Kuvat: Darrow Montgomery / Bazar
KIRJAT | Toimittaja Will Sommerilta suomennettu tietokirja QAnon: Salaliittokultin ytimessä valottaa erittäin oudon ilmiön sumuverhoa.
”Miten on mahdollista, että ilmiselvästi huuruiset teoriat ovat muodostuneet niin isolle joukolle ihmisiä maailmankatsomukseksi ja elämäntavaksi?”
Will Sommer: QAnon – salaliittokultin ytimessä. Suomentanut Pasi Rakas Jääskeläinen. Bazar, 2023. 384 sivua.
Toimittaja Will Sommerilta suomennettu tietokirja Qanon: Salaliittokultin ytimessä (Bazar, 2023) valottaa erittäin oudon ilmiön sumuverhoa. Taustoitus ja kartoitus ovatkin tervetulleita, sillä tämä netin hämäriltä syrjäkujilta ponnistanut salaliittoteorioiden vyyhti vaikuttaa niin merkilliseltä, että sen olemassaolo tuntuu ulkopuolisesta enemmän fiktiolta kuin faktalta.
Kirja taustoittaa syitä sille, miksi tiettyjä yhteiskunnan vaikuttajia vastaan esitettyjä outoja väitteitä myrkylliseksi keitokseksi yhdistelevä kultti onnistui kaikessa mielettömyydessään vakiinnuttamaan asemansa Yhdysvaltain politiikassa – ja monine muunnoksineen leviämään ympäri maailman.
Will Sommer on The Washington Postiin kirjoittava, erityisesti oikeistolaiseen radikalismiin ja salaliittoteorioihin perehtynyt toimittaja. Hän on seurannut QAnon-ilmiötä sen alkuajoista asti. Teoksessaan hän käykin läpi koko sen historian aina vähemmän menestyneistä edeltäjistä ja ensimmäisistä Q:ksi myöhemmin kutsuttavan käyttäjän viesteistä 4Chan-alustalla.
Kirjan perusteella Q:n tarina on moneen suuntaan polveileva suo, jonka pohjalla velloo viha muun muassa vasemmistolaisia poliitikkoja, Hollywoodia ja liberaalia mediaa kohtaan. Q:n tulkitsijoiden mukaan heidän kabaaliksi kutsumansa varjohallitus kaappaa lapsia, kiduttaa ja syö heitä sekä kerää heidän verestään adrenokromi-nimistä nuorennuslääkettä. Aivan keskeisessä asemassa liikkeessä on Donald Trump, jonka odotetaan kaatavan kabaali ja luovan maanpäälle jonkinlaisen oikeistolais-konservatiivisen paratiisin, jossa liikkeen kannattajien velat muuttuvat saataviksi ja elämä kaikin puolin autuaaksi.
Kuten Sommer kirjassaan osoittaa, QAnon-uskovaisia eivät näytä haittaavan sellaiset pienet yksityiskohdat kuin että heidän jutuissaan paljon toisteltu adrenokromi on itse asiassa lääkeyhtiöiden aivan salailematta biokemiallisesti valmistama aine. Lasten verellä ei ole sen valmistusprosessissa mitään käyttöä. Aine ei myöskään toimi nuorennuslääkkeenä, vaan sillä on aivan muita, huomattavasti arkisempia lääketieteellisiä kayttötarkoituksia ja tutkimuskohteita. QAnon on siis mitä puhtaimmin totuuden jälkeisen ajan ilmiö, jossa uskomukset ovat lopullisesti irronneet faktoista ja terveestä järjestä.
* *
QAnon alkoi 4Chan-keskustelupalstalla, josta se siirtyi vielä marginaalisemmalle, mutta säännöiltään vapaammalle 8Chan-foorumille. Nämä nettifoorumit ovat niin sanottuja anonyymejä kuvalautoja, joiden tausta on Japanissa ja animessa. Niille voi lähettää kuvia ja tekstiä, linkkejä, videoupotuksia ja sen sellaista. Kuvalautojen julkaisijat ja käyttäjät esiintyvät anonyymisti.
Q:ksi alettiin siis kutsua yhtä tällaista anonyymia käyttäjää, joka väitti ensimmäisessä postauksessaan, että Hilary Clinton tultaisiin pidättämään 30.10.2017. Päivämäärä tuli ja meni, mutta käyttäjä alkoi kerätä myöhemmille viesteilleen uskollisia kannattajia, jotka uskoivat hänen olevan jonkinlainen Donald Trumpin sisäpiiriläinen, joka välitti harvoille ja valituille foorumin kautta tietoa siitä, mistä valtamedia vaikeni ja mitä tapahtusi, kun Trump ottaisi niskalenkin pahasta varjohallituksesta.
QAnonin suosio kasvoi toden teolla vasta, kun se oli levinnyt hakkereiden suosimalta foorumilta suurille alustoille, etupäässä Facebookiin ja Youtubeen. Suosion kasvaessa yhä suurempi prosentti QAnoniin haksahtaneista ei ollut koskaan käynytkään niillä kuvalautasivustoilla, joihin Q postasi yhteisön niin suurella pieteetillä tutkimat viestinsä. Viestien levittämiseen perustettiinkin pian erillisiä, helppokäyttöisempiä sivustoja, joilla viestien tulkitsijat villitsivät vastaanottavaista yleisöä.
QAnonin vaarallisuuteen herättiin kongressin valtausyrityksen jälkeen, ja monet sosiaalisen median kanavat vaimensivat sen äänen. Kuten Sommerin kirja osoittaa, liike ei kuitenkaan näytä täysin kuolleen vaan on osoittanut suurta sitkeyttä muuntautumiskykynsä ansiosta. QAnon on kytkeytynyt vahvasti äärioikeistoon, mutta se ei ole enää täysin rajautunut tiettyyn poliittisen spektrin kohtaan. Toki sen päähaara on poliittisesti äärioikealla, mutta lonkerot – tai tautipesäkkeet – ovat päässeet levittäytymään yllättäviinkin suuntiin. Se on päätynyt jopa vasemmistolaisten new age -hippien tietoisuuteen ja luonut oman kuplansa, ”pastelli-Q:n”. Valheelliset väitteet lapsille tehtävistä kauheuksista sekä pastelli-Q:ssa korostuva rokotevastaisuus vetoavat monenlaisiin ihmisiin.
* *
Miten sitten on mahdollista, että ilmiselvästi huuruiset teoriat ovat muodostuneet niin isolle joukolle ihmisiä maailmankatsomukseksi ja elämäntavaksi? Kirjassa QAnonia tarkastellaan monelta kannalta, muun muassa psyykkisen hyvinvoinnin häiriönä, läheisten kärsimysten lähteenä, satunnaisten tai tarkoituksella valittujen – mutta syyttömien – ihmisten häirintänä, valmiiksi epävakaiden mielten kyynisenä manipulointina, talousrikollisuuden jatkeena, poliittisena opportunismina ja narsistien työkaluna koota ympärilleen uskollisia alamaisia.
Tietokirjaa ei voi sanoa aivan neutraaliksi, eikä kirjoittaja neutraaliuteen pyrikään. Hänen mahdollisuutensa tällaiseen olisivatkin pienet. Sommer positioi itsensä ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, jota QAnonin hämärien uskomusten maailmat myös aidosti kiinnostavat. Hän kuitenkin edustaa Yhdysvaltain poliittisella kartalla vasemmistolaisuutta työskennellessään Washington Post -lehdessä, mikä itsessään vie mahdollisuuden uskottavuuteen Q:n kannattajien – ja myös laajemmin republikaanien – silmissä.
Teoksessa korostetaankin Yhdysvaltain kahtiajakautuneen politiikan merkitystä yhtenä QAnon-liikkeen menestyksen mahdollistajana. Monet republikaanit, Trump etunenässä, ovat valmiita ottamaan äänilaariinsa QAnonin tarjoaman nosteen. Tällöin he pelaavat varman päälle näyttelemällä suuren yleisön edessä tietämättömiä koko liikkeen olemassaolosta samalla kun iskevät silmää näille salaisille pikku ystävilleen. Nollasummapelissä kaikki liittolaiset – kahelitkin – voivat ratkaista pelin demokraattien häviöksi.
* *
Täytyy kiittää suomentaja Pasi Rakas Jääskeläistä tärkeästä työstä. Teos on pätevä kurkistus yhteen laajimmista, vaikutusvaltaisimmista ja ehkä vaarallisimmista salaliittoyhteisöistä, sen historiaan ja kulisseihin. Joissakin kohdin suomennosta amerikkalaisen puheenparren ilmaukset jäävät jonnekin englannin ja suomen kielen välimaastoon: ”’Kiitos Luojan, meillä ei ole yhtään asetta’, hän kertoi minulle.” Kokonaisuudessaan suomennos on kuitenkin sujuva ja ajaa hyvin asiansa.
Miikka Vuori
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.
Punaisten pako päättyi Lahden edustalle vappuna 1918 – arviossa Tuomas Hopun Tien päällä Lahti
KIRJAT | Tuomas Hoppu huipentaa kirjasarjansa Suomen sisällissodasta. Matkan varrella tuhottiin Vesilahti perusteellisemmin kuin mikään muu kunta sodan aikana.
Romaani täynnä tapahtumia ja historiaa – arviossa Kahdeksas elämä (Brilkalle) osa 1
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
Poika joka huusi sutta – arvioitavana Louise Pennyn Pedon mieli
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
