Ilo täytti Laukon kartanon puiston – Olavi Uusivirta bändeineen muutti iltakeikan täydelliseksi kesätapahtumaksi

Olavi Uusivirta yhtyeineen. Kuvat: Kari Pitkänen

Olavi Uusivirta bändeineen Laukon kartanossa 13.7.2023

Energiavirrat olivat kohdillaan Vesilahdessa Laukon kartanon puistokonsertissa, jossa lavan ottivat haltuunsa Olavi Uusivirta, kitaristi Timo Kämäräinen, basisti Jaakko Kämäräinen sekä rumpali Olli Krogerus.

Heinäkuun 28. Päivänä Uusivirta täyttää 40 vuotta (onnea!). Ikä on vain numero miehelle, jolla on tällainen ote yleisöönsä ja sen reaktioihin.

Olavista tykkäävät nuoret, mutta myös hieman varttuneempi väki. Kädet klappasivat yhteen ja nousivat aalloiksi ikään katsomatta, kun Olavi lavalta niin pyysi. Eikä Timo Kämäräisen soitollaan ja sävellystaidoillaan hankkima karisma jää hänestä yhtään jälkeen.

Koko konsertin tunnelmaa määrittivät osuvasti heti alkuun kuullut suosikit On niin helppoo olla onnellinen sekä Oodi ilolle. Jälkimmäinen muuten lainaa lopussa saman lisänimen saaneen Beethovenin 9. sinfonian ilo-teemaa.

Kekseliästä ja sivistynyttä. Hyvä musiikki ei tunne aika- eikä genrerajoja.

Näyttelijä-laulaja Uusivirralla on hyvä tatsi yleisöönsä. Multitalentti osaa hommansa.

Pitkä kokemus näkyy

Olavin heittäytymistä lavalla on mukava seurata, vaikka itse en hänen suurimpaan fanikuntaansa kuulukaan. Taitaa siinä vähän sen suuntaista positiivista ikärasismia olla, että jätän tämän suosiolla nuoremmille.

Keikalla viihtymistä se ei haitannut tippaakaan. Muusikkojen ammattitaito ja heittäytyminen puhuttelevat aina, ja sitä paitsi monet Uusivirran kappaleet ovat melodisesti kekseliäitä ja lyriikoiltaan ajatuksia herättäviä. Esimerkiksi E=mc2:

”Mitä jos tää tuuli kääntyy
Taianomainen hetki päättyy
Muistetaankohan meitä vielä
Tomuna kun leijaillaan tiellä”

Uusivirta on sitä paitsi tehnyt musiikkia jo kauan. Yli 20 vuoden kokemus näkyy, ja ihan viime vuosinakin levyn tekemisen tahti on ollut kiitettävä. Uusin albumi Pieni kuolema ilmestyi vasta viime vuonna. Siltä kuultiin muun muassa hienot kappaleet Hilma af Klint ja Älä päästä mua menemään.

Yleisön toivelistaa Uusivirta bändeineen täytti kiitettävästi. Niistä Rakastajat on muuten syntynyt Tampereella – miksiköhän – kun taas Toton Africaa toivotaan eniten.

”Siinä on Timon (Kämäräinen) loistokas sävellys ja mun ihan OK sanat”, Uusivirta herutti yleisölleen.

Ja tietysti kuultiin myös kesämenobiisi Pupu – ”tää on viimeinen keikka, on aika mennä”.

Laukon puiston kesäilta oli täydellinen musiikkikokemus sekä esiintyjien että säätilan puolesta.

Pikku huolia, mitäs noista

Laukon keikkasarjaan kuulunut konsertti oli jälleen loppuunmyyty, eikä ihme. Uusivirta tarjosi täydellisen musiikki-illan, ja kartanon vehreä puisto viimeisteli täysipainoisen kokemuksen. Ilmakin oli täydellinen. Tämä on ihan Suomen keikkakesän aatelia!

Laukossa viihtyvät nekin, jotka eivät paljon kaljatelttasoitosta perusta. Porukka keskittyy musiikkiin ja malttaa sitä myös kuunnella. Kittaaminen ja elämöinti loistavat poissaolollaan, vaikka ei täälläkään lasiin syljetä. Viini- ja olutkioskeille on tasaiset jonot, ja omankin kokemuksen perusteella voin suositella paikallisen ohrajuomia.

Jos jotain kehittäisin, suurentaisin esiintymislavaa pikkuisen ja panostaisin äänentoiston sävyihin – niin vaikeaa kuin se ulkoilmakonserteissa onkin. Tälläkin kertaa pääpaino tuntui olevan volyymissa eikä esitysten sävyttämisessä. ”Liian moni kappale kuulosti samanlaiselta”, seuralaiseni kritisoi.

Laukon autojonoille kukaan ei ilmeisesti voi mitään. Saapuminen tunti ennen keikkaa on minimi, jotta hermot eivät pala jonottaessa.

Vaikka mitä niistä. Kevyt huolettomuus valtasi mielen viimeistään silloin, kun Kesäyön uni kaikui lavalta. Siitä ei voi todeta muuta kuin eräskin nimimerkki keskustelupalstalla: ”Löysin tämän biisin hiljattain ja se saa ihan hiton hyvälle tuulelle…nyt ja nyt:)”

Kari Pitkänen, teksti ja kuvat
kari.pitkanen (at) kulttuuritoimitus.fi

Pakko-ostos tänäkin vuonna: Laukon kartanon vohveli, vaikka hinta on 8,5 euroa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua