Tampere Filharmonian Faunien iltapäivä -kamarikonsertti Tampere-talon Pienessä salissa 9.2.2020.

Tampere Filharmonian vuonna 1996 käynnistynyt ja myöhemmin Faunien iltapäiväksi ristitty kamarimusiikkisarja jaksaa vuosikymmenestä toiseen kiinnostaa yleisöä: sunnuntain konsertissa Tampere-talon Pieni sali oli vain muutamaa riviä vaille täynnä.

Aivan paria viime vuotta lukuun ottamatta olen istunut käytännöllisesti katsoen kaikissa Faunien iltapäivä -konserteissa ja seurannut sarjan vaiheita siis yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Monitahoisia musiikkielämyksiä tarjonneita konsertteja kannattelivat vuosikausien ajan säveltäjä Jouni Kaipaisen polveilevat ja asiantuntevat juonnot, jotka valaisivat musiikkia mielenkiintoisella tavalla. Kaipaisen aikana konsertteihin kehkeytyi monen konserttivieraan varmasti edelleen muistama ja kaipaama lämmin tunnelma, jossa juontaja, esiintyjät ja yleisö olivat tiiviissä vuorovaikutuksessa.

Sunnuntai-iltapäivän käynnisti kiinnostavasti Jonne Valtosen (s.1976) sävellys The Droplet and the Ocean, joka kuultiin Suomen ensiesityksenä. Sapporon Sibelius-seuran konserttiin teoksen tilanneen klarinetisti Reeta Näätäsen kanssa soittivat viulisti Lea Antola ja pianisti Hanna-Leena Savolainen.

* *

The Droplet and the Ocean on Valtosen mukaan sukua Jean Sibeliuksen Vesipisaroita-sävellykselle – pisara- ja pizzicato-elementti ovat teoksessa koko ajan läsnä. Kappale avautuu hyvin visuaalisena ja kertovana: pisaran musiikillisiin seikkailuihin alkoi alusta lähtien piirtyä mielessä elokuvallinen tarina.

Teoksen käynnistää viulun vilkas liike, johon klarinetti pian kietoutuu. Värikäs ja virtuoottinen teos tarjoaa soittajille kosolti teknisiä haasteita, jotka erinomaisessa vuorovaikutuksessa soittanut upea trio päihitti leikiten. Kappale on rakenteiltaan hallittu, mutta kuulostaa vapaalta ja impulsiiviselta, ja siinä liikutaan joustavasti ja perustellusti tunnelmasta toiseen. Loisteliaaseenkin menoon äitynyt ja laulullisia suvantokohtia sisältänyt vilkas esitys päättyi kauniisti haipuviin henkäyksiin. Uskoisin, että The Droplet and the Ocean kuuluu niihin kamarimusiikkiteoksiin, jotka jatkossakin kiinnostavat sekä muusikoita että kuulijoita.

Olisin ehkä vaihtanut ohjelmajärjestystä niin, että konsertin ensimmäisenä numerona olisi kuultu Robert Schumannin Märchenbilder op. 113. Nyt Valtosen eläväisen ja raikkaan teoksen jälkeen György Balazsin ja Anna Inkeri Papin sinänsä ansiokas tulkinta jäi yksinkertaisesti edellisen esityksen ilmaisuvoiman varjoon. Balazsin alttoviulu loihti kuitenkin kuulijoille viehättäviä ja ilmeikkäitä satukuvia.

* *

Konsertin päätti Antonín Dvořákin Jousikvintetto nro 2 G-duuri op. 77, jonka soittivat Katri Nikkanen ja Adriana Iacovache-Pana, viulu, Kimmo Kivivuori, alttoviulu, Virpi Välimäki, sello ja Joni Armio, kontrabasso. Tulkinta oli huoliteltu, soitto täsmällistä ja kiinnostavaa, jännitteet kohdallaan. Aksentoidussa toisessa osassa huomio kiinnittyi dynaamisiin vaihteluihin, ja kaunis kolmas osa puolestaan soi mehevän laulullisesti ja keinahteli sulokkaasti. Jäsennelty ja säkenöivä finaali päätti tulkinnan vakuuttavasti.

Muusikkojen teosesittelyjä ja omakohtaisia näkemyksiä kappaleiden kulusta oli kiinnostavaa kuunnella. Aiemmin on ollut tapana mainita juonnoissa myös teoksen esittäjät. Nytkin se olisi ollut hyvä etenkin siksi, että käsiohjelmia ei kaikille riittänyt.

Kikka Holmberg