Konserttiarvostelu: Mieskuoro Rivorera soi Helsingin Kallion kirkossa moniäänisenä polyfoniana, jota kuorot ovat siirtäneet sitä eteenpäin vuosisadasta toiseen.
Rivorera Helsingin Kallion kirkossa 9.2.2020.
Georgiassa on ainutlaatuinen musiikkiperinne, joka on syntynyt eristyksessä vuorten suojassa satojen, jopa parin tuhannen vuoden aikana. Se soi moniäänisenä polyfoniana ja kuorot ovat siirtäneet sitä eteenpäin vuosisadasta toiseen.
Vasiko Dolidze johtama mieskuoro Rivorera vieraili Suomessa toista kertaa esittämässä tuota upeaa musiikkia. Kymmenen päivän kiertue päättyi sunnuntaina Helsinkiin.
Kuulin kuoroa keväällä 2019 Uspenskin katedraalissa, jonka ohjelma oli etupäässä hengellistä kuoromusiikkia. Kuoro hurmasi loistavalla esiintymisellään jo silloin, mutta Kallion kirkossa kuva kuorosta laajeni. Hengellisen ohjelmiston lisäksi konsertissa kuultiin kansanlauluja, työlauluja, häälauluja, rakkauslauluja ja humoristista musiikkia.
Kuorolla oli mukana kansallissoittimet, salamuri-huilu ja kielisoittimet panduri ja chonguri. Huilisti yllätti ja riemastutti soittamalla välillä kahta huilua yhtä aikaa.
Laulajien äänet ovat lumoavan kauniita. Ne sointuvat hienosti yhteen ja soivat kirkkaina, pehmeinä, voimakkaina tai lyyrisen herkkinä. Esityksessä on dynamiikkaa, sävyjen vaihtelua, harrasta hiljaisuutta, hääjuhlan riemua, komiikkaa ja sykähdyttävää voimaa.
Tunteet välittyvät ilman yhteistä kieltä, eikä sitä tarvitakaan. Osa sanoista on merkityksettömiä äänteitä tai keksittyjä sanoja kuten yhtyeen nimi Rivorera.
Nämä laulut vievät kuulijan mielikuvissa vuorille, luostariin tai suurten juhlien humuun.
Georgialaisille vieraanvaraisuus ja ystävistä välittäminen on kaikki kaikessa. Laulu on soinut kautta vuosisatojen, kun on kokoonnuttu yhteen työssä, juhlissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa.
Tämän perinteen Rivorera-yhtye toi komeasti suomalaisten kuultavaksi. Kuten viime vuonnakin kuoro ilahdutti suomalaisyleisöä laulamalla suomeksi Leif Wagerin tunnetuksi tekemän Romanssin. Tulkinta oli kaunis ja laulajien suomi sointuvan pehmeää.
Sirpa Pääkkönen