Todellisuutta 1990-luvun pääkaupunkiseudulta – arviossa Mari Johanna Hauta-ahon Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

Kuvat: WSOY

Omaelämäkerran kirjoittaminen osittain nykyslangilla ja puhekielellä vain 37-vuotiaana on harvinaista ja saada kirja julkaistua on vielä harvinaisempaa.

Helsinkiläis-vantaalainen Mari Johanna Hauta-aho (s. 1987) on myös räppäri. Hän on julkaissut vuonna 2022 MJ-nimellä Ghettosuperstara-nimisen levyn, jolla kertoo tarinoita elämästään.

Hauta-ahon kirja, Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil (WSOY, 2025), on järkyttävää luettavaa, ennen kaikkea siksi, että kukaan aikuinen ei puuttunut toden teolla pienen tytön rankkaan elämään. Kukaan lähipiirin aikuisista ei järjestänyt häntä pois välinpitämättömien vanhempien, erikoisten isovanhempien ja  aineiden väärinkäyttäjien luota.

Kirjassa mainitut kaupunginosat ovat maineeltaan rankkoja asuinalueita. Todellisuudessa asuinpaikat olivat ongelmallisia luultavasti vain osalle lapsista ja nuorista ja heillekin alkoholia ja huumeita käyttäneiden vanhempien vuoksi.

Mari Johanna huolehti itsestään noin 4–5-vuotiaasta asti ja piti samalla kiinni siitä, että sai asua vastuuttomien vanhempiensa kanssa. Naapurustossa oli muutama paikka, jossa hätätapauksessa saattoi yöpyä. Mari Johannalla oli sikäli huono tuuri, että myös hänen aktiivisemmilla isovanhemmillaan oli ongelmia, osalla samoja kuin vanhemmilla ja osalla käytöshäiriöitä, jolloin he saattoivat syyttää lapsenlastaan oman lapsensa ongelmista.

Kirjan tapahtumat alkavat siitä mistä lapsi alkaa muistaa. Asutaan Helsingin Kannelmäessä. On äiti, isä ja tyttö. Alussa molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta vapaa-ajalla harrastuksena on saada pää sekaisin ensin viinasta ja sitten aineista. Isä käyttää väkivaltaa aluksi enimmäkseen huonekaluihin ja seiniin, ajan kanssa osansa saa myös äiti. Isovanhemmat tulevat paikalle ja isä toimitetaan poliisin hoiviin.

Kirjan luvut on nimetty Helsingin ja Vantaan kaupunginosien mukaan, joihin perhe muuttaa joko vapaaehtoisesti tai pakosta.

Kaupunginosia eli lukuja on kymmenen ja niiden keskellä turvasatamat lastenkoti ja vastaanottokoti.

Teini-iässä yhteiskunta eli koulu puuttuu asiaan, ja Mari saa paikan Helsingin kaupungin nuorisokodista. Ensin hiukan vastentahtoisesti hän aloittaa elämän, jossa kuuluu järjestys. Kohta hän huomaa kaiken muunkin hyvän: puhtaat huoneet, oman sängyn, ruoka-ajat. Tästä alkaa hänen parantumisensa. Elämä jatkuu avuilla, jotka johtavat suojattuun asumiseen, opiskeluun ja itsenäistymiseen.

* *

Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil on oppikirja siitä mitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa ei saisi tapahtua, eikä olisi saanut tapahtua enää 1980- tai 1990-luvullakaan. Mutta jos ajattelee nykyisiä säästötoimenpiteitä, todellisuus tänään varmasti yhtä armoton. Se mitä tässä todellisuudessa eniten ihmettelee on lähipiirin välinpitämättömyys heidän ympäristönsä ongelmista, lasten heitteillejätöstä.

Lapset ovat taitavia huolehtimaan tavalla ja toisella itsestään, jopa alle kouluikäisinä. Isä sukulaisineen yritti enemmän, mutta alkoholistille ei riittänyt oman lapsen olemassaolo viinan juomisen lopettamiseen.

Mari Johanna Hauta-aho osaa kirjoittaa. Kirja on todellinen selviytymistarina – aikuistumistarina, jossa nuori nainen ymmärtää mennyttä ja saa kiinni hyvästä elämästä.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua