Esittäjät ottivat aplodit vastaan kapellimestari Matthew Hallsin (keskellä) johdolla. Kuva: Kari Pitkänen
KONSERTTI | Bach ei voinut uneksiakaan sellaisista esitysvoimista, joita nähtiin kiirastorstaina Tampereella. Yleisöä se ei haitannut, ja 300-vuotias hitti otettiin lämpimästi vastaan.
Johann Sebastian Bachin Johannes-passio Tampereella 28.3.2024 Tampere Filharmonia, johtajana Matthew Halls. Tampereen Filharmoninen kuoro ja solistit.
Bachin kaksi säilynyttä passiota ja Messu h-mollissa takaisivat jo yksinkin hänelle pysyvän paikan musiikin historian kiistattomana guruna. Eipä ihme, että BBC Music Magazine -lehden parin vuoden takaisessa äänestyksessä isä-Bach äänestettiin maailmanhistorian merkittävämmäksi säveltäjäksi.
Johannes-passio täyttää tasan 300 vuotta 7. huhtikuuta. Se kantaesitettiin Leipzigin Pyhän Nikolaoksen kirkossa pitkanäperjantaina 1724. Nykyinen esityskokonaisuus on yhdistelmä passion vuosien 1739–1749 versioista.
Tampere Filharmonian konsertissa esityksen johti Matthew Halls. Noin 30-henkinen soittajisto oli lavalla kehystetty Tampereen Filharmonisella kuorolla, jossa oli noin 80 laulajaa.
Tällaisista esitysvoimista Bach ei voinut koskaan edes uneksia. Hänellä oli käytössä ehkä tusina soittajaa ja saman verran kuorolaisia.
Tampereen-esitys olikin mielenkiintoinen hybridi: barokkiajan suurehko kamariorkesteri – joka lisäksi soitti barokkijousin – yhdistettynä romanttisen esityskäytännön mukaiseen täysimittaiseen sinfoniakuoroon. Se toi esitykseen tiettyä epätasapainoa, mutta suuriin kuorokohtauksiin myös dramaattista ja pysäyttämätöntä voimaa.
Taivas ja maa vastakkain
En ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, kuinka maskuliininen teos Johannes-passio on. Se johtuu tietenkin tapahtumista, joita se kuvaa: Jeesuksen kärsimystiestä eli pidätyksestä, tuomitsemisesta, ristiinnaulitsemisesta ja hautaamisesta. Useimmat tarinan toimijoista ovat miehiä.
Tampere-talossa tämä konkretisoitui hienolla tavalla väliajan jälkeen, kun lavalla ottivat toisistaan mittaa vaikuttava Jeesus (basso David Shipley) ja Pilatus (basso Dominic Sedgwick). Tapahtumia vei eteenpäin esityksen loistava evankelista, brittiläinen Charles Daniels, jota ilmeikkäämpää ja eläytyvämpää kertojaa en ole nähnyt lavalla koskaan.
Jeesuksen ja Pilatuksen keskustelussa väittelivät taivaallinen ja maallinen valta. Kokemus on yhtä vaikuttava kuin Giuseppe Verdin Don Carlos -oopperassa, jossa samaan tapaan mittelevät suurinkvisiittori ja kuningas Filip.
Leipzigissa Bachilta oli käytännössä kielletty oopperamaisten teosten säveltäminen. Se ei onneksi häntä estänyt – Bach käytti passioissaan oopperan tehoja, kerrontaa ja tyylikeinoja. Aikalaiskuulijoilla tämä on varmasti nostanut niskavillat pystyyn sielunhädästä ja jumalanpelosta.
Upeat naislaulajat
Kummallakin naispuolisella solistilla eli sopraanolla ja altolla on Johannes-passiossa vain kaksi aariaa. Onneksi varsinkin niistä jälkimmäiset kuuluvat koko passiokirjallisuuden kauneimpiin: alton ”Es ist volbracht” (Se on täytetty) sekä sopraanon ”Zerfliesse, mein Herze” (Vuodata, sydämeni).
Anna Harveyn tummasävyinen alttoääni hukkui alkupuolella orkesterin alle, mutta jälkimmäisen aarian herkkä continuo-säestys antoi äänelle paremmin oikeutta. Korealaisen Sunhae Imin kirkas, livertävä sopraano sen sijaan kipusi soittimien yli paremmin. Useita esittäjiä molemmat.
Solistiketju oli kokonaisuutena ehjä ja vahva. Erityisen vaikutuksen Danielsin lisäksi teki David Shipley, jonka Jeesuksessa on vastaansanomatonta auktoriteettia.
Kristuksen viimeisten sanat ”Se on täytetty” hän kuiskasi ulos kuin huoaten kuoleman juuri saapuessa.
Matthew Halls. Kuva ei kiirastorstain konsertista. Kuva: Ville Hautakangas / Tampere Filharmonia
Hitti meni tunteisiin
Ruut Kiiskin ja Jouni Rissasen valmentama Tampereen Filharmoninen kuoro pääsi loistavaa vetoon passion toisesta osasta lähtien. Kuoro huokaili, raivosi, pilkkasi, rukoili ja anoi armoa kuin yksi iso instrumentti.
Ei ole kuoron vika, jos esityskokoonpano oli tarpeisiin nähden turhan suuri. Toisaalta juuri Tampere-talon isossa salissa tällainen äänimassa pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tampereen Tuomiokirkossa pelkästään käytettävissä oleva tila asettaa esityksille enemmän rajoitteita.
Matthew Halls johti esityksen urkujen ääreltä ja säesti resitaaliosuudet itse. Lavalla nähtiin muitakin harvinaisia soittimia kuten viola da gamba (Miika Uuksulainen) ja luuttu (Eero Palviainen).
Yleisö otti vaikuttavan draaman innostuneesti vastaan. Erityiskiitokset sai kuoro, ja koko esittäjistö kutsuttiin lavalle kolmeen kertaan. Bachin 300-vuotias hitti meni tunteisiin, kuten pääsiäiseen hyvin sopiikin.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
