Venäläinen sandwich David Suchet avautuu kerros kerrokselta – arviossa Poirot-näyttelijän omaelämäkerta

David Suchet valmistautuu Arthur Millerin Hinnan Gregory Solomonin rooliin. Kuva: David Suchet

1900-luvun alkuvuosina Kapkaupungissa astelee hyvin pukeutunut pyöreähkö pikkumies, kävelykepin kera ja takki tiukasti napitettuna.

Tarkemmin katsottuna mies muistuttaa aivan brittiläisen tv-sarjan mestarietsivä Poirotia.

Pyöreän pikkumiehen isä on Liettuan Kretingan tunnettu kosher-lihaa toimittava lihakauppias herra Shocket. Kun Venäjän keisarikunnassa rata on saatu rakennettua syrjäiseen juutalaissiirtokuntaan saakka, Shocketin perhe on pakannut laukkunsa ja ottanut suunnan kohti Etelä-Afrikkaa.

Kapkaupungissa kohtaamamme pyöreä pikkumies on näyttelijä David Suchetin isoisä.

Suvun nimi muuttuu Etelä-Afrikassa Suchedowitziksi, joka paljastaa heti juutalaisen syntyperän. Kun perheen poika Jack muuttaa Britanniaan, hän vääntää sukunimen ranskalaisittain Suchetiksi – välttääkseen antisemitismin nousussa yhtäläisyydet juutalaisuuteen.

Jack Suchet opiskelee lääketiedettä ja erikoistuu gynekologiksi. Hän löytää puolisokseen näyttelijäksi kouluttautuneen Joan Jarchén, lehtivalokuvaaja James Jarchén ja varieteetaiteilija Elsie Jessardin tyttären.

Heille syntyvät pojat John, David ja Peter. Kaikki löytävät työn viestinnän parissa. Johnista tulee toimittaja ja uutisankkuri, Davidista näyttelijä ja Peteristä mainosmies. Taustalla myhäilevät äidinpuoleiset isovanhemmat Elsie ja Jimmy.

Äidin äiti Elsie Jessard varieteeaikoinaan. Hän kuului myös ryhmään The Sisters Robertson. Isoisä Jimmy 1910-luvulla. Kirjan kuvitusta.

Gynekologi-isä ei arvosta pojan hakeutumista estradille, mutta äidille uravalinta on riemun aihe. Sisäoppilaitokseen lykätylle Davidille isä jää etäiseksi, mutta sitäkin inspiroivammaksi muodostuu suhde Jimmy-vaariin, jonka syliin hän on aina tervetullut.

Jimmy on olkapää, viihdyttäjä ja ymmärtäjä, kun isä tuhahtaa ja äiti on ajatuksissaan.

Vaarin poika

David Suchetin omaelämäkerta on muuta kuin edellinen, Geoffrey Wansellin Suchet-muistelo Hercule Poirot ja minä, jossa kaivauduttiin 25 vuoden Poirot-filmausten kautta Agatha Christien luoman belgialaisen salapoliisiroolin merkitykseen Britannian ehkä maailmanlaajuisesti tunnetuimman näyttelijän elämässä.

Sanoin ja kuvin on kunnianosoitus juuri tuolle Jimmy-vaarille, jonka lehtivalokuvaajan ura oli esimerkkinä Davidille jopa siinä, miten ihmisiä tuli lähestyä: sosiaaliluokasta ja koulutuksesta riippumatta ja aina kunnioittavasti, vierelle asettuen.

David-poika Jimmy-vaarin sylissä. Kirjan kuvitusta.

Sanoin ja kuvin -omaelämäkerta käy näyttelijämestarin elämää läpi Suchetin lempiharrastuksen, valokuvauksen tuottamien otosten kautta. Niitä on toista sataa eli liikaa. Puhutellakseen muitakin kuin kirjoittajaa itseään kuvamateriaaliksi olisi riittänyt joukko hyviä henkilökuvia ja henkilöhistorian kannalta oleellisia, paikkoihin liittyviä kuvia.

Mutta Jimmy-vaari, James Jarché tuntuu olleen mestari ihmisten lähestymisessä. Pääsihän hän tapaamaan niin kuningatar Elisabetia kuin ketä hyvänsä aikansa ikuistettavaa.

Jimmy teki työnsä äärimmäisen perusteellisesti, odotti oikeaa hetkeä, mutta toimi myös rakastettavan spontaanisti.

Nämä ominaisuudet näkyvät siirtyneen myös David Suchetille. Kun näyttelijänkoulutus ei tuonutkaan alan töitä 1970-luvun alkupuolella, Suchet haki pukuliikkeeseen töihin.

David Suchet ensimmäisen teatterityöpaikkansa, Chester Gateway Theatren edessä. Kirjan kuvitusta.

Siellä hän eteni mestarimyyjäksi kehittämänsä käyntikorttikikan avulla. Hienostohotellien ravintolahenkilökunta haki livreensä Moss Brosin vanhasta varastosta alennushintaan, henkilökohtaisella palvelulla.

Suchetille oli tarjolla jo Manchesterin liikkeen apulaisjohtajan pesti, kun näyttelijänalku ja myyjä sai ratkaisevan puhelinsoiton. Agentti kertoi, että tarjolla oli sivurooli tv-sarjassa Ammattilaiset ja kuvaukset olisivat viikon päästä Venetsiassa.

Liikemiehen ura sai jäädä siihen. Samalla tavalla ratkaisun hetki koitti Omahan yliopistossa 1974. Suchet oli tuolloin jo Royal Shakespeare Companyssä ja osoitti pätevyytensä myös näyttelijäntyön vierailevana lehtorina Yhdysvalloissa.

Eräänä päivänä hänelle tarjottiin teatteritaiteen laitoksen täysipäiväistä professorin virkaa. Suchet vastasi keikahtamalla pyllylleen. Niin yllättynyt hän sanojensa mukaan oli.

Korkea palkka ja säännöllinen työ eivät houkutelleet niin paljon, että Suchet olisi luopunut vapaudestaan.

Samoin kävi Hollywoodissa, josta tarjolla oli mahdollisuus liittyä ICM-agentuurin leipiin englantilaisnäyttelijänä. Suchet halusi kuitenkin olla teatterinäyttelijä ja RSC:n tallissa.

Näyttelemisesi ei kiinnosta minua

Vapaus valita työnsä, roolinsa ja työyhteisönsä on näyttelijän kehityksen kannalta lopulta tärkeintä, ei sinnittely ja selviytyminen. Uudistuminen ei käy vanhan kertauksella. Siitä Suchet sai karvaan opetuksen yhdysvaltalaiselta ohjaajalta Harold Guskinilta. Tämä sanoi jo tunnetulle Poirot-näyttelijälle ratkaisevat sanat:

– Sinähän olet jo päättänyt valmiiksi, miten aiot näytellä tuo roolin! Tuollainen ei kiinnosta minua tippaakaan. Haluan nähdä, miten sinä reagoit näytelmän kieleen.

Vapaudu, ole avoin, älä pelkää epäonnistumista, Guskin kannusti.

Terence Rattiganin julma näytelmä Man and Boy oli työn alla ja Suchet myöntynyt pitkien suostuttelujen jälkeen hirviömäisen, poikaansa prostituoiduksi kauppaavan Antonescu-isän rooliin.

Suchet on suomalaisille ja noin 500 miljoonalle tv-katsojalle Poirot. Suchetille itselleen teatterityö on ollut rakkain pala esiintyjän kakkua.

Opiskelu London Academy of Music and Art -oppilaitoksessa, työhön sijaantuminen näyttämömestarina Chester Gateway Theatressa ja vuodet Royal Shakespeare Companyssä vakuuttivat Suchetin alasta, jonka parissa hän päätti viettää loppuelämänsä.

Suchet on malliesimerkki brittinäyttelijästä, joka haluaa olla kirjailijan palveluksessa, kunnioittaa ohjaajaa ja löytää uutta työstään. Tälle tyypille nyanssit, perusteellinen pohjatyö ja henkilöhahmon psykologinen pohjustus ovat se runko, jolle rooli rakennetaan.

Ja tässä Suchet palkitsee lukijansa. Hän käy teoksessa läpi useita tärkeitä roolejaan Shylockista Arthur Millerin Hinnan Gregory Solomonin rooliin seikkaperäisesti, virheisiin ja oivalluksiin pureutuen.

Suchetille on tärkeää nimenomaan rooli. On mahdotonta kuvitella tätä miestä ensemblen työkaluksi, jossa luodaan uudenlaista teatterikäsitystä.

Naisen korsettiin

Pari vuotta sitten tutkin Lontoon teatteriohjelmistoja löytääkseni David Suchetin nimen roolituksista. Ja kas, herra näytteli naista Oscar Wilden näytelmässä The Importance of Being Earnest (suom. Tärkeintä on olla aito).

Olin jo varaamassa lentoa, kun Lontoossa sattuneet terroriteot kahlitsivat menohaluja. Lady Bracknellin roolissa Suchet teki komediasta arvioiden mukaan ainutlaatuisen. Hän opetteli voimanaisen korsetin, vannehameen, korkokenkien ja äänen käytön niin, että kriitikot pääsivät parahtamaan: ”David Suchet’lla on todella hauskaa.”

Oscar Wilden Tärkeintä on olla aito -näytelmän Lady Bracknelliksi itsensä muokkasi David Suchet vuonna 2018. Kirjan kuvitusta.

Sen esityksen olisin halunnut nähdä! Kysehän ei ollut mistään trans-pilasta, vaan viimeisen päälle perehtymisestä.

Jonakin päivänä asetun Suchetin pukuhuoneen ovelle kiemurtavaan jonoon, saan häneltä nimikirjoituksen ystävällisen hymyn kera ja valmistaudun agentin järjestämään haastatteluun. Saa teatterikriitikollakin haaveensa olla.

Suhtaudun Poirotin lumoon yhtä lapsenomaisen ihastuneesti kuin sadat miljoonat muutkin Suchetin Poirot-fanit.

Suchetia itseään neljännesvuosisata Poirotina (1988–2013) muutti roolihahmonsa kaltaiseksi. Hän perehtyi niin tarkkaan Poirotin kävelytyyliin, pukeutumiseen, mieltymyksiin, gestiikkaan ja henkilöhistoriaan, että lopulta Suchetille itselleen oli myös tärkeää, että taulut olivat viivasuorassa, aamiaismunat samankokoisia ja kalvosinnapit kiiluvia.

Kun Poirot-rooli jäi taakse vuonna 2013, David Suchet sai muistoksi kaiken tämän. Mukana rekvisiitassa muiden muassa Poirotin käyttämät yrttiteelasit, viiksivaha ja hopeinen neilikkamalja rintapieleen. Kirjan kuvitusta.

Olen myös havainnut saman ilmiön, minkä tuhannet Suchetille viestejä lähettäneet ihailijat ovat ilmaisseet: Suchet-Poirot on antanut heidän elämäänsä turvallisuutta ja luottamusta epävarmoina aikoina ja masennuksen hetkinä.

Kun Poirotia pyöritetään taas kerran Ylellä, koronan piinaama katsoja voi matkustella salapoliisin matkassa sinne jonnekin, nummille ja Britti-imperiumin huolettomalle 1920-luvulle, pukuloiston ja säätyjaon sinetöimiin yläluokan auloihin.

Komisario Japp (Philip Jackson), oivalluksissa aina hieman Poirotia jäljessä, mutta ratkaisuissa rinnalla. Kuva: David Suchet

Poirot tarjoaa unohduksen, ylivertaisen älyn, mutta myös samaistumispinnan yksinäisyydessään.

Onnekkaan miehen tarina

David Suchet korostaa, miten hän on ollut elämässään onnekas. Oikeat ihmiset ja roolit ovat tulleet oikealla hetkellä, Sheila-puoliso on peesannut ratkaisuissa ja työ on tarjonnut vapauksia valita.

Puoliso Sheila, joka jätti oman uransa antaakseen David Suchetille vapauden omistautua näyttelijäntyölle. Kuva: David Suchet

Poirot-sarjaa tehtiin vuosi kerrallaan, 70 televisioelokuvaa ja 13 tuotantokautta. Jokaiseen osuuteen sopimus tehtiin Suchetin kanssa erikseen. Välillä Suchet roikkui löysässä hirressä, London Weekend ja ITV tiesivät päänäyttelijän suosion ja tämän kiintymyksen rooliin, mutta tuottaja viivytteli milloin mistäkin syystä.

Etupäässä kyse oli rahasta. Idän pikajunan arvoituksen (2010) tekeminen maksoi jo 2 miljoonaa puntaa.

Herkuleen urotyöt (2013) on oma suosikkini Poirot-elokuvien sarjassa. Se on myös viimeisimpiä kuvattuja. Sveitsin alppihotellin sijoittuva jalokivimurhaajan kiemurainen tarina osallistaa kaikki hotellin asukkaat mysteeriin.

Osan käsikirjoittaja Guy Andrews teki ihan oman käsikirjoituksensa Dame Agathan kahdestatoista novellista ja onnistuu mielestäni erinomaisesti. Peliin osallistuu myös Poirotin muinainen rakastettu Madame Rossakoff tyttärineen. Kuvioissa on haikeutta, julmuutta, oveluutta, rakkautta – mielisairauttakin.

Tyyneys ja voima

Kirjan mielenkiintoisimpia osia on Suchetin suhde kristinuskoon. Häntä ei lapsena kastettu. Juutalainen isä ja anglikaani äiti eivät pitäneet sitä mitenkään tärkeänä. Juutalaisuus olisi periytynyt äidin puolelta.

Neljänkympin paremmalla puolella Suchet huomasi juttelevansa mielessään edesmenneen Jimmy-vaarinsa kanssa. No, miksi hän jutteli, vaikkei uskonut tuonpuoleiseen?

Siitä alkoi tutkiskelu ja lopulta kaste eräällä matkalla Oregonin Portlandissa. Suchet pitää itseään nykyään sitoutuneena kristittynä, jota kiinnostaa teologia, eri uskonnot ja mahdollisuus toimia omalta osaltaan rauhan välittäjänä.

Tehdessään podcastia Questions of Faith – Can There Be Peace Suchet matkusti Israeliin ja haastatteli siellä israelilaista Robi Damelia ja palestiinalaista Bassam Araminia. Molemmat olivat menettäneet lapsensa kahden kansanosan välisissä erimielisyyksissä. Kuva: David Suchet

Hän on lukenut Raamatun äänikirjaksi ja Markuksen evankeliumin tallenteeksi, joka on katsottavissa YouTubesta nimellä David Suchet, Mark’s Gospel at St Paul’s.

Hän on sinut menneisyytensä kanssa, tämä ”Russian Sandwich”, kuten hän itsensä määrittelee venäjänjuutalaisten isoisiensä perusteella.

Uskontoasiassa Suchetin ja Poirotin tiet yhtyvät pienessä kohtauksessa, joka on piirtynyt mieleeni Idän pikajuna -elokuvasta.

Poirot rukoilee ahdistuksessaan sängyn ääreen kumartuneena, krusifiksi kädessään.

Etsivien jumala hakee apua etsivien Jumalalta.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua