Tyttö puussa on raikas sukellus tämän päivän Turkkiin nuoren naisen silmin

Nuori tyttö kiipeää puuhun ja haluaa asettua sinne asumaan, koska on pettynyt kaikkeen; sekä omaan elämäänsä että kotimaahansa. Keskellä Istanbulin historiallista turistialuetta sijaitseva Gülhanen puisto lukuisine puineen tarjoaa loistavan tilaisuuden paeta todellisuutta ja samalla kertoa lukijalle oman perheensä historiaa. Tytön kertojaääni on hyvin intiimi, luottamuksellinen ja toisinaan hauska, kun lähipiirin salaisuuksia keritään auki.

Tytön suvun naisilla on ollut menneisyydessä jos jonkinlaista. Vuosikymmenien saatossa on ollut kauheita raiskauksia ja ei-toivottuja raskauksia, hylkäämisiä, mutta myös rakkautta ja auvoista aikaa. Vastaan on tullut ällöttäviä öykkärimiehiä, mutta myös hyviä tyyppejä. Työelämässäkään ei aina ole mennyt niin kuin olisi ollut toivottavaa. Naiset ovat kaikesta huolimatta myös ponnistelleet eteenpäin ja panneet töpinäksi sekä valonaroin keinoin että ihan rehdisti ja rohkeasti. He ovat tehneet omia valintojaan. Onnistumisia on ollut, tosin joskus kaikki on mennyt pahasti pieleen. Ei siis ihme, että Perihan-mummi kiroilee hillittömästi eikä puussa oleva tyttökään ole siivo suustaan tai että joku on masentunut tai lipittää viiniä.

Tyttö puussa (Fabriikki, 2020) on myös latvaan asettuneen nuoren naisen oma rakkaustarina. Viereisen boutiquehotellin kantaja, punaiseen univormuun pukeutunut Yunus huomaa puunlatvan asukin, kiipeää ylös ja nuoret tutustuvat. Heidän suhteensa kulkee läpi romaanin kauniina ja toivoa herättävänä ilonaiheena.

Suomennettu turkkilainen kirjallisuus tuonee useimpien mieleen edelleen Yashar Kemalin ja Orhan Pamukin. Näihin verrattuna Tyttö puussa on kuin toisesta maailmasta; kaukana Kemalin 1950-luvun itäturkkilaisista karuista vuorimaisemista ja Pamukin pohdiskelevista älyköistä Istanbulissa.

Romaani valaisee elävästi eritoten nuorison ja naisten nykypäivää Turkissa, mutta suvun vaiheiden kautta läsnä on myös vanhempi maailma. Tekstissä vilahtelevat Amy Winehouse, selfiet, Twitter ja Whatsapp, mutta myös turkkilaisen elokuvan miesihanne Kadir Inanır ja perinteisemmät yhteydenpitotavat, kuten oveen koputtaminen, kun on asiaa.

Poliittinen aktiivisuus on tärkeä osa romaania. Ihmiset osallistuvat nimeltä mainitsemattoman presidentin toiminnan vastaisiin mielenosoituksiin ja marssivat rauhan puolesta. Heitä kuolee poliittisen väkivallan uhreina tapahtumissa, joita on ollut tämän päivän Turkissakin. Kuolema tulee hyvin lähelle myös lähes koko romaanin ajan nimettömänä olevaa tyttöä puussa.

Parasta antia Tyttö puussa tarjoaa kertoessaan suvun lukuisia tarinoita, joissa tädit ja sedät tuppaavat kyllä välillä menemään lukijan päässä sekaisin. Tarkkuutta vaatii myös useissa aikatasoissa liikkuminen. Lyhennettävää olisi ehkä eniten ollut puussa olemisen kuvailussa, koska lukija voi itsekin helposti kuvitella olotilan hankaluuden.

Romaanin on suomeksi kääntänyt Tuula Kojo, joka tunnetaan myös nobelisti Orhan Pamukin luottosuomentajana. Kojon jälki ei tälläkään kertaa petä: teksti on nautinnollisen elävää ja sujuvaa. Kaikesta huomaa, että romaania on käännetty huolella ja ajan kanssa. Esimerkiksi Perihan-mummi kiroilee omalle ajalleen tyypillisin sadatuksin ja puuhun muuttanut tyttö antaa tulla päivän sanoin.

Tyttö puussa on Şebnem Işigüzelin ensimmäinen suomennettu teos, lisääkin häneltä mielellään lukisi. 48-vuotias Işigüzel on ollut kotimaassaan tunnettu nimi 1990-luvun alkupuolella ilmestyneestä ensiteoksestaan lähtien. Häneltä on ilmestynyt toistakymmentä kirjaa, joita on käännetty useille kielille.

Pieni turkulainen osuuskuntakustantamo Fabriikki Kustannus tekee merkittävää työtä julkaistessaan kansainvälisen kirjallisuuden pieniä helmiä, joista suuret kustantamot harvoin kiinnostuvat. Lukija kiittää.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua