Vahva teos kirjailijaksi kasvamisesta 1970-luvulla – arviossa Monika Fagerholmin Finlandia-palkittu Eristystila / Kapinoivia naisia

Kuvat: Teos / Niklas Sandström

Laajalti arvostettu ja palkittu suomenruotsalainen kirjailija Monika Fagerholm tavoittelee vuoden 2025 Finlandia-ehdokkuutta uusimmalla romaanillaan Erityistila / Kapinoivia naisia (Teos, 2025). Hän on ollut kahdesti aiemmin ehdokkaana teoksillaan Ihanat naiset rannalla (1994) ja Kuka tappoi bambin (2019).

Kuten aiemmissa romaaneissaan, myös Eristystila / Kapinoivia naisia -teoksessa (alkuteos Döda trakten / Kvinnor i revolt; Förlaget, 2025) on vahva omaleimainen maailma. Oudolla tavalla houkutteleva ja synkkä tunnelma on tunnistettava elementti läpi koko Fagerholmin tuotannon.

Alussa tuntuu, ettei uusin romaani yllä teosparin Amerikkalaisen tyttö (2004) ja Säihkenäyttämö (2009) tai Lola ylösalaisin -kirjan (2012) tasolle. Mutta kyllä se yltää, ja kenties korkeammallekin. Kun romaanin fragmentaarisesta maailmasta muodostuu kokonaiskuva, tulee selväksi, että teos on vahvaa ja tyylipuhdasta Fagerholmia. Romaanista jää voimakas muistijälki.

Romaanin keskiössä on nuori Alice, joka on varttunut äidin ja sisarpuolen kanssa maalaiskylässä. Hän päättää muuttaa isän uuden perheen luokse pääkaupunkiseudun esikaupunkialueelle, jossa perhe asuu tyylikkäässä rivitaloasunnossa. Kulttuuri on vahvasti läsnä Alicen lähipiirissä. Äiti on oman tiensä kulkija, eikä välitä vallitsevista normeista. Max-isä on valokuvaaja, ja hänen karismaattinen puolisonsa Siri on varakkaan porvarissuvun kasvatti, joka on käynyt maineikkaan yliopiston ja luo näkyvää uraa kansainvälisessä kehitysyhteistyössä. Siri liikkuu kulttuuripiireissä, ja kirjallisuus on palavasti lähellä Sirin sydäntä. Lähipiirissä on kosolti kirjallisuus- ja teatteripersoonia.

Yksi heistä on teatterivaikuttaja Veronica Seger, joka antaa esikoisromaania kirjoittavalle Alicelle ohjeen:

”Sinun on otettava itsesi vakavasti. Ja sen jälkeen kirjoita kuin pieni eläin”. Niin Alice tekee.

* *

Fagerholm kuvaa tuotannossaan nuoruuden kiihkoa ja levottomuutta, joka henkii myös Alicesta.

Romaanissa on sisäkertomus, Alicen romaani, joka tuo teoksen rakenteeseen vahvan arkkitehtonisen läpileikkauksen. Tarinan kautta tulee erillinen taso, jonka lävitse sanoitetaan Alicen maailmaa. Alice elää ja kokee nuoruuttaan, mutta kurinalainen kirjoittaminen ja määrätietoisuus määrittelevät häntä. Alice on kirjailija, Alice on tarkkailija.

Aikajänne ajoittuu vuosiin 1976–1977. Ajan henki on läsnä uutisissa. Yksi uutinen yli muiden vaikuttaa syvästi nuoreen Aliceen ja on myös kimmokkeena hänen romaaniinsa, nimittäin Ulrike Meinhofin kuolema.

Alice lukee kirjastossa sanomalehteä ja katselee kuvaa Meinhofista:

”Mustan harmaa kuva, tyhjä katse. Kuva oli sumennettu. Sillä korostettiin: ’se semmoinen väkivallan kannattaja’ – jona häntä oli opittu myös pitämään. Alice ja monet muut samaan sukupolveen kuuluvat kasvoivat näiden kaikkialla, joka puolella Eurooppaa näkyvien etsintäkuulutuskuvien keskellä”.

Samaan aikaan kirjastoon saapuu Honecker-niminen nuori nainen amerikkalaisen ystävänsä Timothyn kanssa. Uutinen yhdistää heidät, ja nuoret viettävät intensiivisen kesän yhdessä. Ystävyksillä on hetkellisesti voimakas vaikutus toisiinsa, etenkin Alicen mielikuvitukseen, ja hän ammentaa materiaalia tulevaan kirjaansa.

”Eristystila” ilmenee romaanissa monella tasolla, ja eristystila näyttäytyy myös toistuvana teemana Fagerholmin tuotannossa.  Alicen mielessä pyörii mielikuva naisesta, joka on totaalieristettynä vankisellissä. Romaanissa Kuka surmasi Bambin neljä lukiolaispoikaa raiskaa tytön kellarihuoneessa, joka on varta vasten äänieristetty raiskausta varten.

Siri taas tiedostaa olevansa vankina perheensä keskellä. Vaikka hän on valinnut oman tiensä eikä elä porvarisukunsa toiveen mukaisesti, on hän kuitenkin omassa eristystilassaan. Siri toteuttaa ammatillista ambitiotaan ja elää vahvasti naisasianaisen arvoja, mutta silti hän on perheessä vastuunkantaja. Boheemi Max osaa väistellä vastuuta.

Siri kyllä tiedostaa roolinsa ristiriitaisuuden, ja hän käsittelee aihetta kirjallisuuden kautta. Doris Lessing ja Sylvia Plath ovat muovanneet Sirin suhdetta elämään ja kirjallisuuteen. Eristystila / Kapinoivia naisia on teos kirjoittamisesta, kirjallisuudesta sekä kasvamisesta kirjailijaksi. Romaanissa käydään paljon dialogia kirjallisuudesta. Myös Alice on vaikuttunut Lessingin Väkivallan lapsista. Lukukokemuksen myötä hän ymmärtää, että kyse on hänestä itsestään ja kasvamisesta omaan tietoisuuteen.

Sekä Alice että Siri tiedostavat oman kulttuurillisen etuoikeutetun asemansa. Siri työskentelee kehitysmaiden hyväksi, mutta nauttii itse hyvin palkatun työn tuomasta taloudellisesta turvasta. Hänen yhtä lailla hyvin toimeentulevat porvarisystävättärensä haluavat vaikuttaa ja he osallistuvat mielenosoitukseen maailmanrauhan puolesta. Silti kalliiden turkislakkien alla palelevia naisia katsotaan mielenosoituksessa hieman kummeksuen. Toisaalta verrattuna nykypäivän suoritusyhteiskuntaan 1970-luvulla on eletty osallistavan yhtenäiskulttuurin aikaa, ja myös kulttuurin arvostus on ollut korkeammalla.

* *

Alicen romaanissa henkilöhahmo pohtii omaa etuoikeutettua asemaansa. Nuorena hän kuunteli Otis Reddingin kappaletta (Sittin’ on) The Dock of the Bay yhä uudelleen. Hän miettii, kuinka kykeni samastumaan mielentilaan, yksinäisyyteen ja yksitoikkoisuuteen. Kuitenkaan se, mistä laulu pohjimmiltaan kertoo, eli yhteiskunnalliset epäkohdat, kodittomuus ja näköalattomuus, eivät tavoittaneet yläluokkaista nuorta naista.

Alice on nimennyt Sirin ja Maxin kodin nukketaloksi, koska nukketalo on kuin miniatyyri kokonaisesta maailmasta, johon on yritetty mahduttaa kaikki mahdollinen. Alice kirjoittaa romaaniaan talon vierashuoneessa. Alice tarkkailee perheen dynamiikkaa vieraana, hieman etäältä. Nukketalon kulissit kantavat niin kauan, kun Siri on niitä kannattelemassa. Vahvaa säröä perheeseen tuo Prinssi, Sirin ja Maxin totaalisen hemmoteltu kuopus. Molempien vanhempien suhteessa Prinssiin on erikoista tunnelatausta, joka ilmenee heidän käytöksessään eri tavoin.

Musiikki viitoittaa osaltaan myös romaanin tunnelmaa ja ajan henkeä. Maxin autossa ja työhuoneella soi jazz. Velipuoli Michaelin levykokoelmasta löytyy muun muassa Marc Bolania, The Velvet Undergroundia ja New York Dollsia. David Bowie vakuuttaa ja Rock’n’Roll Suicide soi taukoamatta. Sex Pistolsin Anarchy in the U.K. räjäyttää nuorison hereille, mutta kulttuurieliitille se on liikaa.

* *

Romaanin rakenne on taidokas, ja fragmentaarinen kerronta resonoi ajatusten kulkua. Hannimari Heinon tyylikäs käännös tavoittaa hienosti omaleimaisen kerronnan. Fagerholmille ominaiseen tapaan liikutaan eri aikatasoissa ja kerrontaa tehostetaan toistolla.

Aika tikittää metronomin lailla. Fagerholm antaa viitettä tulevasta. Tulevat käänteentekevät tapahtumat paljastetaan kokonaan, ja jälleen siirrytään ajassa taaksepäin.

Synkkyys ja kuolema ovat Fagerholmin käyntikortti teoksesta toiseen. Aiempien teosten temaattinen jatkumo on läsnä myös uusimmassa teoksessa. Nuori nainen löytyy surmattuna lähimetsästä. Toisin kuin Amerikkalaisen tytön mysteerissä kuolemaa ei ole kirjoitettu trillerin muotoon. Surmaaja paljastuu suhteellisen nopeasti. Kirjan tapahtumat on sijoitettu Kylmäjärven rannalle, kuten romaanissa Kuka surmasi Bambin.

Erityistila / Kapinoivia naisia on trilogian ensimmäinen itsenäinen osa. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Fagerholm tulevia tapahtumia kuljettaa. Odotukset ovat korkealla jatko-osien suhteen.

Larissa Raudas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua