluäänet rikkovat ennalta-arvattavuutta. Kiertolain lavameno ei vaikuta rutinoituneelta sanan missään merkityksessä, mikä voi koherentin konserttielämyksen ystäville näyttäytyä epätoivottuna kaoottisuutena, mutta itse koen keskeneräisyyden vain lisäävän yhtyeen uskottavuutta.

Tyylillisistä eroista huolimatta anteeksipyytelemätön suorapuheisuus ja vahva poliittinen sanoma säilyvät punaisena lankana koko keikan läpi. Siitä rakentuukin Kiertolain kantava voima.

Mato ja D. Ludvig. Kuva: Pauli Nieminen

Ilahduttavaa on, että Kiertolaki ei ota itseään tai musiikkiaan turhan vakavasti, vaan totisten aiheiden ja maailman ongelmakohtiin pureutuvan puhelaulannan lomaan mahtuu aimo annos huumoria ja rentoa yhdessä tekemisen meininkiä. Triolla on silminnähden hauskaa keskenään, mikä välittyy yleisölle toverillisena vuorovaikutuksena ja kevyinä letkautuksina välispiikeissä. Sopivasta pilkkeestä silmäkulmassa kertoo myös, että keikan viimeisten biisien joukossa kajahtaa ilmoille Ihanaa elämää -niminen kappale, jossa elämänmakuinen kerronta katujen sankareista yhdistyy Anita Hirvosen heleään mukaelmaan Steve Kekanan Raising My Family -kasarihitin kertosäkeestä.

Keikan loppua kohden meno vain yltyy ja intensiteetti kasvaa. Kiirehdin viimeisen biisin lopputahdeilla kotiin menevään bussiin, ja lähtiessäni panen merkille, että Kiertolaki on saanut nostatettua tunnelman niin korkealle, että bileet epäilemättä jatkuvat tanssimaan intoutuneen yleisön kanssa aamun pikkutunneille saakka. Bändillä on live-esiintymisen perusteella ehdottomasti paikkansa Tampereen poliittisen räpin varsin kapeaksi käyneessä skenessä. Aika ja tulevat tuotokset näyttävät, onko kokoonpanolla rahkeita ja haluja laajentaa keikkareviiriään tuttujen kuvioiden ulkopuolelle.

Reija Jarkkola

Vastavirta-klubi on Kiertolaille tuttu keikkapaikka. Kuva: Pauli Nieminen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua