Vielä kerran, pojat! Viimeisen kuningaskunnan saaga se vain jatkuu Bernard Cornwellin seikkailusarjassa

Kuva: Kelly Campbell / Bazar

Syntyjään saksilainen, mutta kasvatukseltaan ja sukunimeltään tanskalainen Uthred Ragnarsson ei millään tunnu saavan rauhaa Bernard Cornwellin historiallisessa seikkailusarjassa.

Tanskalaisten ja norjalaisten puristuksiin jääneen viimeisen englantilaisen kuningaskunnan Wessexin sotapäälliköksi nousseen karismaattisen eturivistä johtajan ja miekkamiehen palvelu ja uskollisuus kuningas Alfredille sitoo hänen käsiään vielä vuosikymmeniä kuninkaan kuoleman jälkeen. Nyt kun hän viimein on saanut takaisin unelmansa, häneltä jo lapsena ryöstetyn Bebbanburgin linnoituksen kaukana pohjoisessa Northumbriassa, hänet tullaan jälleen repäisemään mukaan poliittiseen peliin ja valtaistuimien jakoon, nyt jo Alfredin pojanpoikien kiistoja ratkomaan.

Vaikka Uthred on jo vanha ja monesti haavoittunut mies, ei hän vieläkään tunnu olevan omillaan isojen suuntaviivojen ja strategioiden äärellä. Hänen monissa käänteissä ja seikkailuissa lupaamansa uskollisuudet vievät häntä edelleen kuin kaarnalaivaa tuulessa ja jälleen kerran hän löytää itsensä keskeltä vihamielisiä sotajoukkoja vain pienen uskollisen soturijoukon tukemana.

Luulisi, että kirjailijalta alkaisi jo pikkuhiljaa ideat loppumaan, kun kaava tuntuu olevan monta kertaa koluttu, mutta niin vain Kuninkaiden miekka (Bazar, 2020) onnistuu imaisemaan mukaan muinaisenglantilaiseen seikkailuunsa.

Toki Uthredin saaga jatkuu jo kahdettatoista osaansa, joten jos sankari on tuttu, joko aiemmista kirjoista tai tyylikkäästi toteutetusta tv-sarjasta Last Kingdom, on tähänkin osuuteen helppo sukeltaa sisään. Jatkokertomus myös koukuttaa. Kun kerran on hyvään vauhtiin päästy, niin pitää olla mukana loppuun asti ja saada ratkaisu loppuihinkin avoimiin langanpäihin.

Cornwell on tarjoillut sankarinsa elämän varrelle niin ilot kuin surut, puolisot, lapset ja lapsenlapset. Miestä on juhlittu sankarina mutta myös vihattu valapattona ja pakanana. Onpa Uhtred joutunut orjaksikin. Kuolema on ollut vahvasti läsnä, niin kuin noina aikoina tavallista on. Niinpä tämänkertainen nöyryytys jälleen uuden vihollisen käsissä ei juuri uutuudenviehätystä tarjoa, vaan saa lähinnä ihmettelemään pappaikäisen sankarin sietokykyä ja onnen heilahteluja. Hiukan pistää myös säälittämään, kun vanhaa miestä edelleen tarvitaan hoitamaan hommat.

Cornwellin parasta osaamista lennokkaan ja päähenkilöiltään riittävän kapean seikkailukertomisen ohella on historiallisten tapahtumien siivittäminen tarinan pohjaksi. Vaikka kaikki ei toki olekaan tapahtunut ihan niin kuin kirjasarjassa kerrotaan, on Uthredin tarinassa herkullinen historiallinen perusta, josta myöhemmin syntyi Englannin valtio. Uthredin seurassa seikkailu on kuitenkin pääasia ja viitekehys tuo siihen vain lisäarvoa.

Eikä tässäkään vielä ole kaikki. Cornwell lupailee kirjan lopuksi, että Uthred ehtii vielä nähdä sen Englanninkin syntymisen ja että se syntymä on verinen.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua