Turkka painuu lukijan mieleen kuin Jeesuksen kasvot Torinon käärinliinaan – arviossa Tiina Raudaskosken Ilmiantaja

Kuvat: Sami Korhonen / WSOY

Onko tämä Tiina Raudaskosken romaani totta?

Kysymys on yhtä oikeutettu, kuin jos kysytään oliko Jouko Turkka yksi persoona, yksi tarina.

Ei ollut. Oli monta Turkkaa, itselleenkin Jouko Turkalle.

Turkan monia puolia ovat kuluvana syksynä availleet paperiveitsillään Kai Häggman ja Hannu Harju tietokirjoissaan.

Raudaskoski pääsee Ilmiantaja-romaanissaan (WSOY, 2025) pitemmälle. Hän kaivoi 1990-luvun lopulla tekemänsä työpäiväkirjat esille ja kirjoitti romaanin Turkasta, jonka assistenttina hän toimi ja kämppäkaverina asui 22-vuotiaana dramaturgian opiskelijana.

Raudaskoski on haastatteluissa sanonut, että työsuhdetta sävytti vahva eroottisuus, huolenpito ja kiintymys.

Nuori nainen viiskymppisen fanaatikon huushollissa, miten moisesta voi selvitä psyyken romahtamatta?

Raudaskoski on taitava kirjoittaja, todella taitava. Kun hän katsoo Turkkaa, hän piirtää ällistyttävän uskottavan ihmisen, ei pilakuvaa.

Hän katsoo läheltä, tallentaa ylikierroksilla käyvän ihmisen hikipisarat, hengityksen löyhkän, nenän valumisen, maagiset pupillit.

Turkka painuu lukijan mieleen kuin Jeesus Torinon käärinliinan, kehon nesteineen kaikkineen.

Jeesus on legenda, Turkkakin halusi sellaiseksi.

Ja kyllähän hän sitä lajia selvästi on, jos melkein kymmenen vuotta kuoleman jälkeen teatteritutkijat ja entinen oppilas päättävät vielä kerran pistää miehen kansiin.

* *

Turkka ja nuori opiskelija jakavat Turkan askeettisen kaksion, jossa on meneillään kylpyhuoneremontti. Tarpeet tehdään ämpäriin.

Mies haluaa nuorta naista ja nuori nainen valtansa vimmassa ja neroutensa uskossa luennoivaa gurua.

Raudaskoski on sanonut, että hän halusi luottaa Turkkaan ja elää tämän kautta omaa taiteilijuuttaan.

Erotiikka ei johtanut fyysiseen yhdyntään, vaikka kaikkea muuta sulautumista suhde sisälsi. Tai mistä minä tiedän.

Teksti on loppua kohti yhä intiimimpää. Nuori nainen haluaa valtaansa vimmatusti käyttävää miestä, ajatuksiaan sensuroimatta tursuilevaa olentoa, johon voi sulautua. Nuori nainen on valmis kadottamaan itsensä.

Turkka innostui latelemaan tekstiään ja korjauttamaan sitä loputtomasti, vaikka Osta pientä ihmistä -näytelmä oli lopulta floppi.

Tekstin kirjoittaminen ja kirjoituttaminen nuorella naisella oli viisikymppisellä Turkalla jo onanointia.

Tavoite oli jossakin, jota kirjoittaja ei itsekään ymmärtänyt.

Ilmeisesti tärkeää oli saada pitää nuoren naisen läheisyys mahdollisimman kauan ja kasvattaa potenssikuninkaan myyttiä. Elämän eliksiiriä tarjosi viaton, uskollinen, aito nainen.

* *

Läähättävät fantasiat Nokian johtajan ja puliakan kohtaamisesta eivät tuottaneetkaan enää häikäisevän uutta asetelmaa, ei groteskia tehoa, ei eriarvoisuuden moukarointia.

Osta pientä ihmistä oli hyvä nimi näytelmälle, mutta sisältö levisi.

Kun Rakkaita pettymyksiä rakkaudesta onnistui Tampereella 1996 ja irrotti vanhenevan naisen, Eila Roineen esittämän Madamen, Aamulehden päätoimittajan rakkauden nuoreen filosofiin Pekka Himaseen lähilukuun, siinä Turkka onnistui.

Ironia pursui valtaapitävien kohtaamisessa, sukupuolten valtapeliä oli vilpittömän hauska seurata, teksti läikkyi ja liekehti.

Kom-teatteri keskeytti Osta pientä ihmistä -näytelmän harjoitukset loppusuoralla taiteellisten erimielisyyksien vuoksi vuonna 1999.

Virolainen Von Krahl -teatteri esitti sitä Connecting People -nimellä.

Raudaskoski on paitsi häkellyttävän ilmaisuvoimainen kirjoittaja, hän on myös rehellinen parikymppiselle minälleen.

Mies, jolla on valtaa, kiehtoo. Kun kaksikko elää kuukausikaupalla kirjoituskuplassaan, syntyvät yhteiset pelisäännöt.

Nuori nainen on kuin panttivanki, omasta tahdostaan. Ja panttivankihan rakastuu vangitsijaansa.

* *

Sivujuonteena Turkan kämppiksenä olossa on suhde omaan lapsuudenperheeseen Nivalassa pohjoisessa.

Nuori nainen on epävakaalle äidilleen kummajainen.

Mistä tämän lapsen taiteellisuus oikein on peräisin? Ja ei kai Turkka nyt vain sekoita tytön päätä lopullisesti?

Äiti koettaa saada kontaktin tyttäreensä, kun Turkka-suhde päättyy, auttaakin.

Lapsuudenperheen kuvaukset jäävät kuitenkin irrallisiksi teatterimaailmaan asemoituina.

Parasta teoksessa on Raudaskosken kiihkeä halu herättää Turkka vielä kerran siksi lihaa ja verta olevaksi pyörteeksi, joksi häntä läheltä katsoneet tapauksen muistavat.

Ja siinä hän onnistuu. Sekä omia tunteitaan että Turkan hypnoottista olemusta kuvaillessaan kirjoittaja saa aikaan maagisen yhteyden, joka voisi toimia myös valkokankaalla.

Teoksesta onkin kaavailtu myös elokuvaa, paljasti syksyn Kulttuuricocktailissa mukana ollut, nykyään Ranskassa asuva Raudaskoski.

Hän mainitsi ohjaaja Virpi Suutarin ja näyttelijä Martti Suosalon, Turkan entisen oppilaan, olevan kiinnostunut kirjasta aiheena.

Kuulostaa toteutuskelpoiselta idealta, onhan pariskunnalla myös oma tuotantoyhtiö, Euphoria Film.

Anne Välinoro

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua