Kuvat: WSOY / Otto Virtanen
KIRJAT | Joel Hohko kirjoittaa sodasta niin raa’asti ja rumasti, että hetkittäin on pakko sulkea silmät.
”Tästä sotaromaanista puuttuvat sankarit.”
ARVOSTELU
Joel Hohko: Volodjan pojat
- WSOY, 2025.
- 484 sivua.
Kostja on tullut 14-vuotiaana Venäjältä Suomeen. Hän puhuu kyllä suomea, mutta aksentista huomautellaan. Kostja tuntee molemmat maat, mutta koti ei tunnu olevan kummassakaan.
26-vuotiaana Kostja tekee työtä sairaalan vahtimestarina, haaveilee kirjailijan urasta ja seurustelee Tanjan kanssa, josta on kovin mustasukkainen. Tuttavapiiri on venäläis-ukrainalainen, Venäjällä on edelleen lähisukua.
Kostjan puhelimen taustakuvana on synnyinmaan presidentti. Hän saisi kyllä järjestettyä vapautuksen Venäjän asepalveluksesta, mutta lähtee kuitenkin sitä suorittamaan. Sitä kautta hän myös päätyy Ukrainaan sotimaan, osallistuu ”erikoisoperaatioon” Blini-nimisen panssarivaunun kyydissä. Asetoverit ryyppäävät, raiskaavat, tappavat ja ryöstelevät. Mukaan on annettu vuosia sitten vanhaksi mennyttä sotilasmuonaa kolmeksi päiväksi.
Joel Hohko kirjoittaa lyhyesti ja osuvasti, hänen kielensä on tarkkaa. Teksti maalaa lukijan silmien eteen kohtauksen ja paikan toisensa jälkeen, ja yksityiskohtien tarkka kuvailu viimeistelee läsnäolon kokemuksen. On kuin lukisi tv-käsikirjoitusta: jokainen liike on kirjattu, ihmiset ja esineet kuvailtu. Kappaleet ovat hyvin lyhyitä, ja kokonaisuus on raskaudestaan huolimatta helppolukuinen.
Raskasta lukemista Volodjan pojat (WSOY, 2025) tosiaankin on. Hohko kirjoittaa sodasta niin raa’asti ja rumasti, että hetkittäin on pakko sulkea silmät. Tästä sotaromaanista puuttuvat sankarit: sodan todellisuus on jotakin aivan muuta, ja sitä pahuutta kirjailija meille vyöryttää.
On toki myös hetkittäisiä syvällisiä keskusteluita, hieman tunteita, jonkinlaista hirvittävän tilanteen luomaa yhteisöllisyyttäkin. Huumoriakin on – mutta niin vähän, että sitä tuskin huomaa. Kaiken yllä leijuu pahuus.
Kirjan lopussa olen hyvin vaikuttunut lukemastani.
Volodjan pojat on ammattisotilaana työskentelevän Joel Hohkon esikoisromaani.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvänmielen lätkäromanssi nuorille ja miksei vanhemmillekin – arviossa Annukka Salaman Sulamispiste
KIRJAT | Ylöjärveläinen Oliver hiihtää kilpaa, mutta hänen todellinen intohimonsa on jääkiekko, jota poika harjoittelee salaa läheisen avolouhoksen jäällä.
Kommunistinen diktatuuri murskasi surutta parhaitaan – arviossa Elina Kahlan Gulagin viisas
KIRJAT | Gulagin viisas on Elina Kahlan teoksen päähenkilö Pavel Florenski, kommunistisen terrorin uhri. Mies yhdisti tieteen, taiteen ja uskon, mutta se oli Neuvostoliitolle liikaa.
Esikoisromaani palaa koronakevääseen ja etätyösuositusten aikaan – arviossa Tuula Salovaaran Tuija-aidan vanki
KIRJAT | Romaanin pääjuonen herkullinen potentiaali hautautuu loputtomiin yksityiskohtiin, takaumiin ja sivujuoniin.
Työn ja ihmisyyden puristuksessa – Risto Havunen kirjoitti oppaan uupumuksen torjuntaan johtajille ja esihenkilöille
KIRJAT | Johtamispuhe korostaa myötätuntoa, osallisuutta ja valmentavaa otetta, mutta esihenkilön vastuu ja kuormitus eivät ole kadonneet minnekään.