John Scofield Tampereen G Livelabissa. Kuva: Arto Murtovaara
KONSERTTI | Säveltäjä-kitaristi John Scofield, 72, tutki amerikkalaisen musiikin laulukirjaa, standardeja, täpötäydessä G Livelabissa. Pitkässä setissä soivat niin jazz, blues kuin kantrikin – maestrolle ominaiseen tyyliin.
John Scofield. G Livelab Tampere 10.11. 2024
Yli sadan albumin konkari John Scofield juhlii marraskuisella, New Yorkiin päättyvällä kiertueellaan 50 vuotta kestänyttä levytysuraansa. Vuonna 1974 legendaarisessa Berkleessä opiskellut ”Sco” teki debyyttinsä Gerry Mulliganin ja Chet Bakerin sekstetissä Carnegie Hall Concert -levytyksessä. Ensimmäinen oma albumi on 1977 Enjalle äänitetty livelevytys kvartetilla.
Kansainväliseen valokeilaan Scofield nousi pysyvästi vuosina 1982–1985 Miles Davisin yhtyeessä, jonka jäsenenä hän teki myös ensimmäiset Suomen-keikkansa Pori Jazzissa vuonna 1984, ensin Urheilutalolla ja seuraavana päivänä Kirjurinluodolla. Tuo aika dokumentoitiin kaikkiaan kolmella albumilla.
Pitkästä kokemuksestaan huolimatta maestro sanoo itse aina viihtyneensä parhaiten improvisoimassa toisten muusikoiden seurassa. Soolokeikkoja hän tunnustaa oikeastaan vältelleensä. Pari vuotta sitten hän teki sooloalbumin ECM:lle ja nyt siis 15 keikan turneen Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin.
Sunnuntainen soolokeikka G Livelabissa oli Scofieldille ainakin 27. esiintyminen Suomessa ja viides Tampereella. Samalla tuli erittäin hyvin selväksi, että maestro on aivan turhaan ujostellut astua lavalle yksin soittamaan. Sukkasillaan tuttua Ibaneziaan käskenyt mestari käytti hillitysti alle soittamiaan luuppeja ja rakensi melodioista useampia tulkintoja kappaleiden sisällä.
* *
John Scofieldin soundi on terävä ja varsin helposti tunnistettava. Hän käyttää parhaimmillaan hyvin väkevän groovensa rakennuspalikoina sujuvasti rytmimusiikin eri aineksia jazzista bluesiin, poppiin ja kantriin niin kuin sunnuntain konserttikin hienosti todisti.
Vaikka konsertin ainekset oli pääosin koottu amerikkalaisista standardeista musikaalisävelmistä alkaen, keikan avauksessa Scofield tutkiskeli vanhaa Beatles-raitaa I Will. Toisena käsittelyyn pääsi Richard Rogersin ikivihreä melodia My Funny Valentine, joka muuten löytyy myös edellä mainitulta debyyttialbumilta Mulliganin ja Bakerin kanssa.
Suureksi amerikkalaiseksi säveltäjäksi esittelemänsä, ruotsalaiset sukujuuret omaavan ja viime vuonna kuolleen Carla Bleyn tuotannosta muusikko oli valinnut intiimin ja koskettavan sävellyksen Lawns. Sitä seurannut hienosti svengannut blues johdatteli jäntevästi, alkuperäistä kunnioittavassa tempossa soineeseen Charlie Parkerin bop-klassikkoon Confirmation.
Junco Partners on vanha, Louisianan vankilatarinoita kertaava perinteinen blues, joka löytyy Scofieldin sooloalbumiltakin. Hieno sointuleikittely Blue in Green, joka on peräisin albumilta Kind of Blue, teki kunniaa Miles Davisille. Ja sen perään soi Jimmy Webbin 1960-luvun hitti Wichita Lineman – musiikkia, joka silloin aikoinaan puri nuoreen muusikkoon.
Scofield kertoo saaneensa urallaan soittaa monen idolinsa kanssa. Vuonna 1977 puhelin soi ja levy-yhtiö (Atlantic) pyysi häntä äänitykseen itsensä Charles Mingusin bändiin. Hermostunut Scofield meni ensin treeneihin ja seuraavana päivänä harjoituksiin, soitti kaikki viisi kappaletta, mutta ei mahtunut isossa porukassa enää edes kuuntelemaan tuotosta. Hän siis soitti albumilla Three or Four Shades of Blues, mutta ei todellisuudessa kunnolla tavannut idoliaan, joka kuoli tammikuussa 1979.
Suurmiehen kunniaksi Scofield tulkitsi sävellykset Self-Portrait in Three Colours sekä Good-Bye Pork Pie Hat. Nostalgiasta kertova Sammy Fenin standardi That Old Feeling on sekin 1930-luvulta, ja sen melodiaa Scofield upeasti tyylitellen tulkitsi. Scofield tapailee jopa laulua hetken verran sekä esittää oman versionsa Clifford Brownin 1960-luvun standardista Joy Spring.
Täyteläisen, intiimitunnelmaisen illan kruunu oli väkevä kantrihenkinen tulkinta laulusta Danny Boy, joka on peräisin 1900-luvun alkupuolelta ja alun perin irlantilainen melodia, mutta vakiintunut osaksi amerikkalaista perimää.
Arto Murtovaara
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Musiikki on mahtava voima – Vexi Salmen ennen julkaisemattomat tekstit soivat Hämeenlinnan lauluillassa
MUSIIKKI | Terveisin Vexi -lauluiltaa voi suositella kaikille, jotka haluavat hetkeksi paeta pahaa maailmaa humoristisen ja koskettavan musiikin äärelle.
We Jazz oli modernin jazzin juhlaa – reportaasi festivaalin päätöslauantailta Töölön Korjaamolta
FESTIVAALI | Jazzdiggari Matti Nives on luotsannut nykyjazziin erikoistunutta We Jazz -festivaalia vuodesta 2013 lähtien. Ohjelmaa riitti kokonaisen viikon ajaksi.
Cecilia Damströmin timanttinen Information pureutuu informaatiotulvaan ja kannustaa lähdekritiikkiin
KONSERTTI | Tampere Filharmonian Cecilia Damströmiltä tilaama Information soi orkesterin konsertissa maailmanensiesityksenä. Tampere-talossa kuultiin myös Paul Lewisin Beethoven-pianismia sekä Brahmsin sinfonia.
Kirill Karabits ja Tampere Filharmonia osoittivat, että Ukrainan kulttuuria ei niin vain nujerreta
KONSERTTI | Tampere ja Kiova ovat olleet ystävyyskaupunkeja 70 vuotta. Tampere-talon perjantaisessa konsertissa juhlittiin sitä ja itsenäisen Ukrainan selviämistä.
